Tiina Piilola: Taivaanmerkit – ei haudanvakavaa

Tiina Piilola / Photo by Cata Portin

Tiina Piilola / Photo by Cata Portin

Hyvää Tiinan päivää ja tänään päättyvää naistenviikkoa! Tällä kertaa kirjan, Tiina Piilolan Taivaanmerkkien, ja lukijan kohtaaminen ei ollut ainakaan optimaalinen, mutta kirjailijan ja lukijan kohtaaminen kustantajan järjestämässä tilaisuudessa oli sitä miellyttävämpi. Ja kun on kiltti ihminen, kuten minä, mutta joltisenkin kriittinen lukija, kuten minä, ei ole aina helppo kirjoittaa tapaamansa miellyttävän kirjailijan, ja nyt etsin sopivaa sanaa etten loukkaisi …, itseäni huonosti puhutelleesta kirjasta. (Hyvä Airi, osasitpa olla diplomaattinen.)

Tiina Piilola oli avoin ja huumorintajuinen ihminen ja hauskuutti jutuillaan meitä bloggareita ja kirjailijakollegoita S&S:n kirjallisessa illassa huhtikuussa. Tiina on paitsi kirjailija myös kirjallisuuden tutkija ja tekee väitöskirjaa Kalevalan naisista (niin myös Taivaanmerkkien päähenkilö Emma). Tiina kertoi, että hänellä oli elämässään etsikkovaihe, sisäinen ahdistus, johon hän haki sanoja. Ja taas aivan kuin kirjansa päähenkilö Emma Tiinakin meni henkisen astrologian kurssille. Hänelle on piirretty syntymäkartta ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa. ”Olen käynyt polun polut ja vuoret”, Tiina kertoi tapaamisessa. Tiina esikoiskirjan Alkuvedet aikoihin tehdystä lehtihaastattelusta luin, että Tiinan lapsuuden ahdistaviin kokemuksiin kuului vanhempien niskaan kaatunut lähisukulaisen velan takaus (aivan kuin Emmankin). Aika paljon omakohtaista siis Taivaanmerkeissä, mutta fiktiohan kirja toki on.

Tiina Piilola kertoi kirjastaan ja omista astrologisista kokeiluistaan S&S:n kirjallisessa illassa huhtikuussa.

Tiina Piilola kertoi kirjastaan ja omista astrologisista kokeiluistaan S&S:n kirjallisessa illassa huhtikuussa.

Kirjallisessa illassa Tiina kertoi, että hänellä oli vankka aikomus kirjoittaa SUURI JA MERKITTÄVÄ ROMAANI, mutta sitä ei vain syntynyt. Niinpä hän hylkäsi ajatuksen ja kirjoitti sen sijaan Taivaanmerkit. Kirjan Pauli Hanhiniemeltä lainattuun mottoon ”Tää ei oo ihan haudanvakavaa, muutkin mokaa” tiivistyy kirjan pääajatus.

Kirjassa on siis Emma, joka todella mokaa, monta kertaa. Hän etsii itseään kaikenlaisilta huuhaakursseilta, tai pitäisikö kirjoittaa neutraalimmin henkisfyysisiltä kursseilta ja erilaisten uskomushoitojen avulla. Hänellä on aviomies Jarkko, näyttelijä, jonka mielestä Emman kurssit ovat huuhaata, ja ystävätär Saana, jonka mielestä Emman ja Jarkon ongelmat johtuvat huonosta seksistä ja Emman kompleksisesta suhteesta seksiin.  Sitten on vielä tytär Mallu ja äiti ja isä ja mummo ja suvun poikki menneet välit Emman lapsuudessa. Kaiken kruunaa Jarkon vastanäyttelijä Anniina, lumoava kaunotar, siis syöjätär, eikä itse asiassa ollenkaan kruunaa vaan tuhoaa, parisuhteen, perheen, kodin, kaikki, ainakin Emman mielestä. Emma on hukassa itseltään ja erittäin mustasukkainen.

Taivaanmerkit pienennetty 01

Taivaanmerkit on puhdasta chick littiä eikä ollenkaan minun kirjani. ”Tää ei oo ihan haudanvakavaa”, muistutan itseäni kirjan motosta. Luenko liian tosikkomaisesti vaikka huumorintajuisena itseäni pidänkin? Eikö mitään hyvää löydy? Piilola kirjoittaa sujuvasti ja energisesti. Tekstiä häneltä tulee helposti. Ja huumoria kirjassa on, kuten lajityyppiin kuuluukin. Nauroinko kertaakaan? No en, mutta ehkä vähän hymyilin. Kohellus ei minua naurata.  Liian ennalta arvattavaa, että Emma unohtaa käydä hakemassa Mallulle tärkeät retkikengät ja -eväät. Ja sekin, miksi Jarkko ja Anniina on nähty yhdessä tanssimassa. Haluan lukijana yllättyä mieluummin kuin ennalta arvata, mitä tapahtuu.

Se kertoo niin tästä hetkestä ja siitä, miksi meditaatio, mindfulness, tantra ja muu kehorääkki on niin suosittua. Ihmiset haluavat ylittää itsensä ja samaan aikaan kun he hoitavat kroppaansa, he hoitavat myös mieltään. Ja monethan kokeilevat kaikenlasita self helppiä ja vaihtoehtohoitoja, kirjoittavat kirjoja, julkaisevat blogeja, tekevät omanlaistaan musiikkia, ruokaa ja taidetta ja etsivät erilaisin tavoin omaa ääntään !!!

Hyvän kattauksen Taivaanmerkit toi minulle, vanhan liiton ihmiselle, kaikesta mahdollisesta intuitioon ja kehollisuuteen liittyvästä. Niin että vaikka tähtimerkit ja huoneet ja rebirthingit ja chakrat vetäisevätkin yli ymmärrykseni, jonkinlaiseen nyky-, (ja nyt taas haen oikeaa sanaa, sillä sivistystä en tässä suostu käyttämään) nykytietämykseen kai kuuluu jotakin niistä tietää.

— Nykyään kaikki ovat kiinnostuneita intuitiosta ja kehollisuudesta ja Kalevalan naiset Aino ja Marjatta etunenässä ovat kehotiedon ja intuition kirjallisia ruumillistumia.” kyllä, tajuan ilmaisun paradoksaalisuuden, mutta tässä puhutaankin Kalevalasta, ihmeiden ja paradoksien kruununjalokivestä.

Siinä missä positiivisuusgurujen kirjat Emma on lukenut myös naistutkimuksen klassikkonsa. Mielenkiintoinen on myös hänen aiheensa Kalevalan naisista. Enemmänkin siihen olisi voinut kurkistaa.  Ehkä Tiina Piilola vielä kirjoittaa paitsi väitöskirjan myös romaanin tästä aihepiiristä.

”—kaikki mokaa” on Taivaanmerkkien lohduttava viesti, mutta kaikkia mokia ei tällä kuitata. Kirjassa on todella paljon, ärsyttävyyteen saakka, huolimattomuusvirheitä, joita ei tekstinkäsittelyohjelman oikeinkirjoituksen tarkistusohjelma löydä. Sen verran pitää lukijaa kunnioittaa, että kunnolliselle oikoluvulle uhrataan aikaa.

660px-Astrological_Chart_-_New_Millennium[1]

Niin tiukkapipoinen en minäkään ole, etten lukisi horoskooppeja. Hauskimpia ovat kesähoroskoopit, joissa ennustetaan koko kesän kuumat rakkausjaksot päivien tarkkuudella ja otollisimmat loma-ajat. S&S:n sivuilla on omanlaisensa hauska kesähoroskooppi, tämän fiktiivisen Emman Kalevalan henkilöistä tekemä. Eivät menneet astrologian kurssin opit Emmalta hukkaan. http://kustantamo.sets.fi/kalevalainen-kesahoroskooppi/

Tällaista Emma ennustaa Oinaalle, minun tähtimerkilleni, Kalevalassa Lemminkäiselle.

OINAS Olet Linnunradan kuumaverikkö ja lemmit tänä kesänä olan takaa. Teet alkukesästä lomamatkan saarelle, missä lemmit kaikkea, mikä liikkuu. Aiheutat hämminkiä ja saat kimppuusi vihaisia kumppaneita. Luvassa on pari aika hankalaa viikkoa, mutta onnistut piilottelemaan ja pelastamaan nahkasi, ja sitten löydätkin Sen Oikean – tai siltä sinusta ainakin tuntuu. Nimität ihastusta Saaren Kukaksi (tai Kukoksi), mutta Kukka/-o vastustelee ensin, sinä onnistut kuitenkin hurmaamaan hänet ja vietätte yhdessä huikean loppukesän. Sitten seuraa suurten väärinymmärrysten jakso, olet varma, että sinua on petetty ja kiivas veresi kuohahtaa. Suutut ja jätät armaasi, lähdet saaresta uusille valloitusretkille, mutta nyt varoituksen sana – harkitse, harkitse ja vielä kerran harkitse! Retkillä odottavat suuret vaarat. Arvelen kuitenkin, etteivät varoitukset sinua pysäytä, vaan lähdet ja loukkaat itsesi. Jos näin käy, käänny äitisi, tätisi tai isoäitisi puoleen, takaan, että yllätyt! Hänellä on piileviä parantajan taitoja, ja niiden vuoksi sinäkin saat uuden mahdollisuuden. PS Paratiisisaarella kannattaa pitää silmällä K-alkuisia, erityisesti Kaukoja ja Kyllikkejä. Ja ennen kuin lähdet, tarkista, että sekä koti- että matkavakuutus ovat kunnossa!

Kirjan sain kustantajalta.

Naistenviikko

Tutustu myös muihin nimipäiväsankareihin liittyviin juttuihimme:

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa

Anni Polvan Tiina-kirjat

 

  • Tiina Piilola
  • Taivaanmerkit
  • S&S, 2016
  • ISBN 978-951-52-3777-4
Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *