Pajtim Statovci ja Kissani Jugoslavian symboliikka
Ei yhtä tapaa tulkita!
Kirsin Book Club luki syyskuun kirjana Pajtim Statovcin esikoisteoksen Kissani Jugoslavia. Emme olleet ainoita, joita jäi mietityttämään kissan ja käärmeen merkitys kirjassa. Helsingin Kirjamessuilla Pajtim sai sekä kustantajan että Nadja Nowakin esikoiskirjailijahaastattelussa vastattavakseen kysymyksen kirjansa eläinhahmojen tulkinnasta. ”Ei ole olemassa oikeaa vastausta tai tiettyä tapaa tulkita kissaa tai käärmettä”, vastasi kirjailija. Hän on halunnut kirjoittaa nämä eläinhahmot, tunnettuja symboleja molemmat, kirjaansa niin, että lukija voi itse etsiä tulkintaa suhteessa omiin kokemuksiinsa, vanhempiinsa tai seksuaaliseen suuntautumiseensa.
Kirjallisuutta yliopistossa ja käsikirjoittamista Aalto-yliopistossa opiskeleva Statovci on tehnyt eläinsymboliikasta yliopistollisen tutkielman, joten vahvalla pohjalla ollaan. Kirjoittaessaan hän mietti myös, miten kissan ja käärmeen konventionaalisia tulkintoja voisi lähestyä myös toisin. Käärmehän tuo kirjassa myös lohtua ja mielihyvää, asioita joita emme ole tottuneet käärmeeseen liittämään.
Meidän lukijoiden iloksi Pajtim Statovci kuitenkin raotti tulkintaa esikoiskirjailijahaastattelussa. Käärme voidaan tulkita vaikeaksi isäsuhteeksi, kuten lukupiirissä arvelimmekin. ”Lemmikiksi otettu käärme on koko ajan läsnä, täyttää tilan, mutta läsnä olevana siitä on myös helpompi päästä yli”, totesi kirjailija. Kissan hän selitti asenteeksi tai paineeksi, joka kohdistuu kirjan henkilöön. Kissa laukookin kirjassa ääneen totuuksia, yhteisössämme yleisiä, vaikkakin usein vaiettuja. ”Erilaisuus on taakka”, toteaa kissa.
Kissani Jugoslavian tyylilaji, jota voi hyvin kutsua maagiseksi realismiksi, on suomalaisessa nykykirjallisuudessa harvinaista. Miten se tähän kirjaan valikoitui? Kirjailija kertoi, että hän oli miettinyt, miten luoda maailma, joka olisi lukijalle uskottava vaikka sisältäisikin realismista poikkeavia elementtejä. Valittu tyylilaji otti häneltä kirjoittajana paineita pois. Hänen vastauksensa kysymykseen, ketkä kirjailijat ovat hänen idolejaan tai esikuviaan, ei siis ollut yllätys. Varsinaisia idoleja hän ei myöntänyt itsellään olevan, vaan enemmänkin tärkeitä kirjoja, ja niistä hän poimi Sadan vuoden yksinäisyyden, Gabriel Garcia Márquezin maagisen realismin klassikkoteoksen.
Pajtim Statovci on kymmenen loppusuoralle valitun esikoiskirjailijan joukossa kisaamassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta. Lisää hänestä ja muista ehdolla olevista kirjailijoista myöhemmin.