Singaporen lukupiirin terveiset: Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

SiSun lukupiiri kokoontuu The Cliftin 31. kerroksen terassilla ja näkymät ovat singaporelaisen upeat.

SiSun lukupiiri kokoontuu The Cliftin 31. kerroksen terassilla ja näkymät ovat singaporelaisen upeat. Kuva Laura Ranin

Terveisiä Singaporesta, lah! Kirsin Book Clubin juuret ovat Aasiassa ja peräti viisi jäsentä on asunut vuosia nimenomaan Singaporessa. Siitäkin syystä olemme iloisia saadessamme vieraskynäilijän meille tutusta ympäristöstä ja yhteisöstä eli Singaporen suomalaisista, SiSusta.

SiSun lukupiiri kokoontuu The Cliftin 31. kerroksen terassilla keskustelemaan suomalaisesta kirjallisuudesta. Toukokuun lukupiirissä sisulaiset olivat keskustelleet Laura Honkasalon uutuudesta Perillä kello kuusi. Oivallinen valinta expat-maailmaan! Kiitos Kirsin sukulaiselle Laura Raninille ja yhteenvedon kirjoittaneelle Minna Hyvärille – nauttikaa elostanne ja aasialaisista kokemuksistanne – meistä moni kaipaa sinne!

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

0AT0 Perillä kello_kansi.indd

Pidimme kaikki kirjasta, luonnehdintana jopa superhyvä. Itse en ollut lukenut aiemmin Honkasaloa, lukupiirin muut jäsenet eivät olleet välttämättä vaikuttuneita aiemmasta tuotannosta, mutta Perillä kello kuusi oli todella taitavasti kirjoitettu ja hyvin taustoitettu.

Kirjan rakenne kahtena aikakautena ja kahden päähenkilön kautta kerrottuna toimi erinomaisesti. Jonkun verran on toistoa, jonka olisi voinut editoida pois. Lukijaa ei tarvitse muistuttaa samasta moneen kertaan, varsinkaan tämän kaltaisessa kerrontaromaanissa. Mutta kaiken kaikkiaan kahden aikakauden ja kahden kertojan väliset hyppäykset oli rakennettu ja mietitty huolella.

Laura Honkasalo. Kuva Toni Härkönen 2014.

Laura Honkasalo. Kuva Toni Härkönen 2014.

Ajankuva vuodesta 1966 oli valtavan hienosti tavoitettu puhekieltä myöten. Keskustelut ja tapa ilmaista kotona ja toimistossa, työelämässä oli uskottavaa, erityisesti neitittely kuulosti ajankuvallisesti aidolta. Lukupiirimme luonnehti kirjaa kotiromaaniksi. Toisena ulottuvuutena toki oli vanhempi neiti-ihminen Aune, joka kävi uskollisesti töissä, hoiti ylitunnollisesti tehtävänsä ja tajusi vasta liian myöhään tulleensa höynäytetyksi.

Arvostin itse kovin, kuinka hyvin molemmat päähenkilöt oli onnistuttu kuvaamaan heidän sisimpiä tuntojaan luodaten. Aunen tiukka uskonnollinen elämänkatsomus tuntui väliin liiankin ahdistavalta, mutta onneksi samalla hän oli utelias ja ajalle epätyypillisesti myös rohkeasti itsensä ilmaiseva. Etelänmatka toimi generaattorina, joka auttoi Aunea murtautumaan ulos ”vankilastaan”. Aunen romanssi oli hyvin hienovaraisesti vihjattu, ja loppu punoi monet kirjan juonen päät yhteen. Pari vanhan ajan vanhapiikaa tunteneena pohdin, kuinka uskottavaa todellisuudessa olisi ollut tiukan uskonnollisen tädin hyppääminen leskimiehen matkaan ja avioliittoon, mutta fiktiivinenhän kirja oli, ja oli mukavaa lukea ”onnellinen loppu” Aunenkin elämässä.

Kotirouva, edustusrouva Vuokko tuli jollain tapaa iholle, johtuneeko omasta elämäntilanteesta, mutta Suomessa 60-lukua ajateltuna henkilö oli luotu ja onnistuttu kirjoittamaan mainiosti. Turhautuneisuus, samalla pidättyvyys ilmaista pohjiin saakka ääneen omat tuntonsa ja ajatuksensa. Minusta perhekuvaus Riston pitkine työpäivineen ja kotona rentoutumisineen sekä Vuokon emännöimisineen oli uskottavaa, ahdistavaa toki. 1960-luvulla alkoi Suomessa yrittäjyyden myötä keskiluokkaistuminen, vain harvoille ja valituille, mutta heistä koostui vähitellen Suomen kerma, osa nousi porvarillisesta keskiluokasta ylemmäksikin päästessään esimerkiksi vaikuttamaan kabinettisaunomisten kautta hallitukseen. Sodan jälkeen elintaso ei noussut nopeasti kuin harvoilla.

Vuokon elämä oli tavallaan helppoa, oli kotiapulainen, oli auto käytettävissä, vaikka perhe asuikin kaukana keskustasta perämailla, jossakin Espoossa, missä 60-luvulla ei juurikaan mitään ollut, mitä on vaikeaa 2000-luvulta katsottuna uskoa. Vuokon turhautuneisuus purkautui taiteisiin ja grogeihin. Grogi ei ollut tuttu meidän lukupiirimme nuorimmalle, mutta grogeja taidettiin Suomessakin nauttia ainakin 80-luvulle saakka. Vuokon herääminen ja murtautuminen ulos kehikostaan ei tullut aivan sisäsyntyisesti, vaikka pohdintoja oli ollutkin. Mutta kotirouvana 60-luvulla ei ollut montaakaan vaihtoehtoa, jos avioeron halusi. Hyvään elämään ja hyvin kurinalaiseen tottuneena, neuroottinen syömistarkkailu mukaan lukien, hyppäys muualle ymmärrettävästi pelotti.

Tämä leijona vartioi SiSun lukupiirin kokoontumispaikan naapurissa olevassa temppelissä. Kuva Laura Ranin

Tämä leijona vartioi SiSun lukupiirin kokoontumispaikan naapurissa olevassa temppelissä. Kuva Laura Ranin

1960-luvusta on puhuttu vapaan seksin aikakautena, mikä jatkui 70-luvulle. Suomessa tätä on tutkittu sosiologien toimesta, eikä Suomessa muualla länsimaissa valinnutta vapaan seksin ilmiötä varsinaisesti tunnistettu (tai kokemuksista ei uskallettu kertoa anonyymistikaan tutkimuksessa). Vuokon kohdatessa itseään nuoremman Martin hänen elämänsä alkaa vaihtaa suuntaa ja uusia ovia avautuu valittavaksi. Avioero 60-luvulla on ollut iso prosessi, skandaalikin ns. paremmissa piireissä, missä yleensä ongelmat lakaistiin eteisen maton alle ja kuistilta pihalle, niitä ei levitelty julkisesti. Hyvä, jos perheen keskuudessa edes keskusteltiin. Honkasalo kuvaa hyvin tätä tilannetta: sisäisesti ahdistaa, pakahtaa niin, että sattuu, paineet kasautuvat, mutta tunteita ei juurikaan näytetä tai osoiteta, tai keskustelut tyrehtyvät alkuunsa. Pariskunta suuntautuu kumpikin omille tahoilleen, Risto töihinsä ja alkoholiin, Vuokko taiteeseen, Marttiin ja grogeihin.

Kirjailija on tehnyt hyvän ratkaisun, ettei ole lähtenyt selittelemään tai kaivelemaan itse avioeroa, vaan kuvaa perheen, suvun tapahtumia kahden vuoden kautta ja muistikuvina, sisäisinä tuntoina. Kirjan loppu on tavallaan herttainen kutoessaan viimeisen silmukan tarinalle, mutta toisaalta kertomuksen olisi voinut jättää enemmän aukikin.

Kaiken kaikkiaan pidimme kirjasta, sen hienosta kielestä, juonen kuljettamisesta loppuun saakka, taustoitus ja ajankuvaus olivat erinomaisia. Lukijaa hemmoteltiin hienoilla yksittäisillä huomioilla molemmista aikakausista sekä uskottavilla dialogeilla.

"Meillä on kokoontumisissamme aina hyvät eväät", kertoo SiSun (Singaporen suomalaiset) lukupiiriläinen, Kirsin Book Clubin sukulainen, Laura Ranin

”Meillä on kokoontumisissamme aina hyvät eväät”, kertoo SiSun (Singaporen suomalaiset) lukupiiriläinen, Kirsin Book Clubin sukulainen, Laura Ranin

  • Laura Honkasalo
  • Perillä kello kuusi
  • Otava, 2015
  • ISBN 9789511273752
Kommentit
  1. Sasu

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *