Palkittuja merkintöjä Jerusalemista

kuva

Olen ikäni lukenut aamuisin Hesarista sarjakuvat, valikoiden toki,mutta harvemmin ovat kokonaan jääneet väliin. Sarjakuvakirjat ovat kuitenkin olleet minulle vieras genre. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta vieraaksi todennut. Kanadanranskalaisen Guy Delislen sarjakuvakirja Merkintöjä Jerusalemista muutti käsitykseni kerralla.

Keväällä 2013 Jerusalemiin tehty työmatka oli vaikuttava kokemus. Jerusalem kaupunkina oli kiehtova, ristiriitainen ja hämmentävä. Jerusalem oli kaupunki, joka laittoi koetukselle historian, uskontojen historian, raamatunhistorian ja kansainvälisen politiikan tuntemukseni. Google oli illalla hotellihuoneessa ahkerasti käytössä. ”Mitä Getsemanen puutarhassa raamatun mukaan tapahtui? Mikä olikaan ortodoksijuutalaisten suhde valtioon? Ja mikä on Temppelivuoren historia?” Moni asia hämmensi matkailijaa. Eniten kuitenkin se, että yhdessä kaupungissa oli niin monta kaupunkia.

Näitä samoja hämmennyksen aiheita käsittelee Delislekin. Hän matkustaa vaimonsa työn takia (vaimo on Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa) vuodeksi Jerusalemiin. Perheeseen kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta, joita Delisle koti-isänä hoitaa. Kirja on hänen päiväkirjansa ja samalla kuvaus arjesta tässä erityislaatuisessa kaupungissa ja yrityksistä lastenhoidon ohessa hoitaa myös omaa ammattiaan.

Perhe asettuu asumaan Itä-Jerusalemiin, joka liitettiin vuoden 1967 sodan jälkeen osaksi Jerusalemia. Alueelta ei kuitenkaan löydy sen paremmin kauppaa kuin leikkipuistoakaan. Selityskin löytyy:

Israelin hallituksen mielestä tämä [Itä-Jerusalem]on osa Israelia, mutta kansainvälinen yhteisön silmissä, joka ei tunnusta vuonna 67 tehtyä jakoa, tämä on länsirantaa, mistä pitäisi tulla Palestiina (jos se jonain päivänä tapahtuu).

Vähitellen Delislelle (ja lukijalle) paljastuu kohta toisensa jälkeen kaupungin ristiriitaisuuksia. Omalta asuinalueelta ei kauppaa löydy, mutta läheisestä siirtokunnasta kyllä. Turvatarkastuksen jälkeen sinnekin pääsee sisään. Kun Delisleltä kysytään, onko hänellä asetta, hän vastaa siihen kuin vitsiin.

Mutta sittemmin näin niin monen vetävän esiin aseen tai aseenkantoluvan, että tajusin leikin olevan asiasta kaukana.

Delisle joutuu kuitenkin pohtimaan, tarkoittaako lempimurojen ostaminen siirtokunnan marketista sitä, että hyväksyy israelilaisten laittomasti länsirannalle, palestiinalaisten alueelle perustamat siirtokunnat.

Samalla kun Delislen piirrostyyli on tyylitellyn yksinkertainen, se tuo ihmiset ja tapahtumat lähelle ja ymmärrettäväksi. Kirjan minä-hahmo on jokaisen vierailijan edustaja ja tekee tärkeät kysymykset matkailijan puolesta. Omat kokemukset sarjakuvan maailmaan yhdistettynä moninkertaistavat kokemuksen.

Yksi ulkoisesti häkellyttävimmistä asioista Jerusalemissa olivat ortodoksijuutalaiset. Että heitä on niin paljon ja että heidän elämäntyylinsä näyttää todella tinkimättömältä.

Jotkut ääriortodoksit ovat sanoutuneet irti sionismista. He odottavat messiaan tulevan ja antavan luvatun maan valitulle kansalle. Eikä päinvastoin. He muuten ilmaisevat näkemyksensä varsin yksiselitteisesti. Juutalaiset eivät ole sionisteja – sionistit eivät ole juutalaisia – pelkkiä rasisteja – rukoilemme j-laa, jotta sionismi ja miehitys lakkaisivat välittömästi.

Delisle vie myös paikkoihin, joihin en lyhyellä viiden päivän vierailulla ehtinyt tai osannut hakeutua: Hebroniin, miehitetyille alueille ja siirtokuntiin. Ihmetys, järkytyskin paljastuu kuvissa ja teksteissä, mutta myös tilanteisiin sopeutuminen ja uudet tuttavuudet ja ystävyydet.

Myös Suomi on päässyt kirjan sivuille. Delisle on saanut kutsun Norjaan Stavangerin Freeedom of Speech –festivaalille, ja sieltä hän jatkaa Suomeen sarjakuvafestivaaleille. Lähtö eikä varsinkaan paluu suju yksinkertaisesti. Pariisin lentokentällä ennen lähtöä Tel Aviviin lentoyhtiön henkilökunta pommittaa taiteilijaa lukemattomilla kysymyksillä ja erityistä huolta turvallisuusvirkailijassa aiheuttaa se, että Delislen vaimo vierailee työnsä puolesta myös Gazassa. Niinpä Delislen on vielä osoitettava, että hän todella on ollut Suomen festivaalin kutsuvieraana. Helposti se ei käy, silä festarin nettisivut ovat vain suomeksi. Viime hetkellä Delisle kuitenkin ehtii lennolle.

Delislen kirja on palkittu merkittävän Angoulémen sarjakuvafestivaaleilla vuoden parhaana albumina vuonna 2012.

  • Guy Delisle
  • Merkintöjä Jerusalemista
  • WSOY, 2012
  • Jerusalem, 2012
  • ISBN 978-951-0-39022-1
Avainsanat:, ,

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *