Katherine Pancolin Mimmit vaatii jatkoa

Katherine Pancol haastattelussa Turun Kirjamessuilla 2014 tuoreen Mimmit-kirjansa tiimoilta

Katherine Pancol haastattelussa Turun Kirjamessuilla 2014 tuoreen Mimmit-kirjansa tiimoilta

Katherine Pancol sanoi minulle Turun kirjamessuilla, että hänen uusimman teoksensa kaikki kolme osaa pitää suomentaa nopeassa tahdissa. Nyt suomeksi on ilmestynyt vain Mimmit, joka on trilogian ensimmäinen osa, ja jonka tarina jää selkeästi niin kesken, että olen samaa mieltä Madame Pancolin kanssa: hyvä Bazar, kääntäkää Mimmit 2 & 3 äkkiä suomeksi! (Lue lisää Katherine Pancolin tapaamisesta Turussa täältä.)

Olen lukenut Katherine Pancolin aiemmin käännetyt menestysromaanit Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Krokotiilin luimme yhdessä Kirsin Book Clubin kanssa lokakuussa 2011 ja Oravat Helsingin Kirjamessujen lukupiiritapahtumassa 2013.  En ollut silloin itse erityisen ihastunut, mutta mielenkiintoista on ollut jälkikäteen havaita, kuinka paljon kirjoista oli jäänyt mieleen ja koskettanut. Kirjat, jotka ovat tuntuneet aivan hömpältä, ovat nyt perustellusti hömppää, sitä runsasta, elämänmakuista, sotkuista, kiehtovaa arkea, johon on sekoitettu hyppysellinen fantasiaa ja päiväunta!

DSC00466

Näillä mietteillä tartuin myös Mimmeihin. Kansi on ihanan puna-liila-pinkkinen ja ensi sivuilla hypätään jälleen Hortensen kuplivaan elämään New Yorkin muotimaailmassa. Luin muutaman sivun ja ajattelin, että jaksanko jälleen lukea tätä, ollako vai eikö olla, rakastaako vai eikö -nuorisohuttua. Kirja jäikin muutamaksi kuukaudeksi yöpöydälle, kunnes jouluna päätin haukata sen suklaan seurassa.

Kirja oli kuin olisin jutustellut vanhan ystävän kanssa.

– Oletko kuullut, mitä Hortenselle ja Garylle kuuluu?

– No, sitä samaa, tiedäthän heidät. Entä miten Shirley, oletko sinä kuullut hänestä mitään?

Kun kaikki yhteiset tutut on käyty läpi, muisteltu menneitä ja päivitelty elämän käänteitä, yhtäkkiä toinen aloittaa ja sanoo, että tiedätkö, minulla on yksi tutun tuttu… ja siinä syntyy uusi tarina yhteiseen keskusteluun.

Näin käy Mimmeissä: luulet olevasi tutussa keskustelussa ja yhtäkkiä Katherine Pancol alkaakin kertoa Stellasta, josta et ole kuullut aiemmin mitään. Stellasta, joka ei tunnu liittyvän mitenkään jo Krokotiileistä tutuksi tulleeseen porukkaan. Mitä ihmettä?

Katherine Pancol ja Kirsin Book Clubin Kirsi ja Minna

Katherine Pancol ja Kirsin Book Clubin Kirsi ja Minna

Stellan tarinassa on kuitenkin tuttuja Pancolin elementtejä. Teksti soljuu sujuvasti ja henkilöt on kuvattu niin, että näet heidät elävinä edessäsi. Välillä ollaan preesensissä, välillä hypätään historiaan, välillä vain muutama sukupolvi taaemmaksi. Aiemmin olen kokenut, että Pancolin henkilöhahmojen elämänkohtalot eivät ole niin kovasti koskettaneet minua. On ollut ihan ok, että jonkun syö krokotiili ja jollain on sydänsuruja tai muita huolia.  Välillä on ollut yliluonnollista manaamista, tähdille puhumista ja ihmeellinen Junior-nero. Soljuvaa, mutta satua.

Mutta nyt hypätäänkin raadollisempaan maailmaan, todellisuuteen, joka on koskettanut henkilökohtaisesti Katherine Pancolia ja jonka hän haluaa tehdä näkyväksi. Mimmien pääteema on perheväkivalta, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kirja on Katherinen omien sanojen mukaisesti hänen aseensa väkivaltaa vastaan. Ranskassa kuolee joka toinen päivä nainen perheväkivallan uhrina. Väkivallan – tai jonkun vielä pahemman – uhka on koko ajan Mimmeissä läsnä. Menneisyydessä ovat teot, jotka tekevät pelon ilmapiiristä niin kaikenkattavaa ja uskottavaa, että lukijana voi olettaa, että jo seuraavalla sivulla tapahtuu se, mitä Stella pelkää.

Kirjan kansi ei voisi antaa väärempää kuvaa sisällöstä. Millään kukkasilla ei tanssita, vaikka myös kirjan markkinointiteksti antaa niin ymmärtää. Naisten välinen ystävyys on kirjan oljenkorsi. Katherine Pancol sanoi itsekin, että on skeptinen rakkauden suhteen, mutta uskoo ystävyyteen. Aiemmissa kirjoissaan ystävyyspari on ollut Josephine ja Shirley, nyt Stella ja Julie, jotka ovat nuorempia ja Katherinen mukaan rohkeampia.

Äiti-tytär -suhteet ovat taas esillä ja Katherinen mielestä ne ovat aina vaikeita. Hän uskoo, että miten äiti rakastaa lastaan, etenkin tytärtään, vaikuttaa eniten ihmisen myöhempiin suhteisiin elämässä. Siksi Josephine pelkää ja Hortense on vahva, koska tietää äitinsä rakastavan häntä.

Mimmeissä vaikeinta onkin uhka, joka kohdistuu lapseen. Äitinä sitä oli ahdistavinta lukea.

Kirjan ympäristönä on metalliromuttamo, jota Julie johtaa. Katherine oli tarkoituksella valinnut perinteisesti miehisen ympäristön, jossa Stella ja Julie työskentelevät. Tässä ensimmäisessä osassa liikutaan toki romuttamolla, mutta sillä ei ainakaan minun lukukokemukseni kannalta ollut erityistä merkitystä. Ehkä se toimii kontrastina Stellan suvun aatelislinnaelämälle, mutta ydintarina voisi tapahtua missä tahansa ympäristössä.

Mimmien perheväkivallan kuvaus ei ole uniikkia, eikä rajumpaa kuin monessa muussa väkivallan kuvauksessa. Mutta silti Katherine Pancol on kyennyt nappaamaan jotakin oleellista pelosta ja siitä tunteesta, että keneenkään ei voi luottaa. Koin voimakkaasti, että hänellä on tarinassa sanoma, että tämä ei vain ole ystävien jutustelua, jota ryyditetään hieman ulkomaisilla prinsseillä ja vuononsinisillä silmillä. Väkivallalla on tausta, mutta se ei silti oikeuta mihinkään. Yleismaailmallista ja aina ajankohtaista onkin se, miksi kukaan ei puutu, tule apuun, kun epäilevät tai todistavat väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.

Koskettavin tarina onkin kirjan loppusanoissa, joissa Katherine Pancol kertoo todistaneensa, kun perheenisä löi vaimoaan ravintolassa ja uhkaili Katherinea, joka yritti mennä väliin.

Mimmit on tarina, joka kannattaa lukea. Mutta kannattaa ehkä odottaa, että myös Mimmit 2 & 3 on käännetty suomeksi, jos ranska ei ole hallussa, sillä erillisenä teoksena Mimmit ei toimi. (En löytänyt käännöksiä myöskään ruotsiksi tai englanniksi.) Ja suosittelenpa aloittamaan lukemisen ihan sieltä Krokotiilin keltaisista kyyneleistä tai ainakin menemään katsomaan nyt teattereissa pyörivän leffan, sillä se on erinomainen!

Katherine Pancol oli kohdatessa hurmaava nainen. Hän tuntui heti aivan tutulta ja vartin jutustelun jälkeen oli luonnollista, että halasimme. Hyvin kirjojensa oloinen nainen, jonka vilpittömyyteen halusin uskoa. Tuntui luontevalta, että hän on valinnut Mimmien avaussivulle siteerauksen Ibseniä: ”Tavoitella onnea tässä elämässä, siinäpä todellista kapinahenkeä.”

Turun Kirjamessuilla 2014

Turun Kirjamessuilla 2014

PS. Kirsin Book Clubin Minna osti Mimmit meille yhteiseksi.

parempi

 

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2014.

  • Katherine Pancol
  • Mimmit
  • Bazar, 2014
  • Muchachas, 2014
  • ISBN 9789522791771
Kommentit
  1. Avatar photo Eija Rintala
  2. Avatar photo Eija Rintala

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *