Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna – iloista äitienpäivää!

Hyvää äitinpäivää kaikki äidit ja erityisesti isoäidit, sillä Pirkko Saision hulvaton ja lempeä isoäitikirja, Spuuki Spaidermän ja raju Nonna iskee täysillä mummoihin, mummeihin, mammeihin, nonniin ja mitä näitä nyt on, ja iskee varmasti isoisiinkin. Se on tunnistettavaa tarinaa Kolmi-, Neli-, Viisi- ja Kuusivuotiaasta, jonka kiinnostus maailmaan ja mielikuvitus ovat rajattomia.

Tarinan henkilöt ovat Tytär, Vävy, Rekkari eli Rekisteröity parisuhde ja päähenkilöt Nonna ja hänen tyttärenpoikansa, jonka nimi vaihtelee iän mukaan: alussa hän on Kolmivuotias, lopussa Kuusivuotias, eskarilainen. Kirjan tarinat etenevät Facebook-päivitysten tyyppisinä merkintöinä vuoden 2013 joulusta vuoden 2017 ensimmäiseen päivään. Ne ovat avoimen autofiktiivisia, muunnellen ja lisäillen Saision omista Facebook-merkinnöistään kokoamia. Kaikki on kuitenkin alkanut jo aivan alusta, pelkästä viivasta raskaustestissä, jota tuleva Nonna, ilman lukulaseja, luulee uudeksi lämpömittariksi. Alkaa vaikein vaihe, jonka muistan itsekin hyvin:

Tulevasta isoäitiydestä ei saanut kertoa kenellekään, ennen kuin kolme kuukautta raskautta oli kulunut. En kertonut. En melkein kenellekään. Parille parhaalle ystävälleni ehkä kuitenkin tulin uutisesta maininneeksi.

Nonnan ja X-vuotiaan (siis Kolmi-, Neli-, Viisi- ja Kuusivuotiaan) suhde on läheinen ja lämmin. Kaiken itseensä imevä sanavalmis jälkeläinen saa koko ajan hymyn lukijan kasvoille ja mieleen monta muistumaa oman lapsenlapsen sanomisista ja tekemisistä. Tekstiä leimaa Saision oivaltava ja huumorintajuinen kerronta, sama joka nauratti esim. Signaalissa. Aivan pakko on välillä lukea juttuja ääneen Vaarille.

Itseään analysoivan kulttuurisen keskiluokan lapsenlapsi oppi aamulla innokkaiden itseään, ja erityisesti muita, analysoivien isovanhempien avulla kirjoittamaan sanan isi.
Kolmivuotias katsoi paperia ja totesi:
– Tämmöinen vaihe mulla nyt on.

Saision tyttärenpojalla on onni omistaa (ainakin) kaksi isoäitiä, siis Nonna ja Rekkari, isoaäitinä Honksu, joilla on halu ja kyky leikkiä ja jotka ymmärtävät, että jos on ostettu parturinsakset, niin niitä pitää voida myös käyttää. Vaikka kesätukkaan sitten ilmestyisikin koloja, joista iho kuultaa läpi.

Talvet Nonna ja Rekkari viettävät Madeiralla, ja vaikka X-vuotias viettää pitkiä lomia vanhempiensa kanssa heidän luonaan ja vaikka Nonna piipahtaa usein talvellakin Suomessa, ikävä on kova ja molemminpuolinen. Yhteyttä pidetään puhelimitse. Joskus kyllä lastenohjelma voittaa huomiossa Nonnan puheet.

Ikävää voi potea lähi-isovanhempikin, vaikka näkee omaa lapsenlastaan useasti ja viettää viikoittain kokonaisen mummo- ja vaaripäivän pojan kanssa. ”Minulla on ollut sinua ikävä”, totesi oma kolmivuotiaani mummon ja vaarin parin viikon lomamatkan jälkeen. ”Niin minullakin, moninkertaisesti”, olisin vastannut, jos olisin kyyneleiltäni pystynyt.

Saision Nelivuotias räppää ja osoittaa erityistä kiinnostusta pelien ja ravintolan ruokalistojen laadintaan. Meidän kolmivuotiasta ovat räppiä enemmän kiinnostaneet meriaiheiset laulut, rytmikkään iskeviä nekin. Erityisen hätkähdyttävää oli kuunnella, kun hän lauloi (kovaa) Oolannin sotaa ja säesti itseään pianoa (kovaa) paukuttaen.

Kirjan kuvitusta.

Kirjan kuvitus, joka krediittitetojen mukaan on Remu Välisaaren, ilmentää kirjan nuoremman päähenkilön taiteellisia taipumuksia. Kuvat ovat värikkäitä ja kertovia, erityisen havainnollisia ovat pelikuviksi ymmärtämäni. Meidän suvun kolmivuotiaan tyyli on toistaiseksi viitannut huomattavasti minimalistisempaan suuntaan. Jännityksellä odotan, millainen on tämän vuoden äitienpäiväkortin kuva. Maaliskuussa saamassani synttärikortissa oli ns. kevyellä kädenjäljellä piirretyt kaksi viivaa, jotka kolmivuotiaan äiti tulkitsi palokärjeksi. Taiteilija itse antoi jälkikäteen enemmän ruokaan liittyvän nimen  teokselleen, mikä sopikin hyvin, koska yhdessä ruuan tekeminen on ollut mieluinen harrastuksemme.

Kun on asetuttu pöytään, Viisivuotias kysyy heti: – Mistä keskusteltais?
Ollaan keskusteltu avaruudesta ja planeetoista. Pienin ja mitättömin on Tupo. Minun mielestäni se voisi olla Pluto, mutta ehkä Pluto on sittenkin vain Mikki Hiiren koiran nimi.
Ollaan keskusteltu sielusta, mihin Viisivuotias ei usko, ja sielunvaelluksesta, mihin Viisivuotias uskoo. (Viisivuotias uskoo, että äiti voisi synnyttää sellaisen perheen, johon Pikkusisko ei ole syntynyt. Tai sellaisen, jossa Pikkusisko olisi paljon isompi eikä itkisi niin paljon.)

Viisivuotiaan perheeseen on nimittäin syntynyt Pikkusisko, joka on osoittanut hyvin zeniläiseksi, rauhalliseksi ja kärsivälliseksi, toisin kuin isoveljensä ja oikeastaan koko muu suku. Joulupukki-jouluaattoakin vietetään Madeiralla päivää aikaisemmin, jotta jouluaatto numero kahtena voidaan syödä pitkä ja rauhallinen jouluillallinen. Hyvä idea. Ehkä myöhemmin saamme lukea uutta Nonna-kirjaa, jossa toisena päähenkilönä seikkailee Yksivuotias, ei enää niin zeniläinen Pikkusisko.

Myös meidän kolmivuotiaan perheeseen on syntynyt pari kuukautta sitten pikkusisko, ja epäilenpä että juuri nyt kolmivuotias kannattaisi mielellään jonkinlaista sielunvaellusta ja uudelleensyntymättömyyttä. Me otimme kolmivuotiaan kanssa varaslähdön äitienpäivään ja keräsimme valkovuokkoja äidille. Se oli kolmivuotiaan mielestä aivan riemastuttavaa ja hän halusi kerätä myös pikkusiskolleen, ”josta tuli tyttöpuolinen vauva”.

Luin Spooky Spaidermänin  ja rajun Nonnan ensimmäisen kerran vuosi sitten kirjaston kirjana, mutta halusin ostaa sen myös omakseni. Kirjan voi lukea vaikka joka äitienpäivä uudelleen, sillä se päivittyy, kun lukijana lisään tarinoihin omat, vuosittain muuttuvat muistoni omista lapsenlapsistani.

Pirkko Saisio vuosi sitten Kansallisteatterin Bloggariklubilla. Silloin ajankohtainen oli Koivu ja tähti -näytelmä ja myös Spooky Spaidermän ja raju Nonna.

Pirkko Saisio on syksyllä taas teatterissa ajankohtainen. Hänen Musta Saara –niminen musiikkinäytelmänsä Euroopan uudesta, haastavasta tilanteesta saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa 10.9. Ensi-illasta juontaa myös Saision isoäitinimitys nonna. Sattui nimittäin niin, että Tytär esitti Tampereella jänistä Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen perustuvassa näytelmässä. Saisio eläytyi kovaäänisesti näytelmän tapahtumiin ja vuoroin itki, vuoroin nauroi. Vatasta esittänyt Jussi Laitala oli todennut jänikselleen, että ”Italian mama on saapunut katsomoon ja nyt puolet yleisöstä tuijottaa häntä”. Niin Italian mamasta tuli sitten Italian nonna.

Sen sijaan rajuudesta Kuusivuotiaalla oli oma selityksensä.

Kuusivuotias arveli, etten ole lainkaan raju muutoin kuin hänen seurassaan.
– Minä teen sut aina rajuksi, totesi Kuusivuotias tyytyväisenä.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit ja isoäidit, ja kiitos kaikille isoille ja pienille lapsille, joiden ansiosta päivää saamme viettää. Erityiskiitos toistaiseksi melko zeniläiselle kaksikuukautiselle ja kolmivuotiaalle, reecee 3:n pilotille, palomiehelle, laboratorion tutkijalle, kerosiinin poraajalle, väsymättömälle dinosauruksiin, kondorikotkiin ja Etelä-Amerikkaan perehtyjälle. Joka muuten osaa puhua ruotsia:  hej, tack ja kerosin.

Blogissamme on arviot seuraavista Pirkko Saision kirjoista:
Signaali
Mies, ja hänen asiansa

sekä näytelmästä
Koivu ja tähti

Myös seuraavissa äskeittäin blogatuissa kirjoissa on äitiys ollut keskiössä:
Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Ayòbámi Adébáyòn: Älä mene pois

 

 

  • Pirkko Saisio, kuvitus Remu Välisaari
  • Spuuki Spaidermän ja raju Nonna
  • Siltala, 2017
  • ISBN 978-952-234-431-1

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *