Tua Harno: Oranssi maa – vaikuttava matka Outbackiin

Oranssi maa ja Australian tuliaisia.

Oranssi maa ja Australian tuliaisia.

Tua Harno vei minut joululomalla matkalle Australian takamaille. Jäi tunne, että hengitin kuumaa hiekkaa, katselin loputonta tähtitaivasta tai kävelin loistonsa menettänyttä kaivoskylän raittia.

Oranssi maa on Tua Harnon toinen romaani. Olin elokuussa Otavan lehdistötilaisuudessa, kun oikeustieteen ja teatteritaiteen maisteri Tua esitteli kirjaansa. Kirjoitin silloin muistiinpanoihini

– Tua Harno, erittäin kaunis nainen, vihreä mekko. Vakuuttava esiintyjä, osasi kirjansa alun ulkoa: ”Älä pelkää, minä tiedän, minne sinut pitää viedä.”

– Kirjan teemoja ovat hallitsemattomuus ja kohtuuttomuus. Päähenkilöistä Sanna on kolmekymppinen kauppatieteen yo, työtön, eronnut ja raskaana, jonka elämänhalu on pakkasella. Nelikymppinen Martti on turvallisuusspesialisti, joka ei ole kovin houkutteleva paperilla.

– Australia tapahtumapaikkana, äärikokemusten kautta haetaan tiettyä selkeyttä.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus… tai saada onnellinen rakkaus.

Tua Harno sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Tua Harno sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Oranssin maan keskiössä on elämänhallinta. Sanna pohtii omaa lapsuuttaan avioerokodissa ja juuri päättynyttä pitkää suhdettaan. Äiti oli/on avuton, isä kaukainen, veli ja ex-kumppani pinnallisia rehvastelijoita. Mahdollisuus lähteä tekemään gradua kaivokselle Australiaan tarjoaa paon tyhjäntuntuisesta elämäntilanteesta, paon kaikesta merkityksettömästä ja toiveen saada oma pää selväksi. Kaivoskaupungissa vastaan tulee Martti, joka tarjoaisi mahdollisuuden rebound-suhteeseen. Tutun kautta tulee yhteys mystiseen aborginaalien kanssa asuneeseen naiseen, Raldaan, joka lupaa viedä Sannan sellaiseen retriittiin aavikolle, jossa yhteys omiin tunteisiin löytyy varmasti.

Minulle tämä oli voimakkaasti Australia-kirja, joka avasi näkymää sekä kaivostyöläisten elämään että takamaille, Outbackiin. Olen ollut kuusi kertaa Australiassa ja Oranssin maan kuvauksesta tiesin tarkkaan Perthin maisemat ja osasin kuvitella kaivoskylän ankeuden, koska olen sellaisenkin läpi itäisessä Australiassa ajanut. Yhden pääsiäisen vietimme samassa luontokohteessa australialaisen pariskunnan kanssa, jonka vaimo oli geologi ja lensi ympäri kaivoksia Rio Tinton johtajana. Hänen tarinansa tuntuivat ihmeelliseltä silloin, mutta olivat hyvin linjassa Oranssissa maassa kuvatun kaivosmiesten ja -naisten arjen kanssa. Mutta kyllähän Tua sen arjen tuntee, sillä hän kirjoitti kirjaa Australiassa, matkustaen Outbackin halki ja asuen entisen kaivosmiehen kodissa.

Tua naurahti kertoessaan Helsingin Kirjamessuilla, että hänen ”mesenaattinsa” Australiassa tarkoitti sitä, että hänellä oli entisen kaivosmiehen luona kaivoskaupungissa huone ja patja lattialla. Ennen tätä vierailua, Tua ei tiennyt kaivoksista mitään. Nyt tietää ja se tulee todella uskottavasti kirjan tarinassa esiin.

Näkymä yhdelle Oranssin maan tapahtumapaikalle, kaivoskaupunki Kalgoorlieen. (Kuva Ron Hunter Properties)

Näkymä yhdelle Oranssin maan tapahtumapaikalle, kaivoskaupunki Kalgoorlieen. (Kuva www.ronhunterproperties.com.au)

Kirjan tunnelma on vahva ja tarina nappasi välittömästi. Oranssin maan ympäristökuvaukset ovat mielestäni loistavia! Kaivos, kapakka, Raldan talo, aavikon puut tai lapsuudenkodin rappukäytävä piirtyvät selkeästi esiin.

Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas särisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi aalloilsi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja.

Sannan ahdistuneisuudelle annetaan kirjassa paljon taustaa, mutta silti en oikein pääse sisälle hänen ahdinkoonsa. Mysteeriksi jäävät hänen iho-ongelmansa ja junaratojen imu. Hän on raskaana sivulta yksi, mutta äitiys nousee Sannan merkittäväksi mielentilaksi vasta kirjan loppupuolella. Arjen kuvaukset ja mielenliikkeet sen sijaan Tua on kuvannut sujuvasti ja aidonoloisesti, ne tuovat Sannan lähelle.

Martti on mielenkiintoisen monisärmäinen kaveri kaivosmachojen joukossa. Juonipaljastuksia välttääkseni totean vain, että suhdekuviot ovat mielestäni uskottavia ja rakentavat elämänmakuisen kuvan, kun kaikki ei etenekään kuten on toivonut tai suunnitellut. Kirjan kolminaisuuden täydentää Ralda omalla totuudellaan, jota hän ammentaa aborginaalien uskomuksista. Onko Ralda viisas vai hullu, onko hänen tulkintansa Uniajan maailmanjärjestyksestä se, mitä Sannankin pitää seurata?

Aborginaalitaidetta: elämänpuu ja korpit, molemmista puhutaan kirjassa.

Aborginaalitaidetta: elämänpuu ja korpit, molemmista puhutaan kirjassa.

Oranssi maa on pohjimmiltaan kasvutarina, joka antaa pohdittavaa arvoihin ja valintoihin. Mitä itse tekisit Sannan tai Martin asemassa? Tarina on sen verran polveileva, että siitä irtoaa myös hyvä lukupiirikeskustelu!

Oranssi maa on myös erinomaista luettavaa nojatuolimatkalle. Tua Harno vie turisti-Australian tuolle puolen samoin kuin Pari Pekkola vei kirjallaan Lohikäärmeen värit Kiinaan ja Mia Kankimäki Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Japaniin. Lue myös Airin Australian tuliaiset kirjakaupasta, Australian vuoden kirjasta ja ennen muuta Länsi-Australian kaivoskaupunkiin sijoittuvasta Jasper Jones -romaanista.

Antti Tuomaisen kirjassa on kaivos, Pasi Pekkolan bordelli ja Tua Harnon Oranssissa maassa sekä kaivos että bordelli.

Antti Tuomaisen kirjassa on kaivos, Pasi Pekkolan kirjassa bordelli ja Tua Harnon kirjassa Oranssi maa sekä kaivos että bordelli. Kuva Helsingin Kirjamessuilta 2015.

Oranssi maa -kirjan sain Otavalta, kiitos!

  • Tua Harno
  • Oranssi maa
  • Otava, 2015
  • ISBN 9789511286011
Kommentit
  1. Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  2. raisolas@welho.com
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *