Veikko Huovinen: Hamsterit – Klassikkohaaste 7

Mikä on tämä minut täysin mukanaan vievä tunne, jonka valtaan joudun puhdistaessani ja pussittaessani kesän kauneimpia mansikoita tulevan, nyt vielä niin kaukaiselta tuntuvan, talven varalle? – Onko näitä riittävästi? – Onko sokerin määrä sopivan vähäinen, enhän vain vahingossa ropsauta liikaa? – Pitäisikö sittenkin vielä hakea laatikko tai pari, ihan vaan varmuuden vuoksi?
Vähän naurattaa, kun tajuan kuinka tärkeän ja ikuisen kysymyksen äärellä olen. Minussakin asuu ikiaikainen keräilijä. Miten varautua ja varustautua talveen ja selvitä siitä taas uuteen kevääseen?

Hamsterit on yksi Seppo Polameren (1936-2017) yli 70 kirjankuvituksesta. Tässä kansi, sisäsivujen kuvat ovat mustavalkoisia.

Samaa pohtivat Veikko Huovisen (1927-2009) romaanin nimihenkilö Hamsteri ja hänen uusi ystävänsä Rurik. Rurik on turhautunut toimihenkilö, joka veikkausvoiton turvin päättää pitää sapattivuoden ja vie perheensä leskirouvalta vuokraamaansa taloon Hamsteriin naapuriin. Rurik ja hänen vaimonsa Tellervo eli Tellu ovat muuttaneet maalle suurin toivein ja jännittävää elämää odottaen. He joutuvat kuitenkin pettymään, sillä maalaiselämän seikkailut eivät tule tekemättä, eikä näitä kaupunkilaisia voi liiasta oma-aloitteisuudesta syyttää.

Sitten he alkavat odottaa, että jotakin hauskaa tapahtuisi. Odottavat päivän, nauttivat luonnon kauneudesta, odottavat toisen, kolmannen ja alkaa sataa vettä. Polttopuut ovat märkiä. He ovat haaveilleet saavansa korjata sadon huvilan puutarhasta. Punaisia porkkanoita, mansikoita, karviaismarjoja. Katsovat tarkemmin, eihän mitään ole istutettukaan.”

Hamsteritartunnan saanut innostuu jo siitä mahdollisuudesta, minkä tällaiset mustikkamättäät tarjoavat.

Rurikia ja Tellua onnestaa, kun naapuriin sattuu Hamsteri, ja kolmikosta muovautuu mainio tiimi kokoamaan varastoja tulevan talven varalle. Hamsteri on aina halunnut varustautua talveen tukevasti, valitettavasti vain kehno taloudellinen tilanne on pakottanut hänet suorittamaan hankintansa pienissä erissä. Hamsteri on oman aikansa downshiftaaja, joka perinnön saatuaan on muuttanut maalle leppoistamaan elämäänsä. Aikansa kuluksi hän rakentaa Minniksi nimeämälleen hiirelle talon.

Tämä mies on nähnyt kelpo vaivan sisustaessaan suurehkon, lasiovisen kirjakaapin hiiren asunnoksi. Kirjakaapissa on useimmat hyllylaudat paikallaan, mutta niihin on porattu reikiä kiiren kulkuteiksi. Ylimmällä hyllyllä on hiiren pesä, jonka mies on tehnyt heinistä ja lastuvillasta. Hyllyltä hyllylle johtaa omituisia porras- ja kiipeämisrakennemia mainittujen poranreikien kautta. Mullasta, sahajauhoista ja lahonneista puunjuurista on rakennettu pieniä luolia ja jännittäviä tunneleita. Sammalista ja hienoista varvuista on tehty mättäitä ja samoilla aineksillä on vuorattu pallomaisia kammioita. Juuri tällaiseen kammioon mies siirtelee tikun avulla maapähkinöitä.”

Sadonkorjuuaika palkitsee sen, joka on kylvänyt ja istuttanut ajoissa.

Hamsteri ja Rurik täydentävät toisiaan talvivarastojen keruupuuhissa. Hamsteri tekee tarkat laskelmat, ja Rurik rahoittaa hankinnat. Tellu yrittää toppuutella, ja saakin nipistettyä sokerihankinnan 120 kilosta yhdeksäänkymmeneen. Useimmiten hankinnat tehdään kuitenkin Hamsterin laskelmien mukaisesti, eivätkä ne totisesti ole ainakaan niukkoja. Kun kaivattu talvi viimein tulee, voivat ystävykset hengähtää ja nauttia työnsä tuloksista.

Tänä iltana he taas luovat yleissilmäyksen varastoihin. Ilokseen he huomaavat, että kaikkea tarpeellista on yllinkyllin. Lammaslihat talvehtivat hyvin aitan orressa. Riistapaistit antavat varmuudentunnetta. Sianpuolikas on rehti ja rasvainen. Ah, noita mehuja ja hilloja! Suolasienet ovat mukavasti niljakkaita. Juurekset nukkuvat jo talviuntaan. Säilykepurkit hohtavat kuin kiillotettu hopea. Jauhosäkki on kuin kauppaneuvos, yhtä pyöreä, yhtä painava.
Sanalla sanoen: käy päälle pimeä vuodenaika!”

Veikko Huovinen kuvaa henkilöitään lämmöllä, hauskasti ja rikkaasti. Yli puolen vuosisadan takainen kirja ei ole vanhentunut sen enempää kieleltään kuin ajatuksiltaan. Vuonna 1957 ensimmäisen kerran ilmestynyt Hamsterit kirjaa tarinaan olemisemme perusasioita, jotka pysyvät tunnistettavina vuosikymmenestä toiseen.

Kirsin Book Club osallistuu kirjabloggareiden seitsemänteen Klassikkohaasteeseen tämän kirjoituksen lisäksi Airin jutulla Volter Kilven klassikosta Alastalon salissa. Muiden bloggareiden klassikkopostaukset löydät täältä.

Lue myös aiemmat Klassikkohaaste-jutut Kirsin Book Clubissa:

  1. Oscar WildeDorian Grayn muotokuva, ilmestymisvuosi 1890
  2. Jane AustenYlpeys ja ennakkoluulo, ilmestymisvuosi 1813
  3. Mika WaltariKomisario Palmun erehdys, ilmestymisvuosi 1940
  4. Väinö LinnaTäällä Pohjantähden alla, ilmestymisvuosi 1959
  5. Joseph Conrad: Pimeyden sydän   

 

  • Veikko Huovinen
  • Hamsterit
  • Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1979
  • Hamsterit, 1957
  • ISBN 951-643-135-6

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.