Piia Leino: Taivas – dystopia Helsingistä vuonna 2058

Mikä on ihaninta mitä tiedät, mikä on sinun taivaasi?

Piia Leinon uutuusromaani Taivas sijoittuu Helsinkiin vuonna 2058. Kadunnimet ovat samoja, tutut maamerkit ovat osin paikallaan, mutta kaupungissa on uusi järjestys. Kukaan ei tule Helsinkiin, eikä kukaan lähde Helsingistä, väestö on puhdasta suomalaista rotua. Vallassa on kasvoton Valo, jonka yhteiskunnassa on etuoikeutettuja, työtätekeviä ja kerjäläisiä. Etuoikeutetut asuvat asunnoissa ja viettävät päivittäin tunteja Taivaassa, Valon hallinnoimassa virtuaalimaailmassa, jossa kaikki on hyvin. Kerjäläiset puolestaan jonottavat Valon antamaa leipää Hakaniemen torilla.

Kirjan päähenkilöt ovat Aleksi ja Iina, noin kolmekymppisiä helsinkiläisiä, jotka vielä muistavat, minkälaista oli ennen sisällissotaa, aikana ennen kantasuomalaisten järjestämää puhdistusta. Aleksi tekee historiatutkimusta Valolle, miettii esimerkiksi mihin ihmisten seksuaalinen kiinnostus katosi. Vuoden 2058 nautinnot haetaan Taivaasta ei ihmissuhteista, ei ole perheitä eikä lapsia. Iina on elätti eli hän pitää huolta Jalosta, jonka tehtävänä on täydellistää Taivaan eri virtuaalimaailmoja.

Piia Leino kirjoittaa sujuvasti, mutta kirja ei ole mitään miellyttävää luettavaa. Taivas on tyylipuhdas dystopia ja minä en ole dystopioiden ystävä. Synkät tulevaisuuden tarinat ovat useimmiten kovin samanlaisia, ankeita totalitäärisiä yhteiskuntia, joista loistoesimerkkinä George Orwellin Vuonna 1984. Niiden etu parhaimmillaan on se, että ne herättävät ajattelemaan, onko kuvattu dystopia se tulevaisuuden kuva, johon nykyteoilla ja -valinnoilla päädymme vai onko meillä muitakin vaihtoehtoja?

Taivaan Helsingissä satoi joulukuussa lunta viimeksi vuonna 2025. New York katosi aaltoon 2043. Muusta maailmassa eivät Aleksi ja Iina tiedä, sillä internet kaatui jo vuosia sitten. Ehkä Iinan sukulaiset, jotka lähtivat Tampereelle ennen sisällissotaa ovat vielä elossa. Ehkä jossain ihmisillä on vielä uteliaisuutta, energiaa ja tulevaisuuden uskoa.

Kirjassa pääpari kohtaa ensin virtuaalisesti, sitten reaalimaailmassa. Aleksi on valittu kemialliseen kokeiluun, joka sysää tapahtumasarjan liikkeelle. Enää ei ole kyse hänestä tai Iinasta, vaan koko yhteiskuntajärjestyksestä.

Piia Leino voitti Taivaalla kustantamo S&S:n romaanikilpailun Maailman laita, jossa etsittiin teosta, joka katsoo eteenpäin ja ulospäin, vastaa kysymykseen, mitä on olla ihminen muuttuvassa maailmassa.

Mielestäni Taivas ei vastaa kysymyksiin, vaan todella vahvasti herättää niitä. Haluammeko paeta ongelmattomaan virtuaalimaailmaan vai haluammeko ratkaista ongelmia tässä todellisuudessa, jotta meillä olisi hyvä olla yhdessä? Meneekö helppo mielihyvä kaiken edelle, kuinka riippuvaisia olemme viihteestä? Voisko kansallismielisyys lähteä näin pahasti lapasesta?

Piia Leino otti kantaa viihteen älyvapauteen ja tositv-maailmaan jo aiemmassa teoksessaan Ruma kassa, jonka henkilöistä tehtiin viihteen pelinappuloita. Nyt hän rapsuttaa pintaa isommista kysymyksistä, esimerkiksi maahanmuutosta, ilmaston lämpenemisestä, ympäristöongelmista, kansallisaatteen noususta. Hänen luomansa dystopia on uskottava, me voimme aivan hyvin olla Taivaan kaltaisessa Helsingissä 40 vuoden päästä. Minä en usko, että se on todennäköistä, mutta mahdollista se voi olla, jos emme ole hereillä.

Piia Leino ja Kirsin Book Clubin kirjanmerkki

Muita blogijuttujamme kirjoista, joissa ollaan tulevaisuudessa tai joissa ollaan vahvasti Helsingissä:

  • Piia Leino
  • Taivas
  • S&S, 2018
  • ISBN 978-951-52-4402-4
Kommentit
  1. Pii
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
      • Pii

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.