Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella – vaihtelua sieniresepteihin

Ina Ruokolainen ja Mari Manninen ovat kirjoittaneet keittokirjan nimeltään Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella.

Varoitan heti, että nyt on todellinen amatööri sienikeittokirjan arvioijana. Olen ollut vain muutaman kerran elämässäni sienimetsässä, tosin viimeksi tänään. Uskalsin poimia ainoastaan suppilovahveroita, kanttarelleja ja mustia torvisieniä, muihin ei omat tunnistustaitoni tai edes puhelimen sienitunnistusäppi riittäneet. Pidän erittäin paljon sieniruuista, mutta sienikokkaustaitoni sisältävät vain sienikastikkeen ja pinaattisienimunakasrullan ja sen kastikkeenkin meillä useimmiten tekee mieheni. Sen sijaan olen asunut yli kymmenen vuotta Aasiassa, joten kiinalainen ruoka ja kiinalaiset sienet ovat tutunoloisia ainakin ulkonäöltä!

Aloitetaanpa ensivaikutelmasta eli kirjan ulkonäöstä. Kirja on kaunis ja henkii tummaa tunnelmaa. Mielessäni siirryn aasialaisille toreille, joissa vihreiden vihannesten vieressä saattaa olla sieniä, mutta vielä useammin niitä vaikuttaa olevan osastoilla, joissa myydään muutakin kuivattua tavaraa. Tunnen tuoksun voimakkaana nenässäni, kun katselen kirjan kuvia kiinalaisista markkinoista, keittiöistä tai ruokapöydistä. Mutta yhtä lailla suomalaisen metsän vihreys välittyy taidokkaasti kuvatuissa kuvissa. Tyylikäs kirja, jota voi hyvin pitää keittiössä esillä.

Kirjan alkusysäys oli Kiinassa asuvan toimittaja Mari Mannisen twiitti: ”Tekee kipeää tunnustaa tämä, mutta kyllä se on niin, että Kiinassa on rikkaampi ruokasienikulttuuri kuin Suomessa.” Suomessa asuva, sieniin hurahtanut toimittaja Ina Ruokolainen näki twiitin ja otti välittömästi yhteyttä: ”Mitä, mitä? Kerro esimerkkejä? Mistä sienet tulevat, mitä sieniä, kuinka käytetään?”

Ina oli jo aiemmin kirjoittanut sienikirjan nimeltään Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella, joten kiinnostus kiinalaiseen sienikulttuuriin sopi loistavasti seuraavaksi askeleeksi. Ina asuu Asikkalassa, majakanvartijan talossa ja hänen kiehtovia tarinoitaan luonnon antimista voi lukea blogista nimeltään Kalkkisten huvilan ruokavuosi.

Naiset vaihtoivat viestejä, ideoivat ja niinpä Ina lähti tapaamaan Maria Kiinaan. Syntyi kirja, jossa Mari on kirjoittanut, millaista kiinalainen ruoka oikeasti on ja erityisesti sieniruoat. Ina puolestaan on kirjoittanut reseptit, joilla oikeaa kiinalaista ruokaa voi tehdä suomalaisista sienistä.

Kirja rakentuu 11 luvusta, joissa aina ensin valotetaan kiinalaista sieni- ja ruokakulttuuria ennen kuin tartutaan reseptiin. Minä saavuin kotiin suppilovahveroiden kanssa ja katsoin, löytyisikö kirjasta yhtään reseptiä, jota uskaltaisin kokeilla. Olin jo bongannut ”Suppilovahverohillon kiinalaisilla mausteilla” ja todennut, että siinä oli hieman liikaa haastetta hilloneitsyelle. Mutta onneksi suppiksille löytyi myös muita reseptejä esimerkiksi ”Sichuanilaista porsasta ja suppilovahveroita” sekä ”Yunnanilainen sieni-riisitäyte”, jotka molemmat vaikuttivat wokki-pannun ja kaasuhellan omistajalle yksinkertaisilta. Porsaan korvasin kanalla ja namnam, hyvää tuli!

Kirjoittajille täytyy antaa kymppi siitä, että reseptit ovat erittäin selkeitä ja yksityiskohtaisia. Kyllä näillä ohjeilla voi lähteä sienien kanssa makumatkalle Kiinaan. Yhtä reseptiä en kuitenkaan aio kokeilla, nimittäin ”Kiinalaista sienikeittoa toipilaalle”. Se alkaa kylkiluiden keitolla ja päätyy kirkasliemiseen soppaan. Olen kerran Singaporessa saanut terveysravintolassa samankaltaista soppaa ja se riitti. Sen sijaan vesi herahtaa kielelle, kun lukee ”Sieni-kasvistäytteisten kevätkääryleiden” reseptiä. Siinä todetaan, että kätevintä olisi tehdä rullia porukalla, jolloin yksi pehmentää kuoret, toinen täyttää ja rullaa ja kolmas paistaa. Hei, tämähän täytyy toteuttaa joku kerta lukupiirin tapaamisessa!

Jos haluat vaihtelua sienireseptirepertoaariisi, niin haki itsellesi sekä Suomalaisia sieniruokia kiinalaiseen tapaan, että Suomalaisia sieniruokia italialaiseen tapaan. Kirjat ovat myös erinomaisia lahjoja sieniharrastajille!

Kirjan sain kustantajalta, kiitos Nemo!

---

Lisäys 15.9.2016

Kirsin Book Clubin Marja päätti kokeilla jutussa mainittua suppilovahverohillon reseptiä. Hän oli kiertänyt viisi kauppaa etsimässä reseptiin kuuluvaa kevätsipulia, mutta sitten korvannut sen purjolla. Muutoin Marja noudatti tarkkaan kirjan reseptiä ja toi valmiin hilloin meille lukupiirin kokoontumiseen. Kuten kuvan ilmeetkin kertovat, hillo oli aivan superhyvää, loistavaa, herkullista! Marja vakuutti myös, että hillo oli helppotekoinen, joten seuraavat meidän suppikset päätyvät hilloksi!

---

Lue myös muut juttumme, jotka liittyvät sienestykseen tai Kiinaan:

• Mauri Korhonen: Uusi sienikirja – parasta seuraa sienimetsälle
• Sami Sillanpää: Kiinalainen rakkaustarina
• Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit – kiinalaisen naisen ääni
• Mo Yan: Viinamaa – iloinen päihtymys on kaukana