Leena Paasio: Menetetty tyttö – kepeä tarina hipaisee tärkeitä asioita

Pidin Leena Paasion kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Melkein äiti -esikoisesta, jossa pääteemana olivat lapsettomuus ja uusperheen elämä. Mieleen jäi erityisesti kuvaus bonusvanhempana olemisesta. Kirjoitin silloin

Melkein äiti on taitava esikoinen, josta jää vahva muistijälki.

Niinpä olin iloinen, kun sain kustantajalta Leena Paasion uuden Menetetty tyttö –teoksen ennakkokappaleen. Kirja julkaistiin tänään 14.8.2017, sopivasti kouluvuoden aluksi.

Kun aloin lukea Menetettyä tyttöä, menin hieman hämilleni, sillä henkilögalleria tuntui tutulta. Melkein äidin päähenkilö Anu on jälleen kuvioissa, sillä Menetetty tyttö -tarinan tapahtumat sijoittuvat Anun johtaman koulun opettajanhuoneeseen. Voikin sanoa, että Menetetty tyttö on jonkinlainen spin-off Melkein äidistä, joka kuitenkin toimii itsenäisenä teoksena. Nyt Anu perheineen on pieni osa tarinaa, sillä fokus on koulun uudessa kuvataideopettaja Johannassa.

Johanna on juuri palannut kahden vuoden matkalta Keniasta, jossa hän on opettanut maalaiskoulussa ja rakastunut paikalliseen safarioppaaseen. Afrikka on lumonnut ja satuttanut, Johannan päässä on edelleen melkoinen tunnemyrsky kaikesta kokemastaan.

Paluu Espooseen loksahtaa käytännön asioiden osalta kohdalleen erittäin helposti. Työ ja asunto annetaan tarjottimella, vanhemmat tukevat kaikessa. Afrikkalaiset varjot vaanivat kuitenkin ja pulpahtavat pintaan opettaja-arjen keskellä. Kirjan alkupuolella vaikuttaa vahvasti, että Leena on tarinassaan siirtynyt viihteellisempään suuntaan. Kunnon chick litin tapaan Johannalla on kolme miestä tarjolla:

  • Herra A: Ikena, Keniaan jäänyt safariopas, joka on tehnyt savannin Johannalle kodiksi.
  • Herra B: Kristian, mukava ja hyväkäytöksinen unelmavävy, joka lupaa tehdä Johannan onnelliseksi.
  • Herra C: Lauri, koulun apulaisrehtori, jonka käyttäytyminen Johannaa kohtaan on kovin ailahtelevaa, yhtenä päivänä todellinen mulqvist, toisena tummakatseinen hurmuri.

Mieskysymysten välissä käsitellään tyttöjen maailmaa sekä Afrikassa että Espoossa. Johannan lähipiirissä molemmissa ympäristössä on ollut ja on tyttöjä, jotka tarvitsevat enemmän aikuisen tukea ja turvaa kuin omilta vanhemmilta on tarjolla. Kuinka paljon voi toisten lasten elämään sekaantua, kuinka monta tyttöä voi pelastaa, Johanna pohtii ja saa myös minut lukijana havahtumaan.

Menetetty tyttö kertoo yhden kouluvuoden tapahtumat. Kirjan päättävissä kevätjuhlissa moni asia on Johannalla toisin, mutta niinhän elämässä aina on.

Lukiessani minulle tuli mieleen Aino Räsäsen Näkemiin Helena, vuonna 1953 kirjoitettu viihderomaani, jonka luin Ylen 101 kirjaa -projektin radio-ohjelmaa varten. Niin siinä kuin Menetetty tyttö -teoksessakin juonikuviot ovat hyvin selkeitä ja ennalta-arvattavia. Se ei sinänsä haittaa, sillä Leena Paasio kirjoittaa sujuvasti ja arkisia juttuja on mukava lukea. Kaikissa suhdekuvioissa olisi voinut mennä paljon syvemmälle ja sitä kaipasin etenkin Afrikka-osuudessa. Olisin mielelläni lukenut enemmän kenialaisesta elämästä ja koulunkäynnistä, varsinkin kun Afrikan jättämä tunnetila Johannalle oli niin keskeistä tarinan kannalta.

Toki espoolaisena äitinä kurkistus espoolaisen koulun opettajahuoneeseen oli myös kiinnostavaa, mutta melkoisen tuttua. Aina on innostuneita opeja sekä dinosauruksia, joiden motivaatio on jäänyt monen virkavuoden päähän. Omat tyttäret ovat käyneet espoolaiset yläkoulut ja koulukuvaus olisi voinut olla vaikka heidän opettajakunnastaan. Leena Paasio itse on äidinkielen opettaja, joten kyllä hän työympäristönsä ja nuoret tuntee! Parhaimmillaan hän onkin kirjoittaessaan nuorten reaktioista.

Minua kiehtoi Menetettty tyttö -kirjassa myös moninaiset taideprojektit, joita kuvailtiin melko yksityiskohtaisesti. Johanna valokuvaa ja maalaa niin kiehtovasti, että lukiessani kuvitin tarinaa kirjan tekstin mukaisesti.

Menetetty tyttö on sujuvaa ja kepeää luettavaa, joka hipaisee syviä aiheita. Voisin kuvitella, että tämä sopii erityisesti uuden opetussuunnitelman ja ilmiöoppimisen kanssa työskenteleville opettajille, valokuvaamisesta kiinnostuneille ja kaikille nykypäivän rakkaustarinaa kaipaaville.

Tapasin Leena Paasion huhtikuussa 2015, kun Melkein äiti oli juuri tullut painosta. Hän sai tietenkin Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Lue myös
  • Leena Paasion esikoinen Melkein äiti
  • Osin samoilla seuduilla Espoossa tapahtuva Juha Itkosen Palatkaa perhoset
  • Oikea Afrikka-kuvaus, Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus
  • KUUNTELE  Ylen radio-ohjelma Näkemiin Helena -kirjasta, jossa keskustelemassa ovat Ylen toimittaja Kaisa Pulakka, kääntäjä, kirjailija Sari Luhtanen ja kirjabloggareiden edustajana minä, Kirsi Ranin.
  • Menetetty tyttö -kirjan arvio Tuijata-blogissa
  • Leena Paasio
  • Menetetty tyttö
  • Kosmos, 2017
  • ISBN 978-952-7144-51-0
Kommentit
  1. Tuijata
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. hikkaj
  3. Laura
  4. Jane / Kirjan jos toisenkin
  5. Suketus
  6. Elina
  7. Pihi nainen
  8. Reeta / Les! Lue!
  9. Amma
  10. Marika Oksa (@MarikaOksa)
  11. Tiina / Kirjaluotsi
  12. Katriina

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *