S. K. Tremayne: Jääkaksoset – laskelmoitua piinaa Skotlannissa

Toinen kaksosista puettiin aina keltaiseen, toinen siniseen. Kuvassa mallina Jasmin.

Toinen kaksosista puettiin aina keltaiseen, toinen siniseen. Kuvassa mallina Jasmin.

”Värisyttävä trilleri” luvataan Jääkaksosten kannessa. Ei erityisesti minua kiinnostava genre, mutta ajattelin kirjan sopivan koukuttavaksi luettavaksi bloggareiden Lukumaratonille.

Oikeassa olin, sillä Oona Nyströmin erinomaisen sujuvasti suomentama tarina nappaa heti ensi sivuilta mukaansa. Sarah ja Angus ovat lontoolaispari, joiden kuvankauniilta vaikuttanut elämä on mullistunut. Vuosi aiemmin toinen heidän identtisistä kaksoistytöistään on kuollut ja toipuminen on ollut rankkaa. Sarah on edennyt surun sumuverhossa, Agnus on hakenut lohtua pullosta. Jäljelle jäänyt 7-vuotias kaksoistyttö on varjo entisestään. Myös taloudelliset huolet painavat ja ratkaisuksi haetaan ympäristön muutosta, muuttoa Agnuksen isoäidin taloon, kaukaiselle skotlantilaiselle saarelle.

Eräänä päivänä tytär sanoo äidilleen, että ei hän olekaan Kirstie, vaan kuolleeksi oletettu sisar Lydia. Siis, hetkinen, kumpi on kuollut ja tuhkattu, kumpi on elossa? Mitään keinoa ei ole selvittää, kumpi tytär seisoo Sarahin edessä. Ei ole syntymämerkkiä, ei tatuointia, on vain tyttären sana ja koiran oudosti muuttunut käyttäytyminen tytärtä kohtaan.

0GBD_01_sk.indd

Tapahtumat siirtyvät Skotlantiin ja minulla meni tovi tutkiessani karttoja, missäpäin tarkkaan ottaen ollaan. Mielessäni näin Shetlannin saarten murhat -tv-sarjan maisemat, mutta nyt liikutaan Skotlannin länsirannikolla Skyen savuisten viskien seudulla. Ollaan marraskuussa, kylmä viima puhaltaa puuttomalla majakkasaarella, talo on ränsistynyt ja yhteydet onnettomat. Niissä olosuhteissa voisi helposti alkaa kuvitella kaikenlaista, varsinkin kun talossa huhutaan kummittelevan, mutta Sarahilla riittää aineistoa ihan omasta takaa, sillä tytär sanoo yhtenä päivänä olevansa Kirstie ja toisena Lydia, vai ollaanko tässä sittenkin henkimaailman asioiden kanssa tekemisissä?

tremayne - ice twins250Kirjailija S. K. Tremayne on tietoisesti iskenyt ajankohtaiseen genreen, naisten kirjoittamaan trillerikirjallisuuteen. Hän on itse asiassa mies nimeltään Sean Thomas, alunperin toimittaja, joka kirjoitti taiteesta, matkailusta ja politiikasta. Sillä nimellä hän kirjoitti myös pari kirjaa, joista Millions of Women Are Waiting to Meet You oli pienoinen menestys ja käännettiin kuudelle kielelle. Taloudellista turvaa se ei tuonut ja Seanin agentti kehotti siirtymään Da Vinci Code -tyyppiseen kirjoittamiseen. Niinpä he yhdessä loivat Tom Knox -nimisen kirjailijan, joka kirjoitti viisi historiallisiin aiheisiin kytkettyä jännäriä. Ne myivät maailmanlaajuisestikin hyvin, mutta sitten temppeliritareiden ja kumppaneiden tarinat oli kaluttu ja markkina kyllästetty. Piti jälleen uudistua.

Vuorossa oli uusi identiteetti, S. K. Tremayne, joka voi olla myös nainen. Ja tällä aallonharjalla ratsastivat jo esimerkiksi Gillian Flynn ja Paula Hawkins, joten mukaan vaan! Näiden naisten kirjoittamien jännäreitten lukijoistakin enemmistö on naisia.

Eli Jääkaksosten kaupallinen menestys on optimoitu, ja mielestäni se on hienoa ammattilaisuutta etenkin viihdyttämiseen tarkoitetussa tarinankerronnassa. Mietin kuitenkin, näkyykö se kerronnassa. Oliko Jääkaksoset liian kaavaan rakennettu ja oliko naisia miellyttäviä tai pelottavia piirteitä tarkoituksellisesti lisätty? Oliko esimerkiksi Agnuksen oltava komea? Paljon on mukana äidin sydämeen kolahtavia asioita, syyllisyyttä ja epävarmuutta siitä, oletko ollut paras mahdollinen tai edes riittävän hyvä äiti? Olisiko oikea naiskirjailija kirjoittanut Jääkaksosten lopun toisenlaiseksi? S. K. Tremayne jatkaa samaa trilleritietä, The Fire Child on jo ilmestynyt.

S. K. Tremayne jatkaa uusimmallaan lapsitrillerilinjalla.

S. K. Tremayne jatkaa uusimmallaan lapsitrillerilinjalla.

Loistavaa Jääkaksosissa oli Skotlannin luonnon kuvaaminen, tarinan ja jännityksen rakentaminen. Tapahtumat olivat välillä oikeasti piinaavia ja uhka leijui ilmassa. Heikkoutena pidin sitä, että henkilöt jäivät minulle kuitenkin aika etäisiksi, en joutunut ottamaan kantaa kenenkään puolesta.

Enemmittä juonipaljastuksitta totean, että minä olisin äitinä ottanut tyttären siellä saaren talossa nukkumaan omaan makuuhuoneeseeni!

Ainoa tuntemani identtinen kaksonen luki tämän myös. Anna totesi:

Jääkaksonen piti otteessaan, mutta oli aika ”creepy”.

Samaa sanon minäkin ja pidän taas hieman taukoa jännäreistä.

Kirjailijan tiedot nappasin hänen omasta artikkelistaan  To write a bestseller, I had to change sex.

Myös lukuseuralaiseni Tiffany hyytyi ennen kuin saimme mysteerin ratkaistua.

Lukuseuralaiseni Tiffany hyytyi ennen kuin saimme mysteerin ratkaistua.

Kirjan sain Otavalta, kiitos!

 

  • S.K. Tremayne
  • Jääkaksoset
  • Otava, 2016
  • The Ice Twins, suomentanut Oona Nyström, 2015
  • ISBN 9789511296584
Kommentit
  1. Reta Anna Maria
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Varpu
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
      • Varpu
  3. Varpu
  4. Varpu Olsonen Varpu
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  5. Tea
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *