Matkatuliaisia III: Jasper Jones

”Jasper Jones has come to my window.” Eletään kuumaa kesää vuonna 1965 pienessä Corriganin kaivoskaupungissa Länsi-Australiassa, ja Charlie Bucktinin makuusopin ikkunaan on koputettu. Kuumuuden takia ei saa kunnolla nukutuksi, ja Charlie viettääkin useimmat yöt lukien.

Miksi Jasper Jones on koputtanut juuri hänen ikkunaansa ja kuiskii hänen nimeään, sitä Charlie ei tiedä eikä oikein ymmärräkään, sillä he eivät ole kovin läheisiä ystäviä. Charlie on kirjan päähenkilö ja tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan. Hän on 13-vuotias lukutoukka perhepoika, Jasper Jones häntä vuoden vanhempi, mutta paljon vanhemmalta näyttävä yksinäinen kapinallinen, puoliksi aboriginaali, jota muu pikkukaupunki pitää rähinöitsijänä ja pikkurikollisena.

Kun Jasper Jones pyytää Charlien mukaansa, tämä lähtee, otettunakin siitä, että Jasper pyytää juuri häntä, kuitenkin sydän pamppaillen ja pelokkaana, ensimmäistä kertaa salaa vanhemmiltaan. Selviää myös syy, miksi Jasper Jones halusi Charlien mukaansa. Jasperin salaisesta omasta paikasta metsän keskeltä löytyy kuollut tyttö, Laura Wishart. Jasper epäilee (ei turhaan, kuten selviää), että jos ja kun Laura löytyy, häntä tullaan syyttämään tytön murhasta. Yhdessä pojat vierittävät ruumiin lampeen painavaan kiveen sidottuna ja lähtevät etsimään Lauran murhaajaa.

Jasper Jones ei ole dekkari, vaikka murhan selvittäminen onkin sen pintatason juoni. Kirja on Charlie Bucktinin kasvutarina ja tarina ennakkoluuloista, puhumattomuudesta, salaisuuksista ja niiden painolastista, toden ja todeksi kuvitellun erottamisesta.

Vuonna 1982 syntynyt Craig Silvey julkaisi esikoisteoksensa Rhubarb vain 22-vuotiaana ja nostettiin heti Australian lahjakkaiden nuorten kirjailijoiden joukkoon. Hän on myös muusikko ja yhtyeen The Nancy Sikes! -yhtyeen singer-songwriter. Jasper Jones  julkaistiin vuonna 2009 ja se on saanut useampia palkintoja, valittu mm. Australian Vuoden kirjaksi 2009. Silvey on todennut, että goottifiktio (Southern Gothic fiction) viehättää häntä, ja Jasper Jonesissa on aistittavissa kaiken realistisuuden rinnalla tumma uhka, jota etelän kuumuus, tiheät metsät, kaivoskaupungin karheat henkilöhahmot vahvistavat.

Laura Wishartin katoaminen kasvattaa kaupunkiin pelon, joka ruokkii jo valmiina piilevää ennakkoluuloisuutta. Charlien paras ystävä on vietnamilaispoika Jeffrey Lu, innokas kriketinpelaaja, joka kuitenkin vain harvoin pääsee pelaamaan muiden poikien kanssa, ja silloinkin häntä väheksytään ja kiusataan. Eletään Vietnamin sodan aikaa ja Australia lähettää USAn liittolaisena sotaan omia joukkojaan. Myös Jeffreyn vanhemmat kokevat muukalaisvihan, isän vaalima puutarha tuhotaan ja hänet pahoinpidellään, äidin päälle syljetään. Charlie seuraa sivusta ja on tuskainen ystävänsä ja tämän perheen puolesta, mutta ei osaa auttaa.

Jasper Jonesia voi pitää nuoren päähenkilönsä takia nuortenkirjana mutta aivan yhtä hyvin se on aikuisteos. Kirjassa on paljon huumoria ja erityisesti Charlien ja Jeffreyn keskinäinen naljailu on hauskaa luettavaa ja kertoo paljon poikien suhteesta. Kirjan kieli on rikasta ja suomenkieliselle lukijalle usein haasteellistakin, muttei ylivoimaista. Jotkin tarinan käänteistä tuntuvat lapsellisilta, mutta kirjan ison sanoman takia ne hyväksyy.

Australian kesän aikana Charlie kokee ensirakkauden, ensimmäisen humalansa, asettuu ensimmäisen kerran avoimesti vastustamaan äitiään, oppii lisää isästään ja ennen muuta totuuden merkityksen. Charlien sankari on Kuin surmaisi satakielen -romaanin isä, lakia ja oikeudenmukaisuutta puolustava Atticus Finch. Jasper Jonesiakin on kuvattu Australian Kuin surmaisi satakieleksi.. Samaa puhdashenkisyyttä, tosin Jasper Jonesissa hyvinkin modernilla painotuksella ja rohkeudella kirjoitettuna, ja sekä nuoriin että aikuisiin vetoavuutta on molemmissa tarinoissa.

Näin Craig Silvain on kuvannut Jasper Jonesin kirjoittamista:

Jasper Jones began as a name that wouldn’t let me go. I tried, but I couldn’t shrug it away, and it began to occupy my thoughts at a time when they should have been elsewhere. I was in the midst of a slow moving second novel and living my own private sophomore slump. In short, I was panicking.

I had this insistent story buzzing with energy, but I was married to a sluggish behemoth that was burgeoning out of my grasp and gradually becoming more oblique in its scope and purpose. I had a decision to make: impulsively follow Jasper Jones down to his glade in the dead of night, or see this thing through which I instinctively knew wasn’t working. For a fastidious little man who stubbornly needs to shepherd things to their bitter end, the decision was a difficult one. But Jasper Jones was beckoning me all too urgently, and, like Charlie Bucktin, I followed Jasper through the town of Corrigan with trepidation.

Jasper Jones on jo nähty näyttämöllä ja siitä on valmistumassa tänä vuonna elokuva.