Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann

DSC07336

Ajattelin heittäytyä kesälomatunnelmaan Carol Shieldsin Swannin seurassa, sillä takakannen mukaan kirjassa käsitellään mysteeriä: miten navetassa koko ikänsä häärinyt Mary Swann on voinut kirjoittaa säkenöivän runoteoksen? Ja miksi hänen miehensä on murhannut Maryn samana päivänä, kun runot on luovutettu kustantajalle? Lisäksi luvattiin hykerryttävän tarkkanäköistä parodiaa kirjamaailmasta, joten kirja vaikutti erittäin soveliaalta verkkokeinulukemiselta.

Näillä odotuksilla lähdin lukemaan Pulitzer-palkitun Carol Shieldsin kirjaa, joka jakautuu viiteen eri osioon. Neljässä ensimmäisessä käsitellään Mary Swannin runoihin liittyvää tarinaa vuorollaan feministikirjailijan, elämäkertakirjoittajan, kirjastohoitajan ja kustantajan kannalta ja loppuhuipennuksessa nämä kaikki ovat kokoontuneena Swann-symposiumiin, missä Mary Swannin Joutsenlaulu-runokokoelman mysteerin pitäisi ratketa.

Ensimmäiseksi on minäkertojana nuori feministikirjailija Sarah Malouney. Hän pohdiskelee Joutsenlaulun runoja oman arkensa keskellä. On yksipuolinen rakkaus, on ihan kiva ex-poikaystävä, on sairas äiti, jonka luona syödä joka sunnuntai. Hän kaipaa, ”että joka ikinen osani on käytössä tai engagé”. Niin minäkin olisin toivonut, että olisin voinut heittäytyä tekstiin ja kiinnostua Sarahin feministisistä, oletettavasti, heitoista – olla engagé kerronnan kanssa – mutta lukemiseni eteni ainoastaan sinnikkyydelläni.

Seuraavaksi avataan elämäkertakirjoittajan ja kirjastohoitajan elämää. He ovat yksinäisiä, omissa pesissään viihtyviä ja kirjallisuuden kautta maailmaa kokevia ihmisiä. Toinen kehittää teorioita Mary Swannista, toinen sepittää yhteisiä keskusteluhetkiä Mary Swannin kanssa, joita ei koskaan ollut.

Viimeksi tarinaa valotetaan Swannin runot kustantaneen, eläkkeellä olevan leskimiehen kantilta. Vasta siinä kohtaa aloin tuntea varsinaista kiinnostusta tarinaa kohtaan. Frederic Cruzzi ja kirjoittamaton selonteko vuoden 1965 joulukuun 15. päivästä –luku oli kirjan parasta nautintoa.

Carol Shields. Kuva Neil Graham

Carol Shields (1935-2003). Kuva Neil Graham

Uskon, että henkilötyypit puhuttelevat, jopa huvittavat, kirja-alan ihmisiä. Henkilöt ovat kuin karikatyyrejä, joista Carol Shields on yrittänyt näyttää hieman toistakin puolta, mutta minua koskettamatta. Kovin ahdistunutta porukkaa, joka unohtaa omissa pohdinnoissaan minua kiinnostaneen ytimen eli mikä Mary Swannin tarina oikeasti oli!

Hanna Tarkka on sinänsä sujuvasti kääntänyt kirjan, mutta mietin, olisiko runojen ylistetty voima välittynyt alkukielellä paremmin. Mutta mielenkiintoisia tulkintoja löytyy esimerkiksi tästä runosta:

Veri lausuu nimeni
rakoin häpäisee päiväni
sen vähän mitä on se ottaa
ajan ryövää, luita hankaa.

Kirjan loppuhuipennus on kerrottu elokuvakäsikirjoituksen muodossa. Olisi kiva tietää, kuinka tarkkaan kirjasta oikeasti tehty elokuva (Swann, 1996) vastaa tätä käsikirjoitusta! Muutoin ratkaisu on mielestäni outo ja naivi, pitkästyttävä Miss Marple –jäljitelmä tai vaikkapa kohtaus Viisikoista. Jännitystä yritetään luoda, mutta ratkaisulla ei silti ole oikein mitään merkitystä. Mutta ehkä tämä kaikki on sellaista parodiaa, jonka kirja-alan ulkopuolinen lukee turhan tosissaan ja siksi innostumatta.

Kaksi tähteä kirjan sujuvista kirjeenvaihdoista ja sinänsä kiinnostavasta teemasta. Carol Shields on ilmeisesti tätä teosta parempi kirjailija, mutta ihan ensi hätään en aio häneltä toista kirjaa lukea ellen sitten Pulitzer-palkittua The Stone Diaries, 1993 / Kivipäiväkirjat, 2000.

Suosittelen kirja- ja/tai kustannusalasta kiinnostuneille, Ezra Poundin ja runouden ystäville.

  • Carol Shields
  • Kaiken keskellä Mary Swann
  • Otava, 2010
  • Swann, 1987
  • ISBN 978-951-1-24563-6

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *