Lasse J. Laine: Suomen linnut – todellinen kesäkirja mökkirannan bongarille

 

Tukkakoskelo lämmitti poikasiaan alkukesän kylmyydessä pyrstönsä alla.

Tukkakoskelo lämmitti poikasiaan Valkealan Vuohijärvellä kesäkuun kylmyydessä pyrstönsä alla.

Todellinen kesäkirja on sellainen, ettei sitä edes muista, kun kaupungissa latoo kesäluettavaa pinoksi. Kesäkirja, tai tarkemmin kesämökkikirja on kuitenkin se, johon tarttuu useamman kerran kesässä ja joka kesä. Kesämökin tärkein kirja on ehdottomasti lintukirja.

Mökkimme lintukirjan tehtävän on vuosikymmenet kunnialla täyttänyt Weilin+Göösin vuonna 1981 julkaisema Euroopan lintuopas. Kustantamoakaan ei ole vuosikausiin enää ollut, mutta opas on säilynyt mökin kirjahyllyssä kirjapinon päällimmäisenä. Uudempiakin lintukirjoja on hankittu, ja vaikka niitten isoja lintukuvia on ollut hauska katsella, Euroopan lintuopasta ne eivät ole syrjäyttäneet.

Mökin lintuoppaassa tärkeintä ovat kuvat, jotka auttavat tunnistamaan. Euroopan lintuoppaassa on selkeät piirretyt kuvat (Arthur Singerin piirtämät) ja niitä kohteeseen vertaamalla oikeaa lajia on etsitty lukemattomat kerrat.

Vuosien varrella kirjan avulla olen jo oppinut tunnistamaan monet mökkijärven linnuista. Enää en tarvitse kirjaa tunnistaakseni kuikat, kun ne isoinakin parvina saapuvat järvelle rintamassa kalastamaan. Joka kesä kuitenkin varmistan, kun järveltä kuuluu mylvintää, että härkälintuhan siellä ääntelee. Uusiakin tuttuja näkyy. Eilen illalla mökkipihan mustikanraakileita popsi kaksi lintua, joita en ennen ollut pihalla nähnyt. Teerethän siellä olivat iltapalalla. Aikaisemminkin olimme olleet samoilla mustikkamailla, mutta metsässä, jossa linnut olivat vain pelästyttäneet ihmispoimijan lehahtamalla lentoon.

Tiukka vertailu menossa. Korvaako Suomen linnut Euroopan lintuoppaan?

Tiukka vertailu menossa. Korvaako Suomen linnut Euroopan lintuoppaan?

 

Teeret tunnistin uuden kirjan avulla. Kirjan päivän hankintoihin kuului keväällä ilmestynyt Lasse J. Laineen Suomen linnut tunnistusopas.Kirjassa on linnuista selkeät valokuvat ja lyhyehkö esittely jokaisesta linnusta. Myös levinneisyysalue, esiintymiskuukaudet ja lajimäärä ja elinympäristö on esitelty. Kaikki tärkeitä tietoja, kun maallikko yrittää selvittää, onko mökkilaiturilla kyhjöttävä emolintu tukkakoskelo vai jokin muu töyhtöpää.

 

Alkutaipaleen hapuilu tuntomerkkien opetteluineen ja pohtimisineen kuuluu harrastuksen kiintoisimpiin ja kasvattavimpiin osa-alueisiin. Se on myös löytöretkeilyä omaan itseensä. Tunnistamisen salat aukeavat vähitellen, sillä lintutuntijaksi ei kehittyä hetkessä, eikä kukaan ole koskaan täysinoppinut. Virheet kuuluvat asiaan, niistä opitaan.

Laineen opas on erinomainen johdattaja lintubongauksesta innostuvalle,  mutta uskon, että sen voi reppuunsa laittaa myös pidemmälle ehtinyt lintuharrastaja. Tällaiselle mökkirannan lintujen tarkkailijalle siitä riittää apua ja iloa seuraaviksi vuosikymmeniksi, sen rakkaan Euroopan lintuoppaan rinnalla. Vielä jos kirjassa olisi ollut vierekkäin silhuettikuvat vesilinnuista nimenomaan uimassa, ei vain lentämässä kuten nyt, tuntuisi kirja täydelliseltä. Mökkibongari kun kiikaroi laituriltaan uivia lintuja enemmän kuin lentäviä.

  • Lasse J. Laine
  • Suomen linnut tunnistusopas
  • Otava, 2015
  • ISBN 978-951-1-27650-0

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *