Rosa Liksom: Everstinna – mestariteos vallasta

Mie olin täyelisessä paratiisissa. Niin korkeata onnea harva nainen saapi kokea maan päälä.

Näin toteaa nuori suomalaisnainen suhteestaan itseään 28 vuotta vanhempaan everstiin jatkosodan Rovaniemellä Rosa Liksomin Everstinnassa. Mutta eipä aikaakaan, kun suhde ainakin lukijan mielestä on kaukana paratiisista. Everstinna on yhden yön monologi, jossa vanha Everstinna käy läpi elämäänsä, johon on sisältynyt sokeaa rakkautta, natsien seurapiirejä, Lapin maisemaa ja suunnattomia syövereitä.

Rosa Liksom on kirjoittanut Everstinnan äidinkielellään, meän kielellä, jota puhutaan Tornionjokilaaksossa, Kemistä käsivarteen saakka. Ruotsissa sillä on vähemmistökielen status.  Etukäteen arvelin, että meän kieltä saattaisi olla vaikeaa ymmärtää, mutta sekä luettuna että äänikirjana kuunneltuna Everstinnan kieli soljuu upeasti ja etelän immeisellekin täysin ymmärrettävästi. Vaikeampaa on ymmärtää Everstinnan ja hänen Everstinsä natsiaatetta tai ylipäätänsä heidän suhdettaan.

Everstinnan aihepiiri oli lähtökohtaisesti  tuttu Rosa Liksomille. Hänen lapsuudenkodissaan Tornionjokilaaksossa sotajutut olivat jokapäiväistä kauraa ja kirjan Everstinnan esikuvana ollut kirjailija Annikki Kariniemi oli perhetuttu. Lukijana pohtii aluksi, mikähän tarinassa on totta ja mikä väritettyä. Selvää on, että tämä ei ole elämäkerta, mutta vahvoja kiintopisteitä Kariniemeen ja hänen aviomiehiinsä eversti Oiva Willamoon ja Taisto Heikanmaahan on olemassa.

Kirjoitusprosessi on ollut vaativa ja raskas. Seitsemän vuoden ajan Everstinna oli Rosa Liksomin ykköstyö ja tarina pyöri alati hänen mielessään. Hän aloitti kirjoitusaamut mielikuvaharjoituksilla ja läppärin kannen kiinni lyötyään pyrki olemaan läsnä perhearjessa. Vaikeaa oli, välillä oma puolisokin alkoi näyttää sadistiselta everstiltä ja omat vihatunteet heräsivät. ”Välillä tuntui, että tulen hulluksi. Aihepiiri oli niin rankka, että en olisi uskaltanut kirjoittaa Everstinnaa aiemmin”, sanoi Rosa Turun Kirjamessuilla. Hän täytti 60 vuotta tammikuussa 2018.

Minä kuuntelin Everstinnan ensin Storytelistä äänikirjana, mutta sen jälkeen halusin myös lukea kirjan, sillä käsittelimme sitä yrityslukupiirissämme. Ensin aplodit äänikirjan lukija Anna Saksmanille, sillä hänen meän kielensä henkoset kuulostavat aidolta. Everstinnan kuuntelu toimi kielen puolesta melkeinpä meditatiivisena, sillä tekstin rytmi ja nuotti polkee rauhoittavasti.

Everstinna aloittaa monologinsa nuoruudestaan:

Olin täynä lotta-aatetta ja suojeluskuntahommaa. Molemat perustu saksalaisele itealismile ja ylemmyyentunnole sekä ryssävihale ja ajatuksele, että meän tehtävä on liittää kaikki suomen kieltä puhuvat kansat Suohmeen. Kaiken perustana oli kuitekki pyhä kolminaisuus: koti, uskonto, isänmaa. Sopi mulle.

Vähitellen tytön isän ystävä, karismaattinen Eversti, alkaa täyttää nuoren runotytön ajatuksia. Ja kun mies vie, niin tyttö ei edes vikise, vaan heittäytyy kaikilla aisteillaan miehen syliin. Hän seuraa Everstin käsipuolessa Rovaniemen natsieliitin karkeloihin, Mannerheimin syntymäpäiville, erämökeille ja naimaan suonsilmään. Naimisiin ei voi mennä, sillä Everstin vaimo elää vielä.

Kirja innosti tutustumaan historiaan. Lause toisensa jälkeen antaa syötön sodan aikaisiin Lapin tapahtumiin. En ollut ajatellut, että Mannerheim johti sotaa Oulusta etelään ja pohjoisessa taisteluita tahdittivat saksalaiset. Everstinna viettää iltoja Pohjanhovissa Everstin ja tämän läheisimmän saksalaisystävän, SS-kenraali Tiitelin kanssa. Jos muutoin ei tiedä, niin kirjan lopussa olevasta sanastosta voi tarkistaa, että Tiiteli on Eduard Dietl, kenraalieversti, Lapin saksalaisjoukkojen komentaja.

Sodan häviön ollessa tosiasia, Everstillä on kovin ”vyyrerimäinen” ratkaisu hänen ja Everstinnan tilanteeseen:

Mie olin valmis kuolehmaan, jos hän niin haluaa. Sillä kaikela ei minun kohala ollut mithään tekemistä Saksan häviön kanssa. Kaksoisittemurha merkitti mulle silloin suuriman rakhauen osotusta.

Mietimmekin lukupiirissä, kuinka paljon Everstinnassa on ”suomalaista Eva Braunia”, näpsäkkää ja idealismista sokeutunutta natsinpalvojaa. Mietimme, mitkä tekijät mahdollistavat idealismin kyytiin hyppäämisen. Everstinna ei ollut mikään Lapin metsässä kasvanut tyttönen, vaan opettajaksi opiskellut nainen, nuoruuden avioliitostaan jo eronnut aikuinen nainen. Everstinna toteaa:

Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakaan.

Vaikka Everstinna käy Everstinsä kanssa Puolassa ja tietää, minkälaista puhdistusta heidän saksalaiset isäntänsä puuhaavat, ei hän pian kyseenalaista mitään. Viikossa Everstinna tottuu puista roikkuviin hirtettyihin ruumiisiin ja pihapiirissä kuokkiviin, kaljuihin naisvankeihin. Lukijanakaan ei hätkähdä, sillä tämä on tuttua natsitoimintaa monista kirjoista ja elokuvista. Everstinna toteaa lakonisesti, että kyllä silloinkin kaikki, jotka osasivat lukea sanomalehtiä, tiesivät.

Sodan jälkeen Everstinna menee Everstin kanssa naimisiin, vaikka jopa tuleva anoppi varoittaa. Siitä käynnistyy sellainen perhehelvetti, että lukijana vain miettii, että miksi ihmeessä Everstinna palaa kerta toisensa jälkeen Everstin luokse. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Kunnes eräs lääkäri näkee mustelmien taakse. Alkaa hidas irtaantuminen.

Seuraavassa elämänvaiheessa Everstinna, jolle titteli oli tärkeä, lähtee Lapin perukoille opettajaksi ja kohtaa itseään 28 vuotta nuoremman Tuomaksen, jonka kanssa menee naimisiin. Tämäkään liitto ei ole tasa-arvoinen, mutta nyt opettajana ja kaikesta, todellakin kaikesta, päättävänä toimii Everstinna. Silti heidän symbioottinen suhteensa jatkuu Everstinnan kuolemaan saakka.

Everstinna-kirja on yksinkertaisesti huikea! Ehjä, kypsä ja taitavasti rakennettu. Lauseet pursuavat runsautta, ymmärtävät vanhan naisen viisaudella omaa nuoruuden heikkoutta ja heittäytymistä intohimon vietäväksi. Tarinassa ei mässäillä millään, kaikki esitetään toteavasti ja ylivertaisen kuvailevalla kielellä, niin rakkauden hekuma kuin väkivaltakin.

Sekä kirsinbookclubilaiset että yrityslukupiiriläiset peukuttivat Everstinnan vahvasti ylös:

  • Eritoteen pohjoisen murteella kirjoitettu teksti teki vaikutuksen. Minäkään, vaikka siellä kasvaneena, en osaa laittaa h-kirjainta oikeaan paikkaan. Everstinna loi minulle kuvan hyvin taiteellisesti lahjakkaasta herkästä nuoresta naisesta , joka ajautuu naimisiin henkilön kanssa, joka osoittautuu todelliseksi hirviöksi.
  • Pidän kirjaa viime vuonna lukemistani/kuuntelemistani parhaana. Hieno ajan kuvaus, myös naisena olemisen kauheudesta tuossa ajassa. Kuitenkin samalla vahvan naisen selviytymistarina.
  • Minäkin kuuntelin Everstinnan Storytelistä. Anna Saksmanim luenta toi selkeää lisäarvoa, se oli täydellinen tekstin ja äänen liitto.
  • Minulla on jokin muistikuva lehtijuttujen kautta Annikki Kariniemestä, joka oli jonkinlainen oman aikansa julkkis. Kiinnostavinta Everstinnassa oli pohjoisen näkökulma sotaan ja suhteet saksalaisiin.
  • Minusta tuntuu aika uskottavalta, että kirjan tapahtumat liippaavat varsin läheltä todellisuutta. Tätähän voisi vähän rinnastaa Riitta Jalosen Kirkkaus -teokseen. Samalla lailla hänkin meni Janet Framen nahkoihin kuin Liksom tässä Kariniemen. Liksomin teksti tuntuu hyvin elävältä ja nautin lukijan lukutyylistä sitä kuunnellessa.
  • Luonnonkuvaukset olivat hienoja, sekä symbolisessa että todellisessa mielessä.

Ihan kaikki eivät olleet yhtä ihastuksissaan. Jotka eivät pitäneet, kokivat, että Everstinna ei mennyt heidän ihonsa alle eikä meän kieli tuonut lisää tarinaan.

Everstinna oli minulle vuoden 2017 paras kotimainen kaunokirja. Edellisenä vuonna se oli jo mainittu Kirkkaus. Jostain syystä kumpainenkaan ei lämmittänyt oman vuotensa Finlandia-raatilaisten sydämiä eikä siis päässyt finalistiksi. Mutta minulle toimivat ja suosittelen lämpimästi!

Kirsin Book Clubin yrityslukupiirissä luettiin tammikuussa Everstinna ja sain kaikille Rosa Liksomin signeeraamat kappaleet, kun hän sattui olemaan ostosreissullani Otavan kirjakaupassa.

Rosa Liksom on tekemässä triptyykkiä ääriaatteista, sillä Finlandia-palkinnon voittaneessa Hytti nro kuusi -teoksessaan hän käsitteli kommunismia, Everstinnassa natsismia ja seuraavassa Amerikkaan sijoittuvassa teoksessaan kapitalismia.

Muita blogijuttujamme, joissa käsitellään Lapin sotaa, natsismia tai perheväkivaltaa:

  • Rosa Liksom
  • Everstinna
  • Like, 2017
  • ISBN 978-952-01-1656-9
Kommentit
  1. Mai
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Tea
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *