Olen lukenut Volter Kilven Alastalon salissa – Klassikkohaaste 7

Millainen on kirja, jonka lukemisesta voi kertoa muille Olen lukenut Alastalon salissa -t-paidalla? Uroteko? Nautinto? Kärsimys? Nyt sen tiedän, sillä olen lukenut Volter Kilven Alastalon salissa. Paitaa vielä harkitsen.

29.6. Anneli Kanto kutsui päivityksessään mukaan Facebook-ryhmään, johon osallistuvat lukevat omassa tahdissaan ja muitten kannustamana Volter Kilven Alastalon salissa. Nyt tai ei koskaan oli ensimmäinen ajatukseni. Kirjan pokkariversio odotti hyllyssä, ja pari vuotta sitten olin tullut luvanneeksi ystäville lukea teoksen ennen kuin lähdemme yhdessä purjehtimaan Kustavin vesille. Vielä ei ole tämä purjehdus onnistunut.

Pari tuntia mietin ennen kuin ilmoittauduin. Miten noloa, jos kirjan lukeminen osoittautuukin ylivoimaiseksi ja joudun toteamaan, ettei onnistu. Joskus kauan sitten olen yrittänyt Alastalon salia lukea. Melkein alkuun tyrehtyi yritys. Ei ollut keskittymiskykyä eikä riittävästi ymmärrystä. Nyt on syytä onnistua.

Volter Kilven Alastalon salia on pidetty jopa Suomen kautta aikojen parhaana romaanina. 800-sivuinen teos on kuvaus siitä, mitä tapahtuu lokakuisena päivänä n. kuuden tunnin aikana Kustavissa 1860-luvulla Herman Mattssonin, Alastalon isännän ja kapteenin, kutsuttua koolle kustavilaisia talonomistajia, isompien ja pienempien tilojen isäntiä, kapteeneja ja laivureita sopimaan yhteisen paatin, kolmimastoisen parkin rakentamisesta. Toisin kuin pienemmillä laivoilla sillä pystyttäisiin purjehtimaan isoilla merillä. Toista niin suurta laivaa ei Kustavissa vielä kenelläkään ollut, mutta prikeillä ja kuunareilla kyllä purjehdittiin Saksaan ja Englantiin asti. Nyt oli Alastalon mieli Amerikkaan asti.

30.6. Luen kirjan esiluvun Kirkkomaa ja teen suunnitelman. Tähtään tammikuun lopun kirjabloggaajien  Klassikkohaasteeseen. Siihen on pitkä aika ja lasken, että riittää, kun luen Alastalon salia 120 sivua kuukaudessa. Se ei voi olla ylivoimaista, olkoon kirja vaikka kuinka raskasta luettavaa. Muuten voin keskittyä kiinnostavampiin kirjoihin.

Alastalon salissa -romaanin sisältö rakentuu pääasiassa keskeisten henkilöiden tajunnanvirrasta, heidän ajatuksistaan ja tunteistaan. Alastalon Hermanin lisäksi keskeisiä henkilöitä ovat varsinainen pirulainen, Alastalon kateellinen kilpailija Pukkila eli Petter Pihlman (miehistä käytetään sekä talojen nimiä, Alastalo, Pukkila, että heidän omaa nimeään), naapuri ja läheinen ystävä, vanhapoika Malakias Afrodite Härkäniemi, Langholma eli Efram Eframsson, Kustavin isoinen, tärkeytensä ja rahavaransa tunteva arvovieras tässäkin tapaamisessa. On myös lipevä lautamies Lahdenperä ja Karjamaan Eenokki, kitupiikki rahan lainaaja, jonka piirongin klahvin takana on Pukkilankin arkinkirjat eli lainapaperit.

Pintatasolla romaanissa ei tapahdu paljon, mutta pinnan alla sitä enemmän. Alastalon salissa pysytään, mutta kirjan myötä lukijalle hahmottuu tarkka kuva Kustavin taloista, pelloista, metsistä ja rannoista, mutta ennen muuta oivaltavat kuvaukset saaristokunnan asukkaista ja heidän suhteistaan ja tavoistaan, talonpoikais- ja kalastaja/laivuriyhteisön hierarkiasta. Mitä merkitsi sukulaisuus? Miten naapuririitoja ratkottiin? Kuka oli säästäväinen, kuka tuhlari? Mihin vauraus perustui? Miten erosi maata viljelevän talonpojan ja laivaa komentajan kapteenin ajattelu? Mitkä olivat naisten töitä, mitkä miesten?

Vaikka yli sadan vuoden takaista elämää kuvataankin, mistään pölyttyneestä museaalisuudesta ei ole kysymys. Kilpi kuvaa henkilöt tarkoin ja kaunistelemattomin vedoin, ja osansa saavat henkilöiden ulkonäkö, luonne ja menneisyys.

Alastalo on sojo mies, niinkuin hän on lihavakin, aika lailla lihava mies; ei hänen ajatuksistaan aina tiedä, ne ovat sojouden hyllissä niinkuin luun rusto hänen ruhossaan on muun pyöreyden hyllissä, mutta kun mies kantaa ruumiinsa kaksitoista leiviskää niin pystysti ja nousevasti kuin Alastalo, niin siitä päättelee, että pehmeän peitossa on luja luutällinkikin, ja kun miehen nenä on kuljettanut miehen jahtikipparista parkinpykääjäksi, niin siitä arvaa, että miehen nenässä on muutakin kuin pärinää ja että jutun hyllissä saattaa olla pitkä meiningin sarvi ja sanan sojoa tyyräämässä visu tarkoituksen helvari. (Härkäniemen ajatuksia Alastalosta)

—-

Pukkila on viekas mies, ja viekkaan pitääkin miehen olla, mutta viekkaan vain käpälältä eikä järjeltä. Järjellä pitää olla se verkkaus, että se tuumii, ja vasta kun se on tuumimisensa tuuminut, on käpälän viekas vuoro. Pukkilalla on se hyvä luonnonominaisuus, että hänellä ovat silmät niin valppaat kuin silmäpari voi olla valpas miehen päässä ja sormet niin syhyvät, kuin sormien luonto voi miehellä olla syhyvä, mutta hänellä on se vika, että silmien vilppaus ja sormien syhy hänellä konteeraa järjen eikä järki silmäparia ja sormien kymmentä.

Onko minua petetty?

4.7. Tarton ja Riikan matkan takia pääsin kunnolla Alastaloa lukemaan vasta paluumatkalla, ja tunsin itseni melkein petetyksi. En suinkaan kirjan takia vaan juuri päinvastoin. Kilven tekstihän on aivan riemullista! Mikä ihme on minut saanut uskomaan, että Alastalon salin lukeminen olisi jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Nautintoahan tämä on. Enkä voi syyttää kuin itseäni siitä, että nyt vasta kirjaan tartuin. Se kateuden sappi, joka Pukkilan mielessä velloo ja ajatuksina ulos valuu toisessa luvussa, on aivan lyömättömästi kuvattu. Ja Härkäniemen kuuluisa 70-sivuinen piipun valinta, siinähän tulee samalla käydyksi läpi ajan yhteiskunnallinen hierarkia ja ylletyksi eroottisiinkin ulottuvuuksiin.

Muutan suunnitelmiani ja päätän lukea Alastalon salissa heinäkuun aikana ja kirjoittaa siitä heinäkuun lopun klassikkohaasteeseen.

Kilven kieli on omaa luokkaansa, runsasta, rönsyilevää, toistoista. Lauseet ja kappaleet ovat pitkiä ja 800 sivuun mahtuu paljon tekstiä, oikeasti paljon. Kilpi ei mukaile varsinaissuomalaista murretta, vaikka teksti murresanoja tai vanhoja sanoja, erityisesti tietysti merisanastoa viliseekin. Paljon on Kilven itse kehittämiä sanoja, näin ainakin tulkitsen. Kilvenkö omaa tyyliä vai murreilmaisua on tapa käyttää kahta peräkkäistä verbiä kuvaamaan samaa toimintaa: ”pidellä silitellä”, ”nuhteli suolasi itseänsä”.

Mihinkäs löysi pehmeisiin vielä minunkin ajatukseni känsäkuorinen kämmen äsken: hentoutta haikaili herkän henkivän poven, liehtivälle sydämelle aroin painuvan ja armaasti painetun, silmää haki tuoretta elonkosteista juotavaksi ikiorvon katseen terien täydeltä ja silmäsuonen tykkimiltä, luuritteli makean haikusiaan koko rekisteriltä kuin säkkipillin pullistunut maha piipityksensä kipeitä jokaisen reikänsä pihivältä läpältä! Kyllä ihmisessä ja miespuolisessa Aatamin viat elävät, olkoon sitte sileäleuka nallikka juur´ikään rippikoulun liinalta päästetty, tai senverran parempi, että on jo haivenoras hoidettavana omalla viiksisaralla, vai vieläkin uhompi karvankasvulta ja leuan päässä luudan tyveä minunkin partani mokoma: silmät killivät kuillakin samoina synninpalloina , minkä vain on näkemisen rakoa karpaloilla lautojensa välistä sinne, missä on Eevan tyttärestä hameen lievekin laattian palkkia huiskamassa ja palmikon kaltaistakin leiskamassa niskan nakkauksessa!

Kilven tekstin lukeminen ei ole helppoa, vaikka onkin nautittavaa. Ajatusten ei saa antaa harhailla, sillä helposti fokus karkaa tekstin kiemuroihin ja pitkiin lauseisiin.

Mitään hissuttelijoita sanankäyttäjinä Alastalon henkilöt eivät ole. Ajatuksissa ruttaavat naapurinsa muutkin kuin kitkerän kateellinen Pukkila. Kuuteen tuntiin mahtuu monta tilannetta, joissa toiselle puhutaan tylysti ja ilkeästi. Erityisesti vastakkain ovat Alastalo ja Pukkila. Varsinaisuomalaisethan eivät ole tunnettuja hienotunteisuudestaan. Tästäkö Kilven tekstien kipakkuudet kertovat?

7.7. Kirsin Book Club osallistuu kirjabloggaajien perinteiseen lukumaratoniin tänäkin kesänä, ja lupasin olla mukana, vaikken olekaan vuorokauden ympäri kirjoja ahmiva lukija. Mikään lukumaratonkirja Alastalon salissa ei ole, ainakaan siinä mielessä, että sivuja kertyisi paljon. Kilven teksti vaatii paneutumista ja makostelua. Siirryin välillä lukemaan Alastaloa e-kirjana ja vuorokauden mittaan luin 70 sivua. Lisäksi luin Maggie Nelsonin Argonautteja 60 sivua. Ainakin ovat riittävän erilaisia nämä kirjat.

Alastalon salia ja Argonautteja vuorotellen. Eivät ainakaan kirjojen tarinat sekoitu toisiinsa.

Kustavin miehet kursailevat

Kilven teksti hymyilyttää usein. Miesten arvojärjestys on selvä ja tarkka. Kirkossa istutaan siinä järjestyksessä, kuinka paljon maata omistetaan. Ensimmäisenä tarjoillaan Langholmalle, rikkaimmalle ja tärkeimmälle isännälle. Yhteisön sosiaalisiin peleihin kuuluu myös armoton kursailu. Kolme kertaa pitää kehottaa ja tarjota, ennen kuin suvaitaan ottaa.

15.7. Mistä keskustellaan Kuhmon kamarimusiikkiviikon kimppakämpän aamiaispöydässä? Iltapalalla käydään läpi kuultua, mutta aamun aiheena on Alastalon salissa, totin sekoittaminen ja Kustavin vesien salakuljetukselle otolliset paikat. Kirjan lukeneet ja Kustavin vesillä purjehtineet ystävät täsmentävät kuvaa Kustavista ja sitä ympäröivistä saarista. Pukspröötin merkityskin selviää lopullisesti, kun kuulen, että sitä pitkin minäkin olen purjeveneestä laiturille astunut. Minulle näytetään kuvaa Mustaklupusta, jolle Pukkila paattinsa ajoi karille ja josta tapahtumasta häntä kiusotellaan. Hyvin vastaa Pukkilan kuvaus valokuvassa näkemääni:

Koko Mustaklupu! Pahan hengen kloppi, kasvaako lepän kituakaan koko koivikko, mutta kiusan knuppi koko elinijäksi, makaa kuin laiska lehmä paikallansa, tällännyt itsensä juuri keskelle laitaa, niinkuin lehmän läjä keskellä tietä, en paremmin sano: —-

Kilpi kuvaa myös tarkasti sitä sosiaalista peliä, mikä liittyy tärkeän asian ottamiseen puheeksi, tässä tapauksessa siis parkin rakentamisen. Kaikki tietävät, miksi heidät on saliin kutsuttu, mutta Alastalo miettii usemman luvun ajan, miten ottaa asia puheeksi.

Nyt takkuaa

22.7. Viimeiset Kuhmo-päivät olivat intensiivisiä ja konserttien lisäksi huolehdin naistenviikon juttujen viimeistelemisestä blogiin ja kirjoitin itse jutun Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaostosta. Muutamaan päivään en ole ehtinyt lukea Alastaloa ollenkaan. Vielä puuttuu 300 sivua, enkä ole uskaltanut ilmoittautua klassikkohaasteeseen.

Kilpi on kirjoittanut tarinaan myös monia herkullisia sisäkkäistarinoita. Tarinasta, jossa Alastalo juotti tullimiehet humalaan huonolla rommilla, selviää myös, miten kahvin ja sokerin salakuljetus sujui suolasäkkien lomassa. Suolasta ei tarvinnut maksaa tullia, mutta kahvista ja sokerista kyllä. Hauska on myös ”mojakka” juttu, jonka Härkäniemi ”hellitti parrastaan” Vaasan kapteenista ja hänen tileistään.

24.7. Alastalo salissa ei sovi ”pakkolukemiseen”, kun yritän varmistaa, että luen päivittäin riittävän monta sivua saadakseni kirjan luetuksi kuun loppuun mennessä. Muutenkin alan toivoa, että Kilpi olisi edes vähän karsinut tekstin määrää. Facebook-ryhmän päivitysten perusteella muillakin on ongelmia. Hellekausi ja lomakiireet nipistävät aikaa lukemisesta. Joku on jo päässyt loppuun asti ja kannustaa meitä muitakin. Härkäniemen juttu imaisee mukaan ja teksti alkaa taas vetää.

Parkki saa retarinsa

Lopulta päästään nimien kirjoittamiseen parkkikirjaan, ja Kilpi marssittaa mukaan myös uusia, aikaisemmin esittelemättömiä henkilöitä. Nimen kirjoittaminen ei kaikille ole helppoa, ja nimikirjoitusta väännetään hiki nenänpäästä tippuen. Hienosti Kilpi pitää tarinan koossa ja jännite kestää loppuun saakka. Alun langat keriytyvät lopussa ja Härkäniemen tuumailu piippuhyllyn edessä saa merkityksensä, kun kaiken alkuun panija ja tulevan parkin kapteeni Alastalo valitsee oman piippunsa, maaherran piipun.

29.7. Olen lukenut Alastalon salissa! Ja olen iloinen, että olen sen lukenut. Uroteko se ei ollut, vaan useimmiten nautinto. Hieno kirja, mutta kirjan tähdin arvottaminen ei ole helppoa.  Olen tarkka siitä, että en anna tähtiä vain siksi, että klassikko on arvostettu. Neljään päädyn, sillä aidosti Alastalosta pidin. Harmittelen, miten paljon blogijutussa jäi käsittelemättä: kirjan naiset ja heidän roolinsa, talonpoikaispurjehdus, Krimin eli Oolannin sota miesten muisteluissa, henkilöiden esikuvat.

Huomenna purjehtimaan! Koska purjehdusretkestä on sovittu jo aikaisin keväällä, tämän kesän retki tehdään itäisellä Suomenlahdella. Ensi kesänä sitten –  Kustaviin.

Volter Kilpi (1874-1939) oli itsekin syntynyt Kustavissa. Alastalon Hermannin esikuva oli hänen isänsä isäpuoli. Isä itse oli merikapteeni. Volter opiskeli Helsingissä ja toimi Turun yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana. Ilmestyessään vuonna 1933 Alastalon salissa ei saanut lukijoita. Kilpi ilmoittikin kirjoittaneensa kirjan tuleville sukupolville, ja tässä pyrkimyksessä hän on onnistunut. Alastalon salissa on osa Kilven Saaristolaissarjaa, johon kuuluvat myös novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937). Kilven tyyliä on verrattu James Joycen ja Marcel Proustin modernismiin.

Tällä tekstillä osallistun kirjabloggaajien seitsemänteen Klassikkohaasteeseen. Kirsin Book Club on mukana Klassikkohaasteessa myös Minnan jutulla Veikko Huovisen Hamstereista.

Lue myös aiemmat Klassikkohaaste-jutut Kirsin Book Clubissa:

  1. Oscar WildeDorian Grayn muotokuva, ilmestymisvuosi 1890
  2. Jane AustenYlpeys ja ennakkoluulo, ilmestymisvuosi 1813
  3. Mika WaltariKomisario Palmun erehdys, ilmestymisvuosi 1940
  4. Väinö LinnaTäällä Pohjantähden alla, ilmestymisvuosi 1959
  5. Joseph Conrad: Pimeyden sydän

  • Volter Kilpi
  • Alastalon salissa
  • Otava, 2014
  • ISBN 978-951-1-21209-6
Kommentit
  1. Päivi
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
      • Päivi
  2. Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  3. Tuomas
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  4. Margit/Tarukirja
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  5. Laura / Bibobook
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  6. Minna Vuo-Cho
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  7. Omppu Martin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  8. Marika Oksa (@MarikaOksa)
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  9. Amma
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  10. Katriina
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  11. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  12. Elegia
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.