Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa – rakkauden kuvaus surun keskeltä

 

Kadmiuminpunaiset neilikat, saman väriset kuin Karinin villatakki.

Olimme päättäneet valita Kirsin Book Clubin huhtikuun lukupiirikirjaksi jonkun Helsinki Litiin tulevan kirjailijan teoksen. Ensin ajattelimme napata Orhan Pamukin yli 500-sivuisen Istanbulin, mutta totesimme alkusivujen jälkeen, että tällä kertaa hieman ohuempi ja vetävämpi kirja on paikallaan. Niinpä päätimme tuttujen antamien kehuvien arvioiden vuoksi vaihtaa ruotsalaiseen Tom Malmquistiin ja hänen esikoisromaaniinsa Joka hetki olemme yhä elossa.

Toki tiesimme, että Tomin kirja käsittelee rankkaa aihetta. Hän on kirjannut tuntojaan todellisessa tilanteessa, jossa hänen 33. raskausviikolla olevalla vaimollaan puhkeaa akuutti leukemia. Karin-vaimon tilanne heikkenee nopeasti ja yhtäkkiä hän on kuollut, vaikka pari päivää aiemmin lakkasi kotisohvalla varpaankynsiään, ja sairaalan keskoskaapissa on pieni Livia-tytär.

Tom, viimeiset hetket ovat lähellä, Nygren sanoo. Okei, kauanko vielä? kysyn. Jatkan hoitoa vähän aikaa mutta mitään ei ole tehtävissä, vaikea sanoa, joitakin tunteja ehkä, hän sanoo. Painan käteni Karinin poskille, hyväilen sormillani hänen otsaansa, se tuntuu hikiseltä. Saanko olla yksin hänen kanssaan? Toki, niin kauan kuin haluat, Nygren vastaa.”

Tällä kertaa meillä oli käytössämme Storytelin kampanjatarjous, joka mahdollisti kirjan kuuntelun ruotsiksi (Varje ögönblick är vi fortfarande vid liv, lukijana Björn Wahlberg) tai lukemisen e-kirjana suomeksi tai ruotsiksi. Osa meistä käytti komboa eli kuunteli osan ja luki osan. Itse asiassa vain kaksi meistä luki perinteisen printtikirjan. Storytelista oli löydetty myös muuta kuunneltavaa ja luettavaa, palvelua pidettiin inspiroivana. Itse ihastuin kovasti, sillä saman kirjan kuuntelun ja lukemisen yhdistelmä sopii arkeeni!

Joka hetki olemme vielä elossa -tekstinäyte Storytelin e-kirjasta.

Joka hetki olemme yhä elossa kuvaa noin neljää kuukautta, pomppien kertoja-Tomin nykyisyyden ja ajatusvirtaan pulpahtavien menneiden tapahtumien välillä. Kirjan alkupuolella ollaan hengästyttävän läsnä sairaalassa, jossa Tom kirjaa jokaisen toimenpiteen ja hoitohenkilökunnan tiedonannon tarkasti ylös. Hänen tarkoituksensa on tehdä muistiinpanoja, jotta voi sitten selittää tapahtumat Karinille, kun tämä herää nukutuksesta. Tom vaatii saada tietää ihan kaiken ja hän hoippuroi sairaalan käytävillä oman jaksamisensa rajoilla. Odotushuoneessa ovat myös Karinin vanhemmat, Tomin vanhemmat ja joukkio kavereita. Karinille tehdään keisarinleikkaus ja Tom sukkuloi teho-osaston ja keskososaston väliä.

Kuunnellen, esimerkiksi kännykästä, I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv kesti 8 tuntia.

Hoitohenkilöstö suhtautui kärsivällisesti Tomin pyyntöihin. Unirättejä kuljetetaan Karinin ja Livian sänkyjen välillä, jotta he voisivat haistaa toistensa tuoksut. Kerronta etenee faktojen esittelynä, Tomin tunteet pitää lukea tekojen kautta. Lääkärien viestit huononevat kerta kerralta, mutta Tom vain kirjoittaa ja välittää viestejä sukulaisille odotushuoneeseen. Karinin elintoimintoja säätelevä kone sammutetaan ja Tom on pienen tyttövauvan yksinhuoltajaisä.

Kynnysmatolla on kaksi kirjettä. Toisessa kuoressa on  Enskede Gravvårdar -nimisen yrityksen hautakiviesite, jossa mainostetaan 25 vuoden takuuta. Mukana on kuvia hautakivistä hintoineen. Musta graniitti: 18 050 kruunua. Sininen labradori: 19 500 kruunua. Toinen kirje on Yliholhouslautakunnalta, joka vaatii minulta selontekoa ”tyttölapsi Tuntematon Lagerlöfin” veloista ja omaisuudesta.”

Kun Karin on kuollut, muistot palaavat Tomin mieleen vahvana. Tekstin lukemisen ja etenkin kuuntelun kanssa saa olla tarkkana, että ymmärtää, ollaanko nykyisyydessä vai muistellaanko menneitä. Tomin ja Karinin kodin esineet alkavat puhua tarinoita, löytyy päiväkirja, Karinin takki naulakossa, ostoslista vauvan varalle.

Tom Malmquist siirsi surutyönsä tekstiksi. Me Naiset -lehden haastattelussa hän kertoo, että kolmen vuoden ajan hän kirjoitti kaiken ajan, kun Livia nukkui. Hän kirjoitti kuolemasta, mutta myös Karinin ja hänen rakkaustarinastaan. Hän on julkaissut aiemmin kaksi runokokoelmaa, joista Sudden Death herätti erityistä kiinostusta, sillä sen runot käsittelivät jääkiekkoa. Aihe oli siinäkin läheinen, sillä Tom oli nuorena lupaava kiekkoilija

Kirjaan siirtyi myös seuraava tosielämän menetys, sillä vain neljän kuukauden kuluttua Karinin kuolemasta menehtyi Tomin isä, tunnettu urheilutoimittaja Thomas Malmen Malmquist. Yhtä lailla Tomin mieleen kirjassa palaavat muistot isäsuhteesta. Kaikki ei ole kaunista luettavaa.

Ei lukupiiriä ilman koiravauvaa! Uusin jäsen joukkoomme on Minnan (istumassa) snautserinpentu Coco.

Jälleen kerran voi todeta, että olimme onnistuneet valitsemaan hyvän lukupiirikirjan, sillä Joka hetki olemme yhä elossa jakoi mielipiteitä vahvasti:

– Kirjailija on kirjoittanut tekstin ilman vaihtuvia selkeitä kappaleita. Siksi varsinkin alussa oli vaikea keskittyä lukemaan tekstiä, mutta vähitellen siihenkin tottui. Vaikkakin kirja herätti tunteita, niin kuitenkin se se sulki minut välillä lukijana ulkopuolelle, kuten Tom sulki Karinin vanhemmat sairaalassa. Ehkä juuri siksi, koska kuvittelin vahvasti heidän tunteensa äitinä ja isänä. Ymmärsin sen hädän ja kauhun, joka Tomilla oli ja miksi hän toimi paikoitellen itsekkäästi.
– Suoraan sanottuna olen ihan kypsynyt Tomiin. Hänen suhtautumisensa sairaalahenkilökuntaan ja sukulaisiin on rasittava, ei kunnioitusta tippaakaan. Yksinkertaisesti ärsyttävä tyyppi! Mielestäni myös kirjalliset ansiot ovat vaatimattomat, joten peukku alas!
– Minulle tämä oli tavattoman vahva kirja, tuli syvälle tunteisiin. Tom oli shokissa ja koen, että kaiken kirjaaminen oli Tomin tapa selvitä järkyttävästä tilanteesta. Vaikka hän vaikuttaa persoonana erikoiselta, niin hän toimii silti samanlailla kuin monet vastaavassa tilanteessa. Minulle läheinen nuori ihminen kuoli yllättäen kesken kirjan lukemisen ja ymmärrän hyvin Tomin tuntoja.
– Ymmärrän ihan hyvin. Potilaat/ihmiset ovat niin erilaisia. Joku ei halua kuulla juuri mitään, mutta toiset haluavat tietää ihan kaiken ja myös haluavat kirjallisesti vaikeasti ymmärrettäviä asioita muistiin, sillä kaikkea vaikeaa tietoa ei pysty heti omaksumaan.
– Ajatella, kuinka yksityiskohtaiseti hän käsitteli kaikkea, paljasti todella itsensä. Minä en voinut kuunnella pitkiä hetkiä kerrallaan, sillä tarina oli niin pakahduttava ja tuli lähelle. Itkin monta kertaa.
– Hienoa, että Tom on niin rehellinen. Joku kertoisi parannellen puolisosta ja etenkin itsestään, mutta tässä tulee tunne, että asiat todellakin tapahtuivat näin. Aidonoloista.
– Tarina on vavahduttava, mutta teksti ei silti tunge iholle. Minulle ei jäänyt ahdistava tai edes surullinen olo. Ehkä lopussa on kuitenkin toivoa.
– Äitinä en olisi voinut katsoa sivussa, jos vävypoika olisi toiminut noin omavaltaisesti. Olisin varmasti mennyt väliin ja ottanut ohjat käsiini sekä sairaalassa että Livian hoidossa.
– Ehkäpä tekstissä näkyy Tomin jääkiekkotausta, aggressiivista syöttelyä edestakaisin, tilan- ja vastuunottoa, nopeaa reagointia?
– Minusta tämä on tyyliltään hyvin ruotsalainen kirja, sellaisen nuoremman polven ruotsalaisen miehen kirja. Tulee mieleen Jonas Hassen Khemiri.

Meitä oli paikalla Minnan kodissa Töölössä kahdeksan naista – tarjolla ihanaa tomaatti-linssisoppaa – ja kaksi antoi kommenttinsa etänä. Tuloksena oli viisi peukkua ylös, neljä semiä ja yksi alas. Mutta kyllä Tom Malmquist osaa ihastuttaakin, sillä minulla on töissä kollega, joka osti lipun Helsinki Litiin ihan vain Tomin vuoksi! Todella mielenkiintoista onkin kuulla, mitä Tom kertoo Helsinki Litin lavalla Philip Teirin haastattelussa!

Tom Malmquist

Vielä lopuksi lainaus, joka viittaa artikkelikuvaamme:

“Kukkien valitsemiseen menee tunti, ja toinen tunti kuluu ennen kuin löydän kukkakaupan, jossa on oikean värisiä neilikoita. Blomsterhallen Birger Jarlsgatanilla. Kukkakauppias, minun ikäiseni mies, väittää että neilikat ovat punaisia ja valkoisia. Se on yksinkertaistamista, neilikat ovat samanvärisiä kuin Karinin villapaita joka hänellä oli yllään, kun näin hänet ensimmäistä kertaa yliopistolla. Maksan tuhatviisisataakuusikymmentä kruunua vähän yli sadasta neilikasta. Enempään minulla ei ole varaa, niihin kuluvat kaikki tililläni olevat rahat.“


Lue aiemmat juttumme liittyen Helsinki Litiin:

Aiemmat jutut, joissa on ruotsalaisia parisuhteita tai sairaalamaailmaa

  • Tom Malmquist
  • Joka hetki olemme elossa
  • S&S, 2017
  • I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv, kääntänyt Outi Menna, 2015
  • ISBN 9789515239693

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *