Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

9789511284987

Ehkä. Ehkä Leigh rakastaa Paulia, ehkä Lukea. Ehkä Luke rakastaa Ninaa, ehkä Leighiä. Ehkä rakkaus oli totta, rakkaussuhteet Sadie Jonesin kirjassa joka tapauksessa risteilevät, kiihkeät, kauniit, karut, väkivaltaiset.  Mutta olisi väärin kutsua kirjaa rakkausromaaniksi, ainakin siinä merkityksessä mikä lajityypille yleensä annetaan. Kirjan rakkaus on enemmän totta kuin romantiikkaa.

Ehkä kirjan nimi olisi voinut suomeksi olla jotakin yksinkertaisempaa kuin Ehkä rakkaus oli totta. Varmaa on ainakin, ettei kirjan nimi pysy helpolla muistissa, ainakaan minulla. Mutta kirjailijan nimi onneksi pysyy, ja odotan lisää käännöksiä, ja luen alkuperäiskielellä jonkun hänen aikaisemmista kirjoistaan. Fallout on Jonesin neljäs romaani, mutta vasta ensimmäinen suomeksi ilmestynyt.

Luke Kanowski on kirjan ja tarinan kolmiodraamojen keskushahmo, lahjakas ja levoton poika pohjoisessa Sestonin teollisuuskaupungissa. Pojan elämää rytmittävät vierailut ranskalaissyntyisen äidin luona mielisairaalassa, jossa tämä on ollut siitä lähtien, kun Luke oli viisivuotias. Puolalainen isä ryyppää ja synkistelee, taustalla maailmansodan traumat. Luke haaveilee suurista asioista ja tietää, että hänestä olisi niihin, mutta mukautuu Sestonin tarjoamiin vaihtoehtoihin, konttoristiksi tehtaaseen ja iskemään illaksi naitavaa.

Sestonissa Lukeen törmäävät sattumalta Paul, teatterituottajan urasta haaveileva insinööriopiskelija, ja kaunis ja kiihkeä Leigh, ja Lukelle avautuu vaihtoehto. Miksi tyytyä lukemaan Shakespearen ja Tšehovin näytelmiä ja keräämään lähikaupungin teatterin ohjelmalehtiä, kun voi ja osaa itsekin kirjoittaa ja voi olla mukana tekemässä teatteria. Luke lähtee Lontooseen Paulin luo levysoittimineen, levyineen ja kirjoineen. Hän hankkii työn roskakuskina ja alkaa kirjoittaa.

Kirjan nyt-hetkessä eletään vuotta 1972 Lontoossa. Sadie Jones luo uskottavan ja tarkan ajankuvan lontoolaisten nuorten elämästä ja teatterimaailmasta. Lontoolaisen teatterimaailman kuvaus on mielenkiintoinen. Keskeisessä roolissa ovat tuottajat ja agentit. Tuttua jo 70-luvulla Suomessakin oli pienten teatteriryhmien nousu.

Paulin, Luken ja Leighin ensimmäinen yhteinen teatteri on pubin  yläkerrassa toimiva näyttämö. Lontoolaisteatterin toista reunaa edustaa ”rahantekonäytelmät”, jota kirjassa edustaa revyy nimeltään Mitä, naimatonko. Raha ja taiteellinen kunnianhimo ovat teatterintekijät vaihtoehdot. Paulin ja Luken valinta  on jälkimmäinen.

Rinnakkain Luken lapsuuden ja nuoruuden kuvauksen kanssa kulkee Ninan tarina. Nina Jacobs ajautuu näyttelijäksi äitinsä, lahjattoman ja tytärtään tyrannimaisesti kohtelevan äitinsä halusta. Nina kulkee tahdottamana ensin äidin talutushihnassa, sitten miehensä Tonyn, menestysrevyyn tuottajan, joka tarjoaa Ninalle uran ja ylellisen elämän muttei onnea. Luke näkee Ninan näyttämöllä ja hänestä tulee Luken rakastettu ja pakkomielle. Sadie Jones kuvaa taidokkaasti ja kauniisti monet kirjan rakkauskohtaukset, nekin joissa rakkaus ei ole niin kaunista kuin Luken ja Ninan välillä parhaimmillaan.

Ninan sisällä oli ylellistä. Hänen lämpönsä pitelemänä Luke osasi pysähtyä: olla aloillaan, suudella vain ja tuntea miten Nina liikkuu ylös häntä kohti, hänen ympärillään. Molemmat hengittivät hiljaa ja lähekkäin pusertaen hetkeä kohti sen täyttä jännitettä – ja sitten pidemmälle. Luke etsi sitä mitä Nina tahtoi koko voimallaan ja juhlallisella hellyydellään, kunnes Nina tärisi, ja hänen pehmeä hengityksensä muuttui ikään kuin itkuksi, ja hän vetäytyi Lukesta erilleen.

Luke haluaa pelastaa Ninan, mutta heidän rakkautensa uhkaa tuhota Luken,  jonka ensimmäinen näytelmä on ollut läpimurto  ja seuraavasta näytelmästä jo kilpaillaan. On Ninan vuoro tehdä ratkaisu,  rakkauden ratkaisu Luken puolesta ja teatterin puolesta.

Näytelmä oli Luken läheinen kumppani ja hänen katkera vihollisensa. Se oli ehdottomasti parasta mihin hän pystyi. Sen oli oltava parempi kuin hän itse. Se oli hänelle työtä; se oli leikkiä ja pakopaikka. Hän rakasti sitä ja häpesi sen puutteita siinä missä omiaan. Kunnes eräänä keskiviikkoiltapäivänä hän totesi vastahakoisesti, että se on valmis.

Sadie Jones

Teatterista ja elokuvasta olemme oppineet, että hyvääkään draamaa ei ole helppo lopettaa onnistuneesti. Kirjan loppunäytös tapahtuu, tekisi mieli kirjoittaa näytellään New Yorkissa ja siinä Jones eksyy turhaan sentimentaalisuuteen ja epäuskottavuuteeen.

Sadie Jonesin esikoisteos Outcast ilmestyi vuonna 2008. Sitä ennen hän oli yrittänyt luoda uraa käsikirjoittajana. Outcastista on tulossa BBC:lle 2-osainen draama, johon Jones on itse tehnyt käsikirjoituksen. Jonesin käsikirjoittajatausta näkyy myös Ehkä rakkaus oli totta -romaanissa. Sen tarina kulkee vahvasti dialogin varassa ja kirjan rakenne kulkee kuin elokuvassa: jälkeenpäin, silloin, nyt.

Jones kirjat ovat olleet suosittuja sekä lukijoiden että kriitikoiden keskuudessa. Nettitietojen mukaan  Fallout eli tämä suomeksi kovin pitkän ja mutkikkaan nimen saanut Ehkä rakkaus oli totta on saamassa jatko-osia.

fallout_2898799a

  • Sadie Jones
  • Ehkä rakkaus oli totta
  • Otava, 2015
  • Fallout käännös Marianna Kurtto, 2014
  • ISBN 978-951-28498-7

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *