Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät – lukupiirissä

Kirsin Book Club kokoontui Nide-kirjakaupassa 16.1.2017, vasemmalta Marja, Raila, Piia, Sasu, Kirsi, Eija, Minna ja Pirjo.

Kirsin Book Club kokoontui Nide-kirjakaupassa 16.1.2017, vasemmalta Marja, Raila, Piia, Sasu, Kirsi, Eija, Minna ja Pirjo.

Kirsin Book Club tammikuun lukupiirikirja päätetään perinteisesti Helsingin Kirjamessuilla. Ehdotuksia oli useita, mutta tartuimme Piian ystävättären suosittelemaan ranskalaiseen kirjaan nimeltään Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät, joka sopivasti löytyi Siltalan osastolta.

Emme tunteneet kirjailija Maylis de Kerangalia entuudestaan. Hän on kustantajan mukaan Ranskan arvostetuimpia ja palkituimpia nykykirjailijoita, jonka kirjoja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on hänen yhdeksäs romaaninsa. Se on voittanut Ranskassa kymmenen kirjallisuuspalkintoa.

Kokoonnuimme tammikuun lukupiirissämme Helsingin Fredrikinkadulla. Ensin kävimme kaffella jäsenemme Sasun Plootu-sisustusmyymälässä (Iso-Roban kulmassa) ja sitten siirryimme keskustelemaan kivenheiton päähän kirjakauppa Niden tiloihin (Freda 35).

DSC08820

Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -kirjaa useimmat meistä kuvailivat ensimmäiseksi sanalla mielenkiintoinen, sitten tulivat rönsyilevä ja koskettava.

Mielenkiintoinen – kuolema ja elinsiirrot

Kirjan aihe on poikkeuksellinen. Se kuvaa yhden vuorokauden tapahtumia kahden sairaalan ympärillä. Jo kirjan takakannessa kerrotaan, että nuori surffaripoika makaa koomassa ja kirjan tarinan keskiössä on hänen vahvasti sykkivä sydämensä. Pojan vanhemmat joutuvat shokin ja surun keskellä karmivaan tilanteeseen, päättämään oman poikansa elämän päättymisestä ja elinten mahdollisesta luovuttamisesta.  Kirja kuvaa hyvin sitä miten kaikki muuttuu silmänräpäyksessä monen ihmisen elämässä.

Kuoleman määritelmä oli pitkään se, että ihminen on kuollut, kun hänen sydämensä ei enää lyö. Tämä oli selkeää siihen asti kunnes hengityskoneet keksittiin ja ihmisiä kyettiin pitämään koneen avulla elossa, vaikka aivotoiminta olikin loppunut. Vuonna 1959 Maurice Goulon ja Pierre Mollaret kirjoittivat artikkelin, jossa ehdottivat kuoleman määritelmäksi aivokuolemaa, kuolema siirtyi siis sydämestä aivoihin. Suomi on ensimmäinen maa, jossa aivokuolema hyväksyttiin yhdeksi kuoleman määritelmäksi vuonna 1970.

Määritelmällä on merkitystä elinsiirtojen kannalta. Ihmiseltä, kuten kirjan surffaripojalta, voidaan irrottaa elimiä, kun hänen elimistönsä vielä toimii, mutta aivotoiminta on päättynyt. Jonkun on kuitenkin tehtävä päätös, voiko elimet irrottaa. Kirjassa tämän päätöksen joutuvat tekemään surffaripojan eronneet vanhemmat.

Lääkärijäsenemme Päivi totesi etänä:

Koska Suomessa on hyväksytty aivokuolema juridisesti jo kauan sitten, niin lääkäreille asia on varmasti ihan selvä juttu. Jos aivokudos on tuhoutunut, elämää ei oikeasti enää ole. Kirjassakin lääkäri toteaa ”Simon on aivokuolleessa tilassa. Hän ei ole elävä. Hän on kuollut.” Takakannen teksti ”Romaani leikkaa tiensä syvälle ihmisyyden ytimeen: tunteiden, rakkauden ja elämän symboliin, sydämeen.” Sydän on siis vieläkin symboli – kuitenkin AIVOT ovat ratkaisevassa asemassa ihmisen elämässä. Tunteet (limbinen järjestelmä), tietoisuus, ajatukset, mieli ja muun elimistön säätely lähtee aivoista. Lääkärin vala: … Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen… edellyttää lääkäreitä auttamaan niitä, joita pystyy. Aivoja ei voi uusia tai parantaa kun tuho on tapahtunut, siksi elinsiirrot ovat täysin lääkärin etiikan mukaisia.”

Kirjakauppias Joose Siira suositteli meille lukemista.

Kirjakauppias Joose Siira suositteli meille lukemista.

Rönsyilevä – huikeaa kieltä ja sivun pituisia lauseita.

Kirjan ensimmäinen virke koostuu pilkkujen ja puolipisteiden erottamista lauseista, mutta ensimmäinen piste tulee vasta puolentoista sivun päästä. Huh, huh, melkoista kuvailua, tuumin ja pidin näitä ylipitkiä virkkeitä aluksi hankalana lukea ja suorastaan pelkkänä kikkailuna. Jotkut meistä olivat puolestaan aivan ihastuneita Kerangalin kielen kieputteluun, joka imaisi mukaansa ajatusten ja tapahtumien pyörteisiin, jotka loivat tunnetiloja ja ympäristöjä, joissa lukijana koki olevansa läsnä.

Nide-kirjakaupassa sattumalta samaan aikaan vieraillut kirjailija, kriitikko Kaj Kalin totesi, että Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on käännetty suomeksi niin hienosti, että teksti on jopa parempaa kuin alkuperäinen. Kirjan ovat suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen.

Kieli onkin hienoa ja yksityiskohtaista. Kun surffaripoika polkee ylämäkeä ja kaikkea kuvataan yhdessä pötkössä, lukijana hengästyy polkijan kanssa ja imaistuu tilanteeseen. Kun pojan äidille alkaa hahmottua tapahtumien lopullisuus, lukijana ahdistuu ja myötäelää lapsen menettämisen tuskassa.

Äkkiä hän tajuaa ettei halua palata kotiin, vielä ei ole tullut oikea hetki nähdä Lou, soittaa äidille, ilmoittaa Simonin isovanhemmille, ystäville, vielä ei ole aika kuulla kuinka he järkyttyvät ja kärsivät, jotkut huutaisivat puhelimeen, ei herrajumala, paska, vittu ei voi olla, jotkut puhkeasisivat itkuun ja toiset pommittaisivat häntä kysymyksillä, luettelisivat lääketieteellisiä kokeita joista hänellä ei ole hajuakaan, kertoisivat jostakin tutusta joka selvisi vaikka häntä pidettiin menetettynä tapauksena ja keräisivät kaikki ihmeparanemiset joita tietävät ja enemmän, kyseenalaistaisivat sairaalan, diagnoosit, hoidon, ja jopa kysyisivät vastaanottaneen lääkärin nimeä, aah, jaa, en tiedä, jaa, en tunne, on varmasti ihan hyvä, ja vaatisivat että hän kirjoittaa muistiin tämän ja tuon suuren sairaalaprofessorin nimen… (virke jatkuu vielä sivun verran)

Tarinaan liittyy monta ihmistä, joiden omia tarinoita ja taustoja valotetaan lukuisten rönsyjen avulla. Lääkärit ja sairaanhoitajat nähdään myös leikkaussalin ulkopuolella. Kuka laulaa kotona alasti Algeriasta hankkimansa tiklin kanssa, kuka etsii rakkautta niin, että epätoivoissaan suostuu panoon porttikongissa, kuka edustaa kuuluisaa lääkärisukua, kenen tyttöystävä heittelee pizzat pitkin seiniä. Lapsen sydämensiirto on vanhemmille elämän vaikein päätös, sydämen saajalle se on ratkaisevaa elämän jatkumisen kannalta, mutta lääkäreille ja hoitajille se on vain yksi tapaus heidän työurallaan, jollekin ensimmäinen, jollekin niin mones, että siinä ei ole mitään erityistä muistettavaa.

Rönsyt tekivät kuvatun maailman aidoksi, kouriintuntuvaksi. Toisaalta rönsyt ja pitkät virkkeet ovat vahvoja välineitä ja niiden teho olisi saattanut olla vieläkin vaikuttavampi hieman säästeliäämmin käytettynä.

Koskettava – mitä itse tekisimme

Kaikki totesimme, että kirjan teemat olivat rankkoja. Äiteinä samaistuimme surffaripojan äidin tilanteeseen, ja kauhulla ajattelimme, jos olisimme samankaltaisessa tilanteessa. Silti joku koskettavuus kirjasta meidän mielestämme puuttui. Kirja lisäsi valtaisasti tietämystämme, mutta ei koskettanut vahvasti tunnetasolla. Kyyneleet kihosivat silmiin ainoastaan, kun liitimme tapahtumia omien ystäviemme kuolemiin.

Pohdimme, mitä me tekisimme. Muutamalla meistä oli elinluovutuspassi mukana. Tosin aprikoimme, että mahtaako 50+ naisten elimet enää kelvata eli onko kysymys meidän kohdallamme enää ajankohtainen.

Joose Siira oli saanut asiakkaalta arvion suosittelemastaan kirjasta, sattumalta juuri meidän lukupiirikirjastamme!

Nide-kirjakauppias Joose Siira oli saanut asiakkaalta arvion suosittelemastaan kirjasta, sattumalta juuri meidän lukupiirikirjastamme! Linkki Savon Sanomiin.

Loppukaneetti

Töissä mainitsin lukevani kirjaa elinsiirroista, jolloin kollega kertoi, että hänen sisarensa sai juuri pari kuukautta sitten uuden maksan. Hän oli ollut ventillä jo lähes vuoden kunnes sai käskyn tulla sairaalaan muutaman tunnin varoajalla. Keskustelin kollegan kanssa tunteista, joita operaatio oli siskossa ja lähipiirissä herättänyt. Yhtäkkiä Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -kirjan tarinakin muodostui merkittävämmäksi, kun sille tuli vertaistarina läheltä.

Ote STM:n sivulta:

Elinsiirrot ovat vaikeimpien munuais-, maksa-, sydän- ja keuhkosairauksien paras ja usein myös ainoa hoitomuoto. Suomessa tehdään vuosittain vajaat 400 elin- ja kudossiirtoa. Suomessa elää yli 3 500 elinsiirteen saanutta potilasta. Suurin osa heistä elää varsin normaalia elämää.
Suomessa, kuten muissakin maissa, on jatkuvasti pulaa elinsiirtoon sopivista elimistä. Elinsiirtojonoissa on yli 300 ihmistä, ja vuosittain noin 5-10 prosenttia elimiä odottavista ihmisistä kuolee saamatta elinsiirtoa. Vuosittain elimiä irrotetaan noin 90 kuolleelta elinluovuttajalta ja kunkin luovuttajan elimillä hoidetaan jopa 5-6 potilasta.

Kirjassa elinsiirrettä odottavan naisen näkymä on hieman haalea, mutta hänen suullaan tilannetta kuvataan hienosti:

Hän kiertelee huoneessa. Jos se on lahja, se on kuitenkin aika erikoinen lahja, hän ajattelee. Tässä leikkauksessa ei ole lahjoittajaa, kukaan ei ole aikonut antaa yhtään mitään, eikä edes vastaanottajaa, koska hänellä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä elimestä, hänen on otettava se jos haluaa elää, niin että mitä tämä sitten on? Vielä käyttökelpoisen elimen kierrättämistä, elimen joka voisi toimia hänellä pumppuna.”

Lukupiirin arvio

Peukut kääntyivät ylös tai jäivät semiksi. Suosittelemme luettavaksi pidempinä pätkinä, ei vain 10 minuuttia väsyneenä sängyssä, sillä kielen imuun pääsee vain kun voi lukea hieman enemmän kerrallaan.

Suosittelemme lukemaan myös Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkelin Suomen ensimmäisestä kasvojensiirrosta.

Suosittelemme myös visiittejä Plootuun ja Nide-kirjakauppaan. Kirjakauppias Joose Siira kertoi ensimmäisen vuoden menneen hyvin ja heidän löytäneen monenlaisia asiakkaita. Me nappasimme mukaan muutaman kirjan ja ihania paperitarvikkeita, muistikirjoja ja kortteja.

Joose Siira on yksivuotiaan Nide-kirjakaupan toinen omistaja.

Joose Siira on yksivuotiaan Nide-kirjakaupan toinen omistaja.

  • Maylis de Kerangal
  • Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät
  • Siltala, 2016
  • Réparer les vivants, 2016
  • ISBN 9789522343734
Kommentit
  1. Hande
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. riitta k
  3. Veera
  4. KirsiMaarit/Kaikkea kirjasta
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  5. Tuulevin lukublogi
    • Minna Väisälä Minna
  6. Maija
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  7. Annika
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  8. Omppu/Readerwhydidimarryhim
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  9. Amma
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  10. Tiina / Kirjaluotsi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  11. Elegia
  12. Hanna/Hannan kirjokansi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  13. Reeta / Les! Lue!
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  14. Tiia
  15. Minna Vuo-Cho
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  16. Laura

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *