Muriel Barbery: Haltiaelämää – mahdollisten maailmojen tarina

Satuin lukemaan melkein peräkkäin Kazuo Ishiguron Haudatun jättiläisen ja Muriel Barberyn Haltiaelämää. Kummastakin on sanottu, että teokset ovat tekijöidensä oudoimmat, ja outoja ne olivatkin. Outoudessaan myös hämmästyttävän samankaltaisia kerronnan hitaudessa ja jotenkin mystisen, hieman haikean ja sadunomaisen maailman kuvauksessa.

Haltiaelämää kuvaa kahta rinnakkaismaailmaa, haltioiden ja ihmisten elämää kahden orvon tytön elämäntarinan kautta. Maria-tyttö elää pienessä burgundilaiskylässä ja hänellä on erityinen taito keskustella luonnon ja eläinten kanssa. Hän ymmärtää hyvin varhaisessa vaiheessa, että muut eivät kuule luonnon esittämiä sinfonioita tai näe tauluja, joita hän ulkona liikkuessaan näkee.
Toinen tytöistä, italialainen Clara soittaa pianoa ja kuulee sävelissä tarinoita. Häntä ei ole kukaan opettanut soittamaan, ja kun hänen taitonsa sattumalta havaitaan, hänet lähetetään Roomaan mestarin oppiin.

Tytöt eivät tapaa, mutta heidän välilleen kehkeytyy jonkin muun tajunnan tasolla oleva telepaattinen yhteys. Tarinassa eri maailmat ovat vain lomittuneet toisiinsa, eikä suurin osa ihmisistä tiedosta haltioiden olemassaoloa. Marian ja Claran elämässä on kuitenkin ihmisiä, jotka avaavat heille myös näiden haltioiden maailmaa. Tytöillä on todellisuuksien välisessä ”kiistassa” tärkeä osa, mutta se jää hieman epäselväksi.

Siilin eleganssi oli ranskalaisen Muriel Barberyn aikaisempi, maailmanlaajuinen menestysteos.

Murielin tapa kirjoittaa on kaunis mutta samalla aika vaikeaselkoinen. Loppujen lopuksi on vaikea ymmärtää, mikä kirjan varsinainen juonikulku tai ajatus on. Ehkä onkin helpointa lukea kirjaa niin, että vain nauttii kauniista kerronnasta. Tarina sisältää paljon pohdittavaa ja korostaa luonnon tärkeyttä ja sitä, että luontoa pitää kunnioittaa ja kuunnella.

Kaksi maailman tasoa ovatkin törmäyskurssilla juuri siksi, että osa haltioista haluaisi tuhota ihmiskunnan, koska luontoa ei enää arvosteta ja kuljemme kohti tuhoa. He ajattelevat, että tuhoamalla ihmiset, maapallo voisi aloittaa ikään kuin alusta. Tässä ajattelussa hyvä ja paha kohtaavat.

Ihmisten elämä maaseudulla eri vuodenaikoina on kuvattu kauniisti, todentuntuisesti ja visuaalisesti. Samaan aikaan moni asia jää ilman selitystä tai ratkaisua. Kirjassa ei selviä tyttöjen tausta, keitä heidän vanhempansa ovat eivätkä tytöt tapaa koskaan toisiaan. Voisikin kuvitella, että tälle tarinalle on tulossa jatko-osa. Mielenkiinnolla odotan!

Myös kirjailijan aikaisempi menestysteos Siilin eleganssi pysyy lukulistallani, ehkä ehdin lukea sen kesäloman toisella osuudella.

Muriel Barbery on syntynyt vuonna 1969 ja valmistunut filosofianopettajaksi. Japani-vaikutteet selittynevät sillä, että hän asui Japanissa kaksi vuotta erottuaan opettajan tehtävästä. Hänen esikoisteoksensa Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, 2000) palkittiin Ranskassa parhaana ruoka-aiheisena teoksena. Barberyn varsinainen läpimurtoromaani oli Siilin eleganssi (L’élégance du hérisson, 2006), jota on maailmanlaajuisesti myyty 5 miljoonaa kappaletta ja josta on myös tehtybelokuva. Haltiaelämää on Barberyn kolmas romaani. Kaikki hänen teoksensa on suomennettu.

Kiitos kirjoituksesta ja hyvää nimipäivää Sasu eli Sari sekä Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla!

Lisää 19.7. nimipäiväsankareihin liittyviä juttuja:

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Roosa Meriläisen & Saara Särmä: Anna mennä
Saara Tikan satumaisia taideteoksia kirjojen sivuilla
Sarah Hannah: Nimikirjainmurhat

  • Muriel Barbery
  • Haltiaelämää
  • Gummerus, 2016
  • La vie des elfes suomentanut Lotta Toivanen, 2015
  • ISBN 9789512402076
Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *