Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet vie lukijan myös Suomeen

9789513179472_frontcover_final[1]

”Elämä on kuin monimutkaiset nuotit, Tsukuru mietti. Tulvillaan kuudestoistaosanuotteja ja kolmaskymmeneskahdeksasosanuotteja, paljon monimutkaisia merkkejä ja käsittämättömiä kirjoituksia.” Värittömän miehen vaellusvuosissa Tsukuru Tazaki yrittää saada selvää oman elämänsä osanuoteista, ja vielä enemmän, löytää itsensä.

Haruki Murakamin alkusyksystä suomeksi ilmestyneen kirjan Tsukuru Tazaki on omasta mielestään väritön mies, sillä toisin kuin ystäviensä nimiin, Tsukurun nimen merkkeihin ei sisälly väriä. Viiden nuoren, kahden tytön ja kolmen pojan, ryhmä on tiivis ja heille kaikille erittäin tärkeä, ”täydellinen yhdistelmä. Kuin viisi sormea”. Silti Tsukuru tuntee ryhmässä itsensä ulkopuoliseksi. Toisen yliopistovuoden jälkeen Tsukuru, joka ainoana viisikosta on lähtenyt opiskelemaan pois kotikaupungista Nagoyasta Tokioon, erotetaan joukosta ilman selityksiä. Suhteiden katkeaminen muihin ajaa Tsukurun itsemurhan partaalle, ja  jää selvittömättömänä kaihertamaan hänen sisintään ja kovettaa hänet ystävättömäksi, melkein kykenemättömäksi sitoutumaan enää kehenkään. Kuluu 16 vuotta ennen kuin Tsukuru lähtee selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Kimmokkeen etsinnälle antaa tutustuminen Saraan, joka lempeän määrätietoisesti pakottaa Tsukurun etsimään itseään ja samalla aukomaan sisäisiä lukkojaan.

Haruki Murakami. Kuva Elena Seibert.

Värittömän miehen vaellusvuodet on kuudes Haruki Murakamin suomennettu teos. Kuva Elena Seibert.

Ensimmäisen Murakamini eli Kafkan rannalla luin lukupiirissämme, ja melkein hengästyin lukiessani, niin kiehtova kirja oli. Värittömän miehen vaellusvuodet ei lukukokemuksena ole lähelläkään yhtä voimakas. Tarina kulkee ja monta Murakamille ominaista piirrettä tästäkin kirjasta poimii. Realistisen kerronnan rinnalla on mukana ripaus mystisyyttä, selittämättömyyttä, tummaa kohtaloa. Suomalaista lukijaa tietysti kiehtoo, että Tsukuru matkustaa selityksiä etsiessään myös Suomeen. Lopullinen selvyys ja mielenrauhakin löytyy Hämeenlinnan läheltä suomalaisen järven rannalta, Suomeen muutaneen ja suomalaisen kanssa avioituneen Erin kesämökillä. ”Ei sinusta värejä puutu. Se koskee vain nimeäsi… Rohkeutta ja itsevarmuutta: siinä kaikki, mitä tarvitset.” Näin rohkaisee Eri Tsukurua.

Tsukuru opiskelee insinööriksi, toteuttaakseen intohimonsa, tai kuten hän itse haluaa asian nähdä, rakentaakseen ”rajatun mielenkiintonsa kohteita” rautatieasemia. Murakamille ominaisen tarinan tarinassa kertoo kirjassa Tsukurun opiskeluaikainen ystävä Haida. Tarinassa asetetaan vastakkain logiikka ja ne asiat, jotka eivät logiikkaa noudata, asiat joihin joko uskotaan tai ei uskota. Tarinaa seuraavana yönä Tsukuru näkee unen, jota jää itsekin epäilemään todeksi. Asettaako Murakami tässä logiikkaan tukeutuvan insinööri-Tsukurun kohtaamaan tunteensa, jotka eivät noudata logiikkaa? Tsukurun uni huipentuu vahvaan seksuaaliseen kohtaukseen, jossa Tsukurun kumppaneina ovat viisikkojoukon tytöt Shiro ja Eri sekä uusin ystävä, Haida.

Helsingin rautatieasemakin on päässyt mukaan Murakamin kirjaan. Rautatieasemista lapsuudesta lähtien kiinnostunut Tsukuru Tazaki viettää viimeisen iltapäivänsä Suomessa rautatieasemalla lähteviä junia katsellen.

Helsingin rautatieasemakin on päässyt mukaan Murakamin kirjaan. Rautatieasemista lapsuudesta lähtien kiinnostunut Tsukuru Tazaki viettää viimeisen iltapäivänsä Suomessa rautatieasemalla lähteviä junia katsellen.

Murakamin kirjoissa soi klassinen musiikki, ja Värittömän miehen vaellusvuodet -kirjan musiikkia on Lisztin pianokappale Vaellusvuodet, Le mal du pays. Kappale soi Shiron, yhden nuoruuden ystävistä ja lahjakkaan pianistin soittamana. Tsukuru löytää kappaleen uudelleen tutustuessaan Haidaan ja se säestää Tsukurun ja Erin kohtaamista suomalaisessa järvimaisemassa.  ”Silloin Tsukuru pystyi viimein hyväksymään kaiken, ymmärtämään sen sielunsa pohjimmaisessakin sopukassa. Kahden ihmisen sielut eivät ole yhteydessä toisiinsa vain harmonian kautta, vaan pikemminkin ne ovat syvästi sidotut toisiinsa haavojen kautta. Hauraus ja kipu yhdistävät niitä.”

Värittömän miehen vaellusvuodet on ensimmäinen suoraan japanista käännetty Murakamin kirja. Kirjan kääntäjä Raisa Porrasmaa valotti joulukuun alussa Tammen Japanilaisessa illassa kääntämisen vaikeuksia. Japanin kieli on hyvin monitulkintaista. Porrasmaa kuvasi sitä impressionistiseksi maisemaksi, jossa ihminen häipyy osaksi maalauksen ”kohinaa”. Kääntäjä ei kuitenkaan voi tarjota lukijoille samanlaista monitulkintaisuutta, vaan hänen on valittava eri vaihtoehdoista jokin. Käännös on sillä tavalla ehdoton. Tästäkö johtuu vai mistä, mutta Värittömän miehen suomen kieli on paikoitellen kömpelön tuntuista luettavaa, teksti töksähtelee ajoittain häiritsevästi. Myös aina vaikea puhekielisyys ei tunnu löytävän oikeaa muotoa. Kun Tsukuru tapaa 16 vuoden tauon jälkeen ystäviään, he käyttävät hänelle puhuessaan rentoa puhetyyliä, ”mä- ja sä” -kieltä. Luettuna puhekieliset mä ja sä-muoodot hyppäävät kuitenkin häiritsevästi muusta tekstistä. Tosin Tsukurustakaan toisten käyttämä rento tyyli ei enää tuntunut luontevalta.

Haruki Murakamin nimikirjoitus.

Haruki Murakamin nimikirjoitus ja etunimi myös englanniksi.

 

  • Haruki Murakami
  • Värittömän miehen vaellusvuodet
  • Tammi, 2014
  • Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013
  • ISBN 978-951-31-7947-2
Avainsanat:,

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *