Stig Hansén: Birgitta Ulfsson – Mikä ettei?

Birgitta Ulfsson 1.3.2017 Villa Frenckellissä

Viimeinkin! Näin voidaan todeta maaliskuussa suomeksi ja ruotsiksi ilmestyneestä kirjasta, sillä kuusi kustantajaa on vuosien myötä pyytänyt näyttelijä Birgitta Ulfssonia kirjoittamaan muistelmansa. Bisse ei ole innostunut, vaan aina kieltäytynyt ja todennut:

Minä rakastan hetkeä, sekä mikä näkyy se näkyy, ja me näyttelijäthän olemme läpinäkyviä, sen huomaa aika äkkiä. Se riittää!” s. 28.

Nytkin ruotsalaisen Stig Hansénin kirjoittama muistelmateos, suomeksi Birgitta Ulfsson – mikä ettei? (Teos) ja ruotsiksi Birgitta Ulfsson – med och mot sin vilja (Förlaget), syntyi hieman huomaamatta, melkeinpä vahingossa. Alunperin Stigin tarkoituksena oli haastatella Birgittaa vain Göteborgin kaupunginteatterin nettisivujen juttua varten, mutta keskustelu jatkui ja jatkui kerta toisensa jälkeen. Välillä myös Birgitta tarttui kynään ja kirjoitti kirjeitä Stigille.

Minulla on ollut rikas elämä. Ja pitkä elämä. Kun sinä ja minä nyt puhutaan, keskustelumme koskevat jotakin mikä on tärkeämpää kuin minä.” s. 40.

Stigillä oli aitiopaikka seurata Birgittaa parin vuoden ajan, sillä meneillään oli Fosterlandet-näytelmän harjoittelu ja esitykset Göteborgissa, Svenska Teaternissa ja Tukholman Stadsteaterinissa. Fosterlandet-näytelmän ohjasi Anna Takanen, jonka sotalapseksi lähetetyn isoisän tarinaan näytelmä perustuu. Näytelmän on kirjoittanut Lucas Svensson. Anna Takanen on Stigin vaimo ja Birgitan lisäksi Fosterlandetissa näyttelevät hänen puolisonsa Iwar Wiklander ja pojantytär Alma Pöysti. (Katso kuvia näytelmästä tästä.) Keskustelujen myötä Birgitta alkoi luottaa Stigiin, hän jopa tunnusti kirjan julkaisutilaisuudessa 1.3.2017 Villa Frenckellissä Helsingissä:

Jag blev litet i kär i Stig!

Niinpä keskusteluihin tuli mukaan nauhuri ja Stig alkoi työstää kirjaa Bissen huikeasta näyttelijäurasta, joka jatkuu edelleen.

Stig Hansén, Birgitta Ulfsson ja Förlagetin Tapani Ritamäki, joka halusi kustantaa kirjan näkemättä siitä liuskaakaan.

Kirja etenee kuten keskustelu kahden ihmisen pitkissä illanistujaisissa. Ensin on ehkä suuri teema tyyliin ”Teatteri ja elämä” ja sitä aletaan keriä yhden tarinan kautta, joka kuitenkin johtaa toiseen ja kolmanteen tarinaan, eri vuosituhannelle, eri maahan, kunnes palaa taas hetkeksi suureen teemaan. Stigin ja Bissen yhteinen nimittäjä on Fosterlandet-näytelmä, johon kirjassa aina palataan. Fosterlandet on ollut ilmeisen vaikuttava teatteriesitys, mutta en ole sitä itse nähnyt, joten koin, että kirjassa oli hieman liikaa Fosterlandetia. Toisaalta, jos se on ollut se seikka, mitä kautta Stig on saanut Bissen pohtimaan teatteria ja elämää, niin olkoon.

Kirja kuvattuna Vivica Bandlerin kodissa, Villa Frenckellissä.

Kun kirjaa lukee, tulee tunne, että olen mukana nojatuolissa kuuntelemassa, kun Stig heittää kysymyksen ja Bisse vastaa siihen tai sitten johonkin muuhun kiinnostavaan, kun ajatus karkaa muualle. Joskus haluaisin tietää jostain lisää, joskus jään pohtimaan 88-vuotiaan naisen elämänviisautta.

Jos minulta olisi kysytty, mitä tiedän Bissestä, niin olisin osannut kertoa pitkän avioliiton Lasse Pöystin kanssa, Lilla Teaternin kantaviin voimiin kuulumisen, Muumimammana olemisen ja enkä oikeastaan mitään muuta. Naistenlehdistä muistan muinaiset kuvat Linnan kutsuilta. Niinpä kirja avaa näkymän nuoruuden villikkovuosiin, intohimoiseen rakkaustarinaan Lassen kanssa ja kuinka kahden pienen pojan äiti palasi metsämökistään takaisin näyttämölle, josta kuvitteli jo luopuneensa.

Olin huono näyttelijä, vulgääri ja intellektuelli. Mielestäni oli parempi jäädä kotiäidiksi. Myöskään Lasse ei arvostanut minua näyttelijänä”, Birgitta Ulfsson sanoo Kirja vieköön -tapahtumassa 13.3.2017.

Saamme kiittää Vivica Bandleria, joka kirjaimellisesti toi teatterin harjoittelemaan Bissen ja Lassen kotiin, jotta sai Bissen palaamaan ja ottamaan huoran roolin näytelmästä. Kirjan kiehtovaa antia ovatkin anekdootit Vivicasta ja Tove Janssonista, josta tuli Bissen ystävä. Kirjan julkkareissa Vivican kodissa, Villa Frenckellissä, kuulimme, kuinka teatteria oli ruodittu ja maailmaa oli parannettu talon keittiössä näytäntöjen jälkeen.

Iwar Wiklander on ollut Bissen mies 1980-luvulta asti. Vuonna 2007 he menivät naimisiin.

Bisse kertoo kirjassa, että hän on ylikontrolloitu, mutta toisaalta rikkoo rajoja. Kirjan tarinat ovat kontrolloituja. Kirjasta on turha lähteä hakemaan juoruja tai jotain sellaista, mitä Bisse olisi lipsauttanut tahtomattaan. Rivien välistä tulee pintaan voimakkaita tunteita ja elämänohjenuoria. Minä liikutuin, kun hän ylisti puolisoaan, ruotsalaista näyttelijä Iwar Wiklanderia, katsoen julkkareissa miestään silmiin:

Jag blev människa då jag träffade dig.”

Kirjasta huokuu, että heillä on tasapainoinen, toisiaan arvostava suhde. He ovat yhä intohimoisia teatterin seuraajia, saattavat käydä useita kertoja viikossa teatterissa. Bisse ei ymmärräkään näyttelijöitä, jotka eivät käy katsomassa muiden esityksiä. He ovat yhdessä Göteborgin ja Helsingin kodeissaan sekä Bissen paratiisissa, Suomenlahden saaressa. Sinne kutsutaan vain harvat ja valitut, siellä eletään perhepiirissä, omassa rauhassa, puuhastellen ja luontoa tarkkaillen. Siellä Bisse lataa akkunsa, siellä hän saa voimaa rintasyövän selättämiseen.

Birgitta Ulfsson tuorein esitys Tukholman Dramatenissa oli Tove Jansson – den avslöjande tröstaren vuonna 2016. Kuvan nappasin toukokuussa 2017.

Myös Kirsin Book Clubin Marja Castrén luki kirjan. Me molemmat koimme, että kirja oli kirjoitettu erityisesti ruotsalaisille. Paljon sivuja on omistettu Suomen ja Ruotsin vertailulle. Ensin ajattelin, että onko tämä nyt tarpeellista, mutta viimeistelin kirjan lukemisen Tukholmassa, jossa olimme tuttavaseurueessa illallisella Suomen suurlähettilään luona. No, mistäs siellä keskusteltiin – tietenkin Suomen ja Ruotsin eroista ja yhtäläisyyksistä!

Jag skulle inte existera i Sverige, om jag inte fick komma till Finland.

Bissen mukaan suomalaiset ovat suorempia ja sitä hän arvostaa. Suora palaute on tärkeää kehittymisen kannalta, sanoo hän ja lisää, että suomalaiset puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä. Hän on asunut Ruotsissa yli 30 vuotta, viihtyy, mutta sanoo tulevansa Suomeen kuolemaan. No, se onneksi ei taida olla ihan lähiaikoina, sillä Bissestä virtaa energiaa ja terävyyttä ihailtavaksi asti. Katso vaikka hänen sisääntulonsa Savoy-teatterin lavalle KLIK.

Birgitta Ulfsson Kirja vieköön tilaisuudessa 13.3.2017 Savoy-teatterissa

Mainitset usein miten tärkeää on oikea äänensävy. Mitä aito äänensävy oikein on?

– Jokaisella ihmisellä on omansa. Kun opetan teatterikouluissa, painotan sitä, että on löydettävä oma äänensävy, että on oma ääni johon sopii ja juuri sille rakennetaan kaikki muut sävyt. Sävy ei saa olla sileä, lasinen ja ennalta arvattava.” s. 18

Mikä ettei? on kirja jokaiselle teatterinystävälle. Se kertoo kiinnostavasti pitkästä urasta ja tinkimättömästä ammattiylpeydestä. Se kertoo myös uteliaasta asenteesta, jonka avulla Bissen elämässä on paljon valoa!

Tänä keväänä on ilmestynyt muitakin vahvojen, yli 80-vuotiaiden naisten muistelmateoksia. Lue juttu Tellervo Koiviston elämäkerran tiimoilta ja blogiarvio Lenita Airiston elämäkerrasta Elämäni ja isänmaani.

  • Stig Hansén
  • Birgitta Ulfsson - Mikä ettei?, suom. Liisa Ryömä
  • Teos, 2017
  • Birgitta Ulfsson - Med och mot min vilja, 2017
  • ISBN 978-951-851-780-4
Kommentit
  1. riitta k
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Tiina / kirjaluotsi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Hande
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Hanna/Hannan kirjokansi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  5. Amma
  6. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  7. Jassu / Hurja Hassu Lukija
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  8. Omppu Martin
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  9. Minna Vuo-Cho
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *