Pauliina Susi: Seireeni – trilleri saattaa peruuttaa risteilysuunnitelmasi

Seireeni kuvattuna Silja Symphonyn hytissä.

Kun lähdimme Tukholman satamasta, Silja Symphonyn kapteeni kuulutti, että kello 21 jälkeen poistumme saariston suojasta ja odotettavissa on pitch and roll eli melkoista keikutusta. Kun laivan promenadella ei enää kyennyt kävelemään kuin siksakkia, lähdimme hyttiin. Otin Pauliina Suden uutuustrilleri Seireenin esiin ja ajattelin, että siirrytään nyt sitten ajatuksissa toiselle laivalle ja toiselle merelle.

Odotukseni Seireenin suhteen olivat kovat, sillä Pauliinan edellinen trilleri Takaikkuna  oli mielestäni loistava ja todellakin ansaitsi Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Takaikkunan jälkeen Pauliina oli vielä sitä mieltä, että jättää kirjan päähenkilöt kansien väliin ja luo uudet henkilöt seuraavaa kirjaa varten. Mutta olenpa iloinen, että hän tuli toisiin ajatuksiin, sillä Barcelonan satamasta Seireeniin nousee Takaikkunan päähenkilö Leia Laine siskonsa Ripsan kanssa ja eräs toinenkin tuttu on mukana, mutta se paljastuu vasta tarinan edetessä.

Pauliina Susi luki ääneen uutta trilleriään Turun Kirjamessuilla tekstiretriitissä ja olin heti koukussa, Seireeni oli saatava!

Sisarukset ovat juhlistamassa Ripsan synttäreitä Välimeren risteilyllä, joka kiertää Ranskan ja Italian satamien kautta takaisin Barcelonaan. Seireeni on iso laiva, komentosilta on 14. kannella. Leian ja Ripsan standardien mukaan touhu on luxusta ja he jaksavat päivitellä hyttipalvelijaa ja ilmaista skumppaa ainakin kirjan puoleen väliin asti.

Kun he ovat jälleen kahden, Leia kääntyy katsomaan Ripsaa suu ammollaan.
– Meillä on hyttipalvelija.
– Henkilökohtainen hyttipalvelija, Ripsa täydentää muikeasti virnuillen ja työntää Leian käteen toisen samppanjalaseista.
Leia puistelee päätään.
– Kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Milloin tuo nukkuu?

Pauliina Susi oli ollut tyttärensä kanssa Välimeren risteilyllä ja tarina oli alkanut rakentua siellä. Hän oli miettinyt, minkä potentiaalin 5.000 valkoista matkustajaa laivalla tarjoaakaan terroristeille.

Olen itse huolestuva henkilö ja silti vien romaanihenkilöni kauheisiin paikkoihin”, totesi Pauliina Turun Kirjamessuilla.

Tarina lähtee hieman hitaasti liikkeelle tai siltä minusta tuntuu, sillä tiedän Leian taustat. Hetken pelkäsin, että eikö tämä vedäkään, mutta kun 100 ensimmäistä sivua on sivuutettu, alkaa tuttu tarinan imu ja kirjaa ei halua laskea käsistään! Välimerellä seilaa nimittäin muitakin aluksia kuin Seireeni ja erään, paljon pienemmän aluksen reittiä seurataan välillä. Siellä ei maljoja nostella, vaan kapteeni Käärmesilmä valvoo kannella riutuvia matkustajia mielivaltaisella tavalla. Lukijana alan pelätä, että nämä kaksi alusta osuvat samalle reitille ja siitä ei hyvää seuraa. Varsinkin kun Käärmeensilmän laivalla on pieni tyttö, Amira, jonka silmin matkaa tarkastellaan.

Äiti ei enää puhu veljistä, ei pysty puhumaan, mutta he ovat lähinnä äidin sydäntä joka hetki. Kuten heidän menetetty kotinsa ja elämänsä. Kaikki.
Amira nyyhkäisee ääneti. Hän tietää. Hän ei näe veljiään enää koskaan.

Lukiessani Seireeniä laivalla päätin tutustua turvaohjeisiin hieman tarkemmin.

Pauliina kirjoittaa sujuvasti ja fiksusti. Rivien välissä on kannanottoja ja kutkuttavaa huumoria. Leia on mielenkiintoinen henkilöhahmo, vaikka hänen toimiaan onkin aika ajoin suorastaan tuskaista lukea. Miten joku voi olla noin tietämätön ja naiivi, toisaalta innoissaan ja tiedostava? Eipä siskokaan saa sympatioitani, hän on puolestaan korkkarit kattoon -tyyppinen iloittelija, joka vetää drinksuja kaksin käsin. Siskosten seuraan lyöttäytyvät myös nuori, kaunis ja arvoituksellinen suomalaisnainen ja kaikkia insinööristereotypioita vastaava suomalaismies, jolla onkin sankaritaitoja. Ympärillä liehakoi palvelusväkeä ja öljyttyjä italialaisia miehistön edustajia univormuissaan.

Hän oli ehtinyt unohtaa, miten rasittavia ihmiset ovat. Jotakin paljon enemmän kuin diipadaapaa kirvesvartta tuntui kytkeytyneen illallispöydän viattomimpiinkin keskustelunavauksiin. Pitäisi laatia algoritmit sovellukseen, joka reaaliajassa piirtäisi käppyrää ja palkkia ja paistaisi piirakkaa kaikista naissukupuolen kommunikaatioviestinnän piilo-, piilopiilo-, ja piilopiilopiilomerkityksistä niille, hänenkaltaisilleen, joille ne eivät muuten aukea. Mitkä markkinat tuotteelle löytyisikään, potentiaalina asiakaskuntana puoli ihmiskuntaa.

Juonesta en kerro tämän enempää, sillä se veisi trilleristä jännimmän terän pois. Pauliina Susi osaa liikkua tyylikkäästi jännityksen ja turvallisuuden rajoilla. Seireeniä lukiessa tiedän vaistonvaraisesti, että moni asia ratkeaa parhainpäin, vaikka aivan täysin ilman ruumiita ei tarinasta selvitäkään. Veri roiskuu ja korkkareita käytetään aseena, mutta väkivallalla ei mitenkään mässäillä. Mukana on yhteiskunnallista tarkkanäköisyyttä ja ajankohtaisia teemoja sekä romantiikkaa, historiaa, terrorismia, kulttuuria, tietotekniikkaa ja ties mitä, ja huikeinta onkin, että kaikesta tästä runsaudesta huolimatta, Seireeni on hyvin ehjä ja hengittävä, yksinkertaisesti erinomaista jännitysviihdettä!

Suosittelen Seireeniä kaikille Takaikkunan lukeneille ja suosittelen lukemaan Takaikkunan joka tapauksessa pohjustukseksi, vaikka Seireeni toiminee erillisenäkin. Suosittelen tätä erityisesti ihmisille, joille ovat kolahtaneet Paula Hawkinsin Nainen junassa tai Clare Mackintoshin Annoin sinun mennäOikeastaan ainoat, joille en suosittele Seireeniä ovat ne, jotka haluavat jännäriltään raakuutta ja ne, joilla on risteilyliput varattuna!

Sain napata kuvan Pauliinan kanssa. Kirjassa kuvamateriaali etenkin valvontakameroiden aineisto on ratkaisevassa roolissa.

  • Pauliina Susi
  • Seireeni
  • Tammi, 2017
  • ISBN 978-951-31-9584-7
Kommentit
  1. Tea

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.