Kauko Röyhkä: Tien laidalla Waterloo – punkkari maantienojassa

Voiko mikään olla 19-vuotiaalle turhauttavampaa kuin autoromun vartioiminen keskellä ei-mitään? Tässä epäkiitollisessa tehtävässä Kauko Röyhkän vuonna 1980 ilmestyneen esikoisromaanin Tien laidalla Waterloo minäkertoja Martti eli Mara viettää koko helteisen lauantain. Elämä (ja naiset) ovat jossakin muualla. Autoa vartioivat Mara ja Arto, jonka isän auto on. Romuksi se on päätynyt renkaan puhjettua ja auton kierittyä ympäri muun perheen aamuisella mökkimatkalla. Auto odottaa romuttuneena hinausta kaupunkiin, ja jottei sitä syrjäisellä paikalla romutettaisi lisää, pojat ovat saaneet vartiointitehtävän.

Parhaita kavereita Mara ja Arto eivät ole, enemmänkin hätävaroja, kun muita kavereita ei ole saatavilla. Martin mielestä Arto on ”sellainen paskamainen pintaliitokundi, jonka aivot koostuvat autonosista ja tennispallon täytteestä”. Sitä paitsi Arto saa naisia ja menestyy urheilussa, Martti taas on liikuntatunnilla viimeinen joukkueeseen valittava. Martti on kavereiden mielestä arvaamaton ja erilainen, nuoreksi kapinalliseksi Arto häntä kutsuukin.

Odottaa odottaa odottaa on inhottavaa. Suurin osa elämästä on yhtä saatanan odotusta. Tai vitut minä jaksan filosofoida. Osta poika pullo, sanoo huoltoasemanmies tien toiselta puolelta ja sen naama loistaa uutta elämänkatsomusta ja elämäntarkoituksen löytämistä. Sai vähän bensaa suoniin niin alkoi löytyä rahaa ystäviä rakkautta. Vitun mulkkupaska. Minä vihaan onnellisia ihmisiä. Täytyy olla kastemadon tikapuuhermosto ennen kuin voi olla onnellinen. Ei paljon tunne eikä tahdo tuntea vaikka väkäpää koukkua survotaan persereiästä sisään läpi pallean maksan munuaisten ja suusta ulos.

Pojat odottavat autolle hinaajaa, ensin muutaman tunnin, sitten iltaan, lopulta yöhön. Martti odottaa muutakin, jotakin joka olisi enemmän kuin pikkukaupungin tapahtumattomuus. Elämä ei saisi kutistua edellisen sukupolven jättämien romujen vartioinniksi. Martti odottaa toisenlaista tulevaisuutta kuin ”osamaksusängyssä nukkuvien onnellisten asuntosäästäjien” elämä. Kevään ylioppilaskirjoitukset menivät huonosti eikä opiskelupaikkaa ole, eikä työtäkään satunnaishommia lukuun ottamatta.

Ensi syksynä ei ole mitään. Tai voi sitä nukkua pitkään ja iltapäivällä mennä kaupungille katsomaan, kun tytöt pääsevät koulusta. Tai ei mitään. Tai ruveta rock-tähdeksi.

Autosta löytyy isän viinoja, ja pojat korkkaavat champion-pullon. Mitä nuoret miehet ajattelevat juovuksissa ja selvin päin? Naisia ja naimista tietenkin. Martti ajattelee erityisesti Elukkaa, edellisen talven tyttöystävää, johon hän katkaisi suhteen helmikuussa, koska ”oli jo vähällä jäädä kiikkiin sen tytön kanssa”. Martti ei koe olevansa poikaystävätyyppiä ja liian lähellekin pehmeä ja positiivinen Elukka tuntui pääsevän, vaikuttamaan Martin punk-asenteisiin. Yleensä Martti vetää tiukkaa kovisroolia, ”filmaa” kuten yhdessä kirjan fantasiakohtauksessa. ”Elukka tulee silti aika usein mieleen.”

Luin Tien laidalla Waterloota jonkinlaisena käänteisenä ”road moviena”. Itsensä etsiminen on tämänkin ”matkan” lähtökohta ja auto keskeisessä roolissa, nyt vain tiukasti paikallaan. Romun luo pysähtyy ohiajajia, kirjava joukko tyyppejä taivastelemaan tapahtunutta. Kirjoitin myös tarkoituksella road movie, sillä Röyhkän teksti elää vahvasti kuvina ja pohjoispohjalainen pelto- ja suomaisema muuttuu mielessäni amerikkalaiseksi aavikoksi. Yksinäisen bensa-aseman korvaa Röyhkän tarinassa mainostaulu, jossa huoltoasemamies ”iloinen ilme naamallaan” tyrkyttää ostettavaksi öljypulloa. Kirjailijalla itsellään oli toisenlaiset elokuvat mielessä kuvatessaan hienosti talvista kaupunkia:

Ilma oli kuin sosialistinen realismi: harmaanruskeaa rätisevää mustavalkoisuutta, paskanhajuista kaasua, leutoa, ränsistävää kosteutta Prahan kaduilla ja sitten konec eli loppu.

Vuoden 1980 esikoiskirjailija 36 vuotta ja 16 romaania myöhemmin. Kauko Röyhkä oli Turun kirjamessuilla syksyllä 2016 kertomassa mm. uusimmasta kirjastaan Lapinpoika.

Röyhkä on rakentanut tarinansa taitavasti. Auton vartioimisen tapahtumattomuus, ulkoinen helle ja sisällä suriseva kärpänen vuorottelevat Martin ajatusten kanssa. Ohiajavat autot ja tien varrella tai lähimmässä baarissa tavatut, koomisuutta hipovat tyypit rytmittävät kerrontaa. Tunnelma tiivistyy koko ajan loppua kohti. Ulkoisesti ei tapahdu paljon, mutta sisäisesti Martissa tapahtuu, mutta sen mitä, Röyhkä jättää taitavasti lukijan pääteltäväksi.

Tekstiin leikkautuu hämmästyttävän vaivattomasti fantasiaosuuksia, joista yksi selittää kirjan nimen. Napoleonin keisarikunnan ratkaiseva tappio Waterloon taistelussa ja autoromun lopullinen kohtalo rinnastuvat. Punk-asennetta, kyllä.

Tien laidalla Waterloo on kestänyt aikaa hyvin. Teksti ja tarina ovat tuoreita. Markat ovat muuttuneet euroiksi eivätkä kaverit enää lainaa toisiltaan levyjä, mutta nuoren miehen etsintä ja tulevaisuuden tuskat ovat jäljellä.  Like on julkaissut alun perin Weilin+Göösin kustantaman kirjan toisen painoksen 20 vuotta ensipainoksen jälkeen. Yhtä hyvin teksti toimii vielä 37 vuodenkin jälkeen. Jos kirja olisi yksi tämän vuoden esikoiskirjoista, se kilpailisi takuuvarmasti vuoden esikoispalkinnon voitosta.

Kauko Röyhkä julkaisi vuonna 1980 myös esikoisalbuminsa Steppaillen. Hän ei koskaan ole ollut mikään valtavirran kulkija, ei musiikissa eikä kirjallisuudessa. Vuonna 1996 Röyhkän pitkän tauon jälkeen kirjoittama romaani Kaksi aurinkoa ylsi kuitenkin Finlandia-ehdokkaaksi.

Kirjoitan tätä blogitekstiä samoina päivinä, jolloin Suomi muistelee presidentti Mauno Koivistoa ja niitä muutoksia, joita 80-luku toi poliittiseen ilmapiiriimme. 80-luvun kulttuurista muutosta henkii myös Röyhkän teos. Ummehtuneen, poliittistaa jargonia toistaneen ja yksipuoliseen oikeaoppisuuteen vannoneen 70-luvun jälkeen vanhaa murskattiin voimalla romuksi. En lukenut Tien laidalla Waterloota sen ilmestyessä, ja syitä voin enää vain arvailla. Todennäköisesti Röyhkän kirja ei saanut samanlaista arvostusta ja myönteistä julkisuutta kuin vaikkapa Harri Sirolan samana vuonna ilmestynyt esikoisteos Abiturientti, joka hyllyssäni on ja luettuna. Röyhkän kirjan kyllä tiesin, sillä olin kirjan ilmestyessä Weilin+Göösillä oppikirjatoimittajana. Kirjallisuutta tiiviimmin seurasin 80-luvulla elokuvaa ja pystyn aistimaan samanlaista raikaasta ilmaa kuin Waterloossa esimerkiksi Kaurismäkien töissä. Saan vieläkin kiinni tunteesta, jonka vallassa tulin kotiin Arvottomia katsomasta. Omat kuviot tuntuivat pieniltä ja pikkuporvarillisilta, ja niinpä seuraavaksi suunniteltiinkin porukalla maailmanympärysmatkaa, joka suunnitelmaksi myös jäi. Röyhkän kirja ehti edelle ja ilmestyi jo pari vuotta ennen Arvottomia.

Miten poikien sitten Waterloossa käy? Spoilaamatta loppua ainakaan kokonaan kerron, että vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi, kun pojat liftaavat takaisin kaupunkiin jonkinlaisen kuoleman kuskin, ydinjätettä kuljettavan rekan kyydissä. Jotakin on Martissa tapahtunut.

– Sitä aina tajuaa jotain kun joutuu eroon normaaleista kuvioista.
– Tajuaa mitä?
Ynähdän vastaukseksi. Parempi vaihtaa puheenaihetta tai olla hiljaa.

Tien varrella Waterloo on yksi Ylen Sadan vuoden kirjat -sarjaan valituista kirjoista. Jokaiselta itsenäisyyden vuodelta on valittu yksi ilmestymisvuottaan hyvin edustava kirja, ja Tien varrella Waterloo edustaa vuotta 1980. Kuuntele tästä linkistä (klik) Sadan vuodet kirjat -sarjan ohjelma, jossa Kauko Röyhkä ja Rosa Liksom keskustelevat toimittaja Tuomas Karemon kanssa Röyhkän kirjasta.

Kirjablogit ja 101 kirjaa -projektissa jokaisesta sadan vuoden kirjasta ilmestyy bloggaus eri blogeissa ja blogitekstit julkaistaan myös Ylen Kirjojen Suomi -nettikokonaisuudessa. Tämä blogitekstini on yksi Kirsin Book Clubin osuudesta kokonaisuudessa. Seuraavan kerran Kirsin Book Clubin Minna Väisälä kirjoittaa 29.6. Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokki -kirjasta, joka on vuoden 1967 kirja. Käy tutustumassa kaikkiin jo julkaistuihin teksteihin osoitteessa yle/kirjojensuomi/kirjablogit.

Airi mietti lukiessaan, miksei hän tarttunut tähän kirjaan sen ilmestyessä.

  • Kauko Röyhkä
  • Tien laidalla Waterloo
  • Weilin+Göös, 1980
  • ISBN 951-578-741-6

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *