Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja – aikamatka läpi umpihangen

dsc08520

Heti sanon, ennen kuin joku pahoittaa mielensä, että tämä arvio on täysin puolueellinen. Minä olen syntyperäinen lahtelainen ja käynyt ainakin neljäkymmentä kertaa Salpausselän kisoissa. Olen vanhan liiton mäkihyppääjän tytär ja tunnustan kirjoittaneeni Sapporon olympialaisten tulokset vihkoon. Mielensäpahoittajan hiihtokirja kertoo sankareista, joista osan tunnen hyvin, osan ainoastaan aktiivisen talviurheilun seuraamiseni vuoksi.

Ensimmäinen oma kuva Salpausselän kisoista.

Kuvamuisto ensimmäisistä Salpausselän kisoistani.

Mielensäpahoittajan hiihtokirja on minulle ensimmäinen Mielensäpahoittaja. Lähtökohtaisesti en ole erityisen ihastunut konseptiin, jossa päähenkilö valittaa sillä perusteella, että kaikki oli ennen paremmin. Tuomas Kyrön luoma hahmo, tämä noin 80-vuotias jäärä, esiintyy tänä syksynä jopa kolmessa kirjassa, Mielensäpahoittajan hiihtokirja, Mielensäpahoittaja: Miehen työ ja Mielensäpahoittajan keittiössä. Mutta kansa rakastaa, sillä kaikki kolme olivat marraskuussa myydyimpien kirjojen joukossa. Hiihtokirja kaunokategoriassa ja kaksi muuta tietokirjoissa.

Lahden betoni Salapausselän iltamäenlaskussa 2015.

”Lahden betonimäet ovat jylhät, mutta vanha puumäki oli tyylikäs kuin siitä hypänneet urheilijat. Silloin oli pussihousut, kauluspaidat ja kravatit. Lahden hiihtoseuran pojilla tunnistettavat punaiset paidat, jotka eivät mustavalkokuvista erotu.” sivu 94. Kuva vuoden 2015 Salpausselän kisojen iltamäenlaskusta.

Kun kuulin Mielensäpahoittajan hiihtokirjasta, olin innoissani. Tuomas Kyrö kertoi mediatilaisuudessa tarinoita esimerkiksi hiihtäjä August Kiurusta, jonka lapsena tunsin kivana Aukku-setänä, jolla oli Hokki-niminen ajokoira. Siksi minä hieman mieleni pahoitin, kun saadessani kirjan kustantajalta totesin, että kirja on vain satasivuinen vihkonen, suunnilleen samankokoinen kuin ennen oli Salpausselän kisojen kisaohjelmat. Tulossa ei ollutkaan kattavaa kuvausta suomalaisesta talviurheilusta, vaan 25 erillistä Mielensäpahoittajan purkausta.

Isäni tutustuu Mielensäpahoittajan hiihtokirjaan. Kirjassa hänestä käytetään nimeä Kärkis-Jussi.

81-vuotias isäni tutustuu Mielensäpahoittajan hiihtokirjaan. Kirjassa hänestä käytetään nimeä Kärkis-Jussi.

Hiihtokirjan kisojen käsittely alkaa jo Mielensäpahoittajan isän ajoista eli Lahden vuoden 1926 hiihdon maailmanmestaruuskisoista. Jutustelu etenee kronologisesti ja kirjasen lopussa on Mielensäpahoittajan epävirallinen kisaopas tuleviin Lahti 2017 -kisoihin sekä mainos Mielensäpahoittajan kisakatsomosta metsän siimeksessä. Tässä vaiheessa minä jo lämpenin, sillä minunkin mielestäni hiihtoa on hienoa seurata ladun varresta, etenkin kun samalla seuraa ”hipaisupuhelimesta” tv-kuvaa, mistä Mielensäpahoittaja tuskin olisi samaa mieltä.

"Kyllä kannattaisi nuorison katsoa Kärkis-Juhanilta mallia tyyliongelmiinsa. Vaatteissa ja ilmalennossa." kirjan kuvitusta Lahti MM 1958

”Kyllä kannattaisi nuorison katsoa Kärkis-Juhanilta mallia tyyliongelmiinsa. Vaatteissa ja ilmalennossa.” Kirjan kuvitusta Lahti MM 1958.

Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän tykästyin ja hymynkare nousi suupieliin. Tämä on kirja ihmisille, jotka ovat seuranneet talviurheilua. Niille, jotka tietävät, kuka on Jens Weissflog, Raisa Smetanina ja Jari Puikkonen. Juttelin Hiihtokirjasta Sami Jauhojärven valmentaja Jarmo Riskin kanssa ja hän totesi, että kirjassa yksittäinen lausekin saattaa pitää sisällään hienon tarinan, mutta pitää tietää, mihin sillä viitataan. Mutta yhdellä istumalla hän oli kirjan lukenut niinkuin minäkin.

Ps. Kyllä en tiedä minkä takia kaikilla on oikeus kutsua Jauhojärven Samia Mustiksi. Ei käytetä lempinimeä ihmisestä, jota ei tunneta, etenkään olympiavoittajasta.” s. 104.

Matkalla Linnan kutsuihin 2015 Jari Puikkonen, Juhani Kärkinen ja Veikko Kankkonen.

Mäkimiehet olivat meillä etkoilla matkallaan Linnan kutsuihin vuonna 2015, vas. Puikkos-Jari, Kärkis-Jussi ja Kankkos-Veikko, jotka kaikki löytyvät Mielensäpahoittajan hiihtokirjasta.

”Luulen, että Jarin voitto auttoi emäntääkin toipumaan nopeammin, koska aina puhui kuinka kohtelias poika Puikkonen oli. Hänen puolestaan ei joutunut pelkäämään, että selviääkö kunnialla Linnan juhlista. Päätyykö lööppeihin. Ei päädy. Mitalikahveilla juodaan vain kahvetta eikä terästetä sitä tuliaislikööreillä.” s. 78.

Hiihtokirja kertoo totuuden urheilusankareistamme. Tai siis Mielensäpahoittajan totuuden ja tämän vuoksi Tuomas Kyrö syksyllä totesi, että on parempi, ettei hän tapaa kirjassaan esiintyviä urheilijoita, että fiktio säilyy. Tuomas tuntee taustat ja tarinat ja on ympännyt ne taitavasti Mielensäpahoittajan konseptiin. Osa jutuista on kevyttä nokittelua, osassa ollaan syvien tuntojen äärellä, esimerkiksi erinomaisessa tekstissä liittyen Mika Myllylään. Tuomas on itse ollut jo pikkupoikana Salpausselän kisakatsomossa, joten kaikesta tekstistä huokuu kunnioitus talviurheilua kohtaan.

Mitä pidemmälle luen, huomaan – kauhukseni – olevani samaa mieltä Mielensäpahoittajan kanssa. En nyt kaikesta, mutta aika monesta asiasta, sillä erotuksella, että minä en kuitenkaan pahoita mieltäni siitä, jos joku esimerkiksi haluaa lähettää minulle ilmaisen lipun kisoihin ja ”käristemakkaran sijasta tarjoilla sisätiloissa paahtopaistia”. Tänä vuonna MM-esikisoissa itse asiassa kävi niin, että voitin Facebook-arvonnassa VIP-paketin ja se teki mieleni todella iloiseksi!

Lahden betonimäen päällä MM-esikisoissa 2016.

Lahden betonimäen päällä MM-esikisoissa 2016.

Hiihtokirja toimii oivallisena lämmittelijänä 22. helmikuuta 2017 alkaville Lahden MM-kisoille ja siihen tarkoitukseen se lienee kirjoitettukin. Uskon, että kirja kolahtaa talvilajien seuraajille, mutta jos ei ole mitään tunnesidettä tai kiinnostusta Lahteen, hiihtoon tai mäkihyppyyn, niin parempi valita joku toinen Mielensäpahoittaja. Kisoja sen sijaan suosittelen ihan kaikille, sillä luvassa on ”Juhlakisat, joissa otetaan mukaan perinteistä parhaat ja tuodaan mukaan uutta ja yllättävää!”

Tuomas Kyröä ja minua yhdistää yllättävä asia: Salpausselän kisat!

Tuomas Kyrö ja kirjanmerkki kesällä 2016.

Ote Mielensäpahoittajan elämän ja maastohiihdon säännöstöstä:

4. Ero syntyy ylämäessä. Elämässä, kestävyyshiihdossa ja liikemaailmassa. Se, joka jaksaa lisätä vauhtia, kun nousukulma kasvaa, voittaa. Alamäkeen huonompikin sujuttelija laskee nopeasti ja vaivatta.” s. 49

  • Tuomas Kyrö
  • Mielensäpahoittajan hiihtokirja
  • WSOY, 2016
  • ISBN 9789510421284
Kommentit
  1. Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  2. Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Reijo Moilanen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  4. Tea

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *