Philip Teir: Talvisota – avioliittoromaani / Vinterkriget – en äktenskapsroman
Meitä on Kirsin Book Clubissa useampia, joilla on lämmin suhde ruotsin kieleen. Niinpä valitsimme huhtikuussa 2014 kategoriaksi suomenruotsalaisen romaanin, jotta meistä osa sai lukea sen ruotsiksi. Äänestyksen voitti Philip Teirin Talvisota – avioliittoromaani / Vinterkriget – en äktenskapsroman.
Talvisodassa ei ole kyse siitä talvisodasta, joka alkoi 30.11.1939, vaan Katriinan ja Maxin perheen pingoittuneista, jäätävistä, arkipäiväistyneistä ja tunnelatauksia sisältävistä suhteista, joita seurataan marraskuusta seuraavaan kesään.
Philip Teir oli Talvisodan julkaisun aikaan 2013 Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö, nykyään vapaa kirjoittaja ja kulttuuritoimija. Hän on julkaissut runoja ja novelleja. Talvisota on hänen ensimmäinen romaaninsa.
Meistä monen mielestä Talvisodan esikoisuuden myös huomaa. Ei tekstin sujuvuudessa, sillä se soljuu luontevasti eteenpäin ollaan sitten Helsingissä, Siipyyssä tai Lontoossa, vaan siinä, että tarinoita on liian paljon. Aivan kuin kaikki sanottava olisi pitänyt tuoda yksien kansien väliin. Kävimme kierroksen, minkä tarinan olisimme jättäneet pois ja listalle nousi Occupy-leiri, raskaus, Malik, Ruotsin risteily ja Filippiinit. Totesimme, että rönsyjä karsimalla, tiivistämällä ja tiukemmalla rajauksella Talvisota olisi toiminut vieläkin paremmin.
Mutta paljon oli hyvää ja kiinnostavaa. ”Kertakaikkisen mahtava lukukokemus!” Kivoja, tuttuja kiinnekohtia ja stereotyyppejä. Moni tilanne tuntui erittäin aidolta. Meistä Railalla oli keskusteluhetkellä perheen lemmikkihamsteri pakasteessa odottamassa kesämökille hautausta! Ja Maijan ystävättärellä puolestaan on kesäpaikka Siipyyssä ja vanha anoppi asuu yksin Kristiinankaupungissa. Espoossa asuvilla on ainainen huoli hänestä. Perheen tytär asuu Lontoossa jne. Aloimme jo epäillä, mahtoiko tarina kertoa tästä ystävättärestä…
”Talvisodan muistaa ennenkaikkea tutuista maisemista, kirjan tarina tuli todella lähelle. Philipillä oli hauskan soljuva kirjoitustyyli, tarinassa oli taas sopivassa määrin absurdiuttakin. Olin kirjoittamassa juuri absurdiudesta: ”kuten ulkona yöpyvät aktivistit Lontoossa” kunnes huomasin, että vanhin poikani oli juuri moikkaamassa tuttujaan, joilla on tukikohta pari viikkoa Tennispalatsin edessä Hobbitti-leffan ensi-iltaan jonottaessa… joten ei se niin absurdia lienekään… Pidin henkilöhahmojen lievistä ylilyönneistä, sillä kyllähän totuus on tarua ihmeellisempää. Sen saa päivänä jos toisena todeta. Ja tunnistan ”tyyppejä” jopa pikkukaupungista – iäkkkämpi älykköproffa, jolla nuori simpsakka tyttöystävä, joogihippiguru etc. Philip on Pietarsaaresta, mutta varmaan joku läheinen side myös Kristinestadiin. Sen verran hyvin tunsi kadut ja kulmat!” kommentoi alunperin kristiinankaupunkilainen jäsenemme.
Max koettiin tunnistettavaksi tuttavapiireistämme. Keskustelimme paljon siitä, kuinka mies rakastuu häntä huomioivaan nuorempaan naiseen, mutta Max oli kuvattu sellaiseksi nyhveröksi, että meidän oli vaikeaa kuvitella Lauran ihastuneen häneen. Mutta silti mahdollista. Me suunnilleen Katriinan ikätoverit koimme, että hänen kuvauksensa ei ollut niin onnistunut kuin Maxin.
Lontoon Evassa viivyttiin mielestämme liian kauan, toisaalta hänestä jäi lukemisen jälkeenkin vahva muistijälki.
Toisen tyttären, Helenin, avioliittokuvaus oli järkyttävän osuva. Odotimme, että hänen miehensä Christian tulee seuraavilla sivuilla ulos kaapista, mutta totesimme, että se olisi ehkä mennyt jo överiksi. Kaikkia aiheita ei sittenkään oltu otettu mukaan. Siskosasetelmaa pidettiin osuvana.
”Kepeää, helppoa, tunnistettavaa, kiinnostavaakin. Kerrottavaa kuitenkin niin paljon, että sivuille syntyi tungosta!”
Pidimme siitä, että Talvisodassa kaikki ei ollut täydellistä ja se kuvattiin pinnallisen kepeästi. Nautittava lukukokemus, mutta ensi kertaa varten viestimme Philipille on: Less Is More!
- Philip Teir
- Vinterkriget - en äktenskapsroman
- Schildts & Söderströms, 2013
- ISBN 9789515232076
Luin Thierin Vinterkriget romaanin vasta nyt. Minusta erittäin ihmisläheinen, humoristinen ja mukaansa tempaavia kerronta. Tapahtumat voivat olla ihan kenen tahansa suomalaisen elämästä. Kieli on selkeää ja hyvää ruotsia. Ylläolevassa on kommentti että teksti on kepeää. Sitä en allekirjoita. Tuntuu että nykyään saa huomiota ja kehuja jos ilmaisee ihmiselon erikoisesti ja erittäin vaikeasti ymmärrettävästi. Pidin tekstistä ja sen selkeydestä ja tarinan ” tavallisuudesta”. Tarina voisi olla minun, naapurin ja monen muun. Ihmiset todellisia ja käytös ja kommentit jopa ärsyttävän inhimillisiä. Kirjan alku lupasi kuitenkin enemmän kuin sen loppu tarjosi.
Olisin ehdottomasti peukuttanut vahvasti ylös.