Leo Tolstoi: Anna Karenina – suuri rakkaus, suuri kertomus

Kirsin Book Club kokoontui maaliskuussa 2015 Piian kotona.

Kirsin Book Club kokoontui maaliskuussa 2015 Piian kotona.

Anna Karenina on unohtumaton rakkauskertomus, ja unohtumaton oli myös ilta, jolloin Kirsin Book Club kirjaa käsitteli. Maaliskuun tapaamisessa vuorossa oli venäläinen kirja, ja emäntä Piia oli valinnut luettavaksemme Anna Kareninan. Osa oli lukenut kirjan jo aikaisemmin, osa oli joutunut maaliskuun työkiireissä jättämään kirjan kesken ja myöhemmin luettavaksi. Osa meistä oli Anna Kareninan luettuaan liekeissä ja hehkutti kirjaa antaumuksella: ”Olen ihan hurmoksessa. Haluan lukea kaikki Tolstoit nyt!” Ja aivan kuin illan loppuhuipennuksena taivaskin liekehti: revontulet loistivat taivaalla poikkeuksellisen vahvoina.

Anna Kareninan ja kreivi Vronskin surullinen rakkaustarina on niin tuttu, että aina ei voi olla varma, onko tosiaan kirjan joskus lukenut vai nähnyt tarinan vain elokuvana tai teatterissa. Siksi kirja kannattaakin taas aukaista, lukea joko uudestaan, sillä tämä suuri kertomus ei lukukerroista himmene, tai lukea todetakseen, että käsitys Anna Kareninasta perustuu vain elokuviin ja teatteriin. ’ Vain’ ei tässä tarkoita, etteivätkö suurromaanin pohjalta tehdyt elokuvat ja huikeat teatteriversiot olisi kokemuksia nekin, vaan sitä, että Tolstoin suurromaanissa on Annan ja Vronskin rakkauskertomuksen lisäksi niin paljon muuta, kokonainen aikakauden ja sen ideologioiden kuvaus.

Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.

”Aivan loistavia lauseita, paras ikinä avauslause.”  Anna Kareninan kuuluisa ensimmäinen lause pohjustaa koko 900-sivuisen kertomuksen. Annan, kreivi Aleksei Kirillovitš Vronskin ja Annan aviomiehen Aleksei Kareninin kolmiodraaman lisäksi kirjan perheitä ovat Konstantin Levin ja hänen nuori puolisonsa Katerina Štšerbatskaja, Kitty, sekä Kittyn sisko Darja Oblonskaja ja hänen puolisonsa, Annan veli Stepan Oblonski. Jokainen näistä liitoista ja suhteista on omalla tavallaan onneton: rakkaudettomassa liitossa elävä Anna löytää suuren rakkautensa, Vronskin, mutta heidän rakkautensa osoittautuu tuhoavaksi. Stepan Oblonski on vaimoaan pettävä huikentelija ja hurmaava seuramies, ja Darja lapsilaumansa emoksi kutistuva kärsijä. Levinin ja Kittyn suhde kulkee mutkien kautta onneen ja seesteiseen yhteiselämään, jota Levinin oma epävarmuus ja kipuilu varjostavat.

”Anna Karenina on yksi minun suosikkikirjoistani. Luin sen varmaankin kolmekymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran ja pari muuta kertaa senkin jälkeen. Nuorena lukijana oli hieman vaikea ymmärtää sitä maailmaa missä Anna ja hänen perheensä eli. Päättömän rakastumisen Vronskiin kyllä ymmärsin, mutta en Annan omistamishalua ja mustasukkaisuutta.”

Hän näki Annan juopuneen herättämänsä ihastuksen viinistä. Hän tiesi tuon tunteen, aisti sen tuntomerkit ja näki ne nyt Annassa – näki silmien väräjävän, leimahtelevan loiston, onnellisen, innostuneen hymyn joka kaartui huulilla ja liikkeiden selkeän sirouden, varmuuden ja keveyden.

Huikea rakastuminen, rakkauden aiheuttama hybris, joka sulkee ulkopuolelle kaiken muun, suhteen arkipäiväistyminen, ympäristön ylenkatseen vaikutus, epäily ja mustasukkaisuus, traaginen loppu. Annan ja Vronskin rakkaustarina kulkee kiihkosta tuhoon.

”Kai Anna oli lievästi vainoharhainen. Aika uskalias hän oli jättäessään miehensä ja lapsensa muuttaessaan yhteen Vronskin kanssa tietäen varmasti, että yhteisö ei hyväksy hänen ratkaisuaan. Olisiko yksinäisyys ja eristäytyminen ollut syy hänen ripustautumiseen Vronskiin ? Vronski rakasti Annaa omalla tavallaan, mutta Anna ei uskaltanut uskoa siihen.”

Uusimman Anna Karenina -elokuvan pääosassa on Keira Knightly. Upea, aistillinen elokuva!

Uusimman Anna Karenina -elokuvan pääosassa on Keira Knightly. Upea, aistillinen elokuva!

– Minäkö onneton? Anna sanoi, lähestyi Vronskia ja katsoi tätä rakkauden riemullinen hymy silmissään, – minä olen kuin nälkäinen ihminen, joka on saanut syödäkseen. Kenties hänen on kylmä ja vaatteet repaleiset, kenties häntä hävettääkin, mutta onneton hän ei ole. Minäkö onneton? Ei, tämähän on minun onneni…

Sivusuhteet eivät Pietarin ja Moskovan seurapiireissä ole tavattomia, mutta Annan ja Vronskin suhteen tekee paheksutuksi se, että he lopulta asuvat julkisesti yhdessä ja heillä on yhteinen lapsi. Vaikka Vronskikin joutuu luopumaan rakkautensa tähden urastaan, raskaamman taakan kantaa Anna. Hän joutuu luopumaan pojastaan, hänellä ei enää ole paikkaa hänelle tärkeissä seurapiireissä. Anna sairastaa ja kärsii ja tukahduttaa tuskaansa morfiinilla. Sekaisin epäilyistä ja morfiinista, Anna päätyy epätoivoiseen tekoon.

”Tämä oli niin syvällistä, miten Tolstoi voi olla niin hyvä ihmistuntija ja paneutunut niin hyvin ihmissuhteisiin. Tämä on läpileikkaus ihmisen elämästä. Kun on tämän lukenut, niin tietää rakkaudesta kaiken. Jos haluat tietää lapsen tunteista, mustasukkaisuudesta, rakkaudesta – tässä on kaikki. Ihminen on sama, syntymä, kuolema, rakkaus pysyy muuttumattomana.”

”Aivan loistavasti kestänyt aikaa! Mutta en nyt ihan laittaisi maailman parhaaksi kirjaksi.”

Anna Kareninassa nousevat esiin keisari Aleksanteri II:n vapaamieliset uudistukset Venäjällä, talonpoikien vapautuminen maaorjuudesta, oikeuskäytäntöjen ja aluehallinnon uudistukset. Uuden ajan airut on myös rautatie, jonka rooli kirjassa on suuri. Moskova-Pietari-rautatietä pitkin kiidetään kohtaamisiin ja tuhoon. Oman tärkeän osansa kirjassa saavat myös naisten aseman pohtiminen ja panslavismi.

”Valtavasti kaikille aloille ulottuvaa, filosofista keskustelua. Aina puhutaan vuosisadan rakkausromaanina, mutta tämä on niin paljon muutakin.”

Kirjan varsinaisena päähenkilönä voisi pitää myös Konstantin Leviniä, jonka ajatuksia ja vaiheita Tolstoi seuraa tarkasti. Levin on jo yli 30-vuotias, maalaisaateliston edustaja, joka tuntee olonsa Moskovan seurapiireissä vieraillessaan epämukavaksi. Hän on rakastunut itseään paljon nuorempaa Kittyyn, josta sitten tuleekin hänen vaimonsa. Aivan kuten kirjailijan kerrotaan tehneen, Levinkin antaa nuorelle morsiamelleen hääpäivän aattona luettavaksi nuoruutensa päiväkirjat, joista paljastuu hänen monet suhteensa talonpoikaisnaisiin. Tieto järkyttää morsianta mutta ei sammuta rakkautta. Levin nauttii omalla tavallaan uudesta elämästään aviomiehenä, mutta kipuilua uusi elämänvaihe ei poista:

Levin oli ollut naimisissa kolmisen kuukautta. Hän oli onnellinen, mutta ei lainkaan sillä tavoin kuin oli odottanut. Joka askelella hän huomasi entisten haaveidensa raukeavan ja odottamattoman lumouksen nousevan tilalle. Levin oli onnellinen, mutta joka askelella jonka hän otti perhe-elämän piirissä, hän huomasi että kaikki oli kokonaan toista kuin hän oli kuvitellut. Joka askelella hän koki samaa kuin ihminen, joka ihaili veneen tasaista, onnekasta liukumista pitkin järveä, kun oli itse päässyt hyppäämään siihen. Hän näki ettei riittänyt, että istui tasaisesti, liikahtamatta, vaan täytyi vielä aprikoida eikä saanut hetkeksikään unohtaa minne oli soudettava, että jalkojen alla oli vettä ja täytyi soutaa – ja että tottumattoman kädet kipeytyivät, että pelkkä katsominen oli kyllä helppoa, mutta soutaminen vaikeata, joskin riemullista.

”Mitenkään kieltämättä Annan ja Vronskin rakkaustarinan voimaa, Konstantin Levin oli minusta kirjan mielenkiintoisin henkilö, syvimmin kuvattu ja täynnä ristiriitoja oleva elämän tarkoituksen etsijä.”

Levin tunnustaa rakkautensa ja kosii Kittyä sanapelin kautta. Konstantin Levinä Domnhall Gleeson.

Levin tunnustaa rakkautensa ja kosii Kittyä sanapelin kautta. Konstantin Levininä Domnhall Gleeson.

Levin on Tolstoin alter ego, ja hänen ajatustensa, epäröintiensä, oikein elämisen tavan etsimisen kautta rakentuu kirjassa kuva Tolstoin ajatusmaailmasta, Suomeenkin 1800-luvun lopulla laajasti levinneestä tolstoilaisuudesta. Kirja innoittikin meidät yhdessä etsimään tietoa siitä, mitä tolstoilaisuus oikeastaan oli ja miten se Suomessa vaikutti. Yksinkertaisen elämän filosofian omaksui Suomessa 1800-luvun lopun kirjailijoista erityisesti suutariksi ryhtynyt Arvid Järnefeldt, mutta Tolstoi vaikutus näkyi laajasti ajan keskustelussa ja niissä sosiaalisissa kysymyksissä, joita mm. Minna Canth nosti esiin.

Jos hyvällä on syynsä, se ei enää ole hyvää; jos sillä on seurauksensa, palkkansa, ei se myöskään enää ole hyvää. Hyvä on siis syiden ja seurausten ketjun ulkopuolella.

Annan ja Vronskin ensimmäinen tanssi neuvostoliittolaisessa Anna Karenina -elokuvassa: Tatjiana Samoileva ja Vasilki Lanovoyk.

Annan ja Vronskin ensimmäinen tanssi neuvostoliittolaisessa Anna Karenina -elokuvassa vuodelta 1967: Tatjiana Samoileva ja Vasili Lanovoy.

Anna Kareninan tarina on ollut suosittu elokuvien aihe. Wikipedia luettelee 16 eri Anna Kareninan elokuvaversiota. Ensimmäisen kerran suuri rakkaustarina on filmattu Venäjällä 1911. Greta Garbo on esittänyt Annaa kahdessa eri elokuvaversiossa 1927 ja 1935, ensimmäinen vielä mykän elokuvan aikaan. Uusin Anna Karenina -elokuva on Joe Wrightin vuonna 2012 ohjaama, jossa kirjan tapahtumat kulkevat kuin näyttämöllä. Tämän elokuvan moni meistä oli nähnytkin. Suomalaisista teatteriversioista muutama vuosi sitten Turun kaupunginteatterissa nähty Andriy Zholdakin niitti kiitosta ja katsojia. Krista Kosonen oli Anna

Kirsin Book Clubin ilta oli jälleen kerran täynnä pulppuavaa puhetta ja pirskahtelevia tunteita. Illan kruunasivat taivaan täyttäneet revontulet.

Kirsin Book Clubin ilta oli jälleen kerran täynnä pulppuavaa puhetta ja pirskahtelevia tunteita. Illan kruunasivat taivaan täyttäneet revontulet.

  • Leo Tolstoi
  • Anna Karenina
  • WSOY, Karisto,
  • Anna Karenina, 1875
  • ISBN 978-951-23-5111-4
Kommentit
  1. Airi Vilhunen Airi
  2. hikkaj
    • Airi Vilhunen Airi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *