Voita liput Kirsi Kunnaksen juhlaan
Rakastettu kirjailija, akateemikko Kirsi Kunnas täyttää 90 vuotta joulukuussa. Hänen kunniakseen järjestetään juhlailta keskiviikkona 12.11. klo 19 Savoy-teatterissa Helsingissä. Osallistumalla arvontaamme voit voittaa itsellesi ja ystävällesi liput juhlailtaan.
Illan ohjelmassa mm. Kirsi-Kaisa Sinisalo esittää yhdessä Martti Syrjän, Mikko Syrjän, Aku Syrjän ja Sami Ruusukallion kanssa Kirsin teksteihin sävellettyjä lastenrunoja. Tilaisuuden juontaa Anna Kortelainen, ja myös Kirsi Kunnas itse esiintyy juhlassa.
Näin osallistut:
Kirjoita kommenttikenttään (alla) sinulle mieluisimman Kirsi Kunnaksen runon tai kirjan nimi ja olet mukana kahden lippupaketin (á 2 lippua) arvonnassa! Vastausaikaa on sunnuntaihin 9.11. klo 21:een asti. Voittajiin otetaan yhteyttä heti maananataina 10.11.2014.
Näin kirsinbookclubilaiset kirjoittavat Kirsi Kunnaksen runoista ja niihin liittyvistä muistoista:
Marja: Tiitiäisen satupuu on ehdottomasti minun rakkain kirjani kautta aikojen. Vieläkin ihan värisyttää, kun luen ”Tunteellinen siili” tai ”Herra Pii Poo”. Herra Pii Poo oli taikuri. Hän huusi hii-hoo! ja maata polkaisi ja taikoi: rusinoita, mansikoita….. Ihana Kirsi Kunnas! Hän kirjoittaa kunnioituksella lapsille, kuten myös tekivät Astrid Lindgren ja Tove Jansson. Ihmetystä (ja ehkä pientä järkytystäkin) aiheutti se, ettei lapseni olleet alkuunkaan niin myytyjä lukiessani runokirjaa heille! Mutta jonkun runoista he silti saivat kuulla iltasadun päätteeksi.
Varpu: Kirsi Kunnas on ehdottomasti yksi oman ja tyttäreni lapsuuden kivoimmista kirjailijoista. Tiitiäisen satupuu kului käsissä, ja hänen runokäännöksensä avasivat minulle ja kahdelle koulukaverilleni myös ”esiintyvän taiteilijan uran”. Osallistuimme Kimmo-Limmolla ja muilla Hanhiemon iloisen lippaan runoilla mm. Mainos TV:n Täältä tullaan lasten ja nuorten kulttuurikilpailuohjelmaan. Pääsimme loppusuoralle MTV:n studioille ja esiinnyimme ihan telkkarissa. Lapsuuden Hanhiemon iloinen lipas on tallessa odottamassa mahdollista kolmatta lukijasukupolvea. Oma suosikkini on runo Pikku-Ellistä, jonka vieläkin muistan ulkoa: Näetkös Pikku-Elliä! Hän syö kauravelliä ja ihan yhtäkkiä pelästyy hämähäkkiä, jonka oli pelkästään ikävä olla yksinään.
Eija: Tunteellinen siili ja Vanha vesirotta, taisinpa lausua noita koulun esiintymiskilpailuissa, kun äiti oli kainosti ehdottanut, että jospa Eija laulamisen sijasta lausuisit runon. Tiitiäisen satupuu on upea, ostin sen heti Juhalle hänen synnyttyään. Itse ehkä luin enemmän.
Airi: Myös minulle ja tyttärille Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu oli yksi heidän lapsuutensa tärkeimmistä kirjoista. Yläkerran rappuset marssittiin pesulle ja iltapisulle hokien kuorossa: ”Humpati pomppaa, humpati pomppaa jne. Ja Perunat ja kattila -runo oli äidistä hauska lukea ja esittää ja tytöistä hauska kuulla, vaikka kuinka monta kertaa.
Titti: Esikoistyttärellämme Elinalla oli jo hyvin pienenä suosikki- ja inhokkirunot Tiitiäisen satupuu -kirjassa. Elina käänsi määrätietoisesti sivuja eteenpäin kunnes ”oikea” aukeama oli esillä. Noin puolet Tiitiäisen satupuun runoista kelpasi Elinalle.
Kirsi: Minulla oli pienenä Tiitiäisen satupuu ja Kirsi Kunnaksen tsekkiläisistä kansanrunoista riimittelemä Nikkar-Tikkarin mäellä. Luin paljon, mutta näiden makuun en päässyt. Johtui varmastikin siitä, että niitä ei minulle luettu. Tai en ainakaan muista. Omille tyttärille ostin sekä Tiitiäisen tuluskukkaron että Tapahtui Tiitiäisen maassa. Kirjat kulkivat mukana maasta toiseen, mutta eivät päässeet tyttöjen suosikkilistalle. Mutta aina olen pitänyt Kirsi Kunnaksesta, kun itsekin olin Kirsi K!
-
Airin valopilkut 2024 – yksi kirja haukkasi ison osan vuodesta
Päällimmäisenä vuodesta 2024 tulen aina muistamaan yhden kirjan, marraskuun lopussa ilmestyneen kotikyläni Helsingin Kumpulan -
Kirsin vuoden 2024 kirsikat – Otavan lukulähettiläisyys toi uusia ulottuvuuksia
Vuoden 2023 kirsikkajuttuni kiertyi kaunokirjallisuuden Finlandia-raadin puheenjohtajuuden ympärille. Sen urakan jälkeen tuntui hieman tyhjältä,
Tietoa kirjoittajasta
Puut kantavat valoa on minun suosikkini Kunnaksen tuotannossa. Se esittelee kattavasti Kunnaksen runotuotannon 1947-1986 lapsille kirjoitettuja runoja lukuunottamatta.
Tiitiäisen Satupuu tietysti!
Tapahtui Tiitiäisen maassa, jossa on ihanat kuvat ja taitto!
Olenko tylsä, jos vastaan, että Tiitiäisen satupuu on myös minulle tutuin ja rakkain Kirsi Kunnaksen teos. Äiti luki kyseistä teosta minulle ja sisarilleni lapsena hyvin usein ja kirja sattuikin olemaan äitini itse lapsena lahjaksi saama arvokirja, joten hän vaali ja tulkitsi, joskus jopa lauloi, kirjan runoja meille.
Rakkaimpana runoja pidän tunteellista siiliä, sekä runoa villestä ja vallesta, joiden maailman katsomus erosivat toisistaan, kuin yö ja päivä. Toinen piti rahasta ja toinen piti mahasta ( varsinkin kun Se oli täysi). Runo on aikuisiälläni soinut joskus päässäni, jopa ärsyttävyyteen asti, ja siitä tulee aina mieleen muisto jo edesmenneestä äidistäni. Hän rakasti runoja ja rakasti meitä, joten uskollisena äitin tyttönä olen itsekin ostanut tiitiäisen satupuun kotiini, vaikkakin poikani on kiinnostuneempi kuulemaan Marvelin sarjakuvista ja Aku Ankoista, kuin runoista.
Tiitiäisen satupuu on olennainen osa lapsuuteni iltarituaaleja. Kaikki runot olivat mieluisia, mutta ylivoimainen lempiruno on Tiitiäisen tuutulaulu. Sen osaan yhä ulkoa, samoin kuin Villen ja Vallen.
Runojen lisäksi Tiitiäisen satupuun kuvitus on kiehtovaa. Lapsena kirjan kuvien tutkimisessa vierähti lukemisen ohessa hetki jos toinenkin. Tunteellinen siili-runon sivu on ihanin ja aina uudelleen jaksoin ihmetellä Herra Pii Poon vauhdikasta taikasivua.
Kuten monet muutkin vastaajat, olen lapsilleni hankkinut ja lukenut Tiitiäisen satupuun runoja iltasatuina. Uskon, että hekin jatkavat perinnettä omille pienille kuulujoilleen, jos lapsia saavat. Ainakin tulevana mummina sen tekisin.
Tiitiäisen satupuu on ehdoton suosikkini. Sain sen lahjaksi ennen kuin itse opin lukemaan. Uudelleen tutustuin Kirsi Kunnaksen runoihin opiskeluaikoina, ja luin niitä sitten päivittäin omalle lapselleni. Vanha vesirotta, Jaakko Vaakko, Herra Pii Poo ja Tunteellinen siili ovat edelleen mieluisia. Toivon saavani lukea Tiitäisestä vielä tulevillekin sukupolville.
Tiitiäisen tarinoita tietenkin! Ihana keltainen kirja, kuin aurinko. Pidin niin Punnista, joka piti porkkanoista. Ja jo pienempänä kuin pieni, rakastin neiti Hurpulaa ja herra Haitulaa. Fasinoiduin neidin monista villasukista ja tavasta nousta laulamaan puuhun. Ja miten tyylikkäästi herra Haitula seisoi suurennuslasin alla tai roikkui kuivumassa narulla. Rakastin Maija Karman kuvitusta.
Enkä nyt yhtään muista ovatko nuo juuri Tiitiäisen tarinoissa. Mutta minun mielessäni ne ovat. Kaikki parhaat jutut ovat. Paitsi tietty Herra PiiPoo, joka ei ole. Mutta on, lyhyestä elämästään huolimatta, joka tapauksessa vallan merkittävä, lystikäs kiukkuilija.
Hei!
Isänpäivän illan arvonnassa onnettaren myssystä nousivat Elisen ja Tuijan nimet. Onneksi olkoon! Saatte lippupaketin eli kaksi lippua keskiviikkoillan juhlaan postitse. Kiitos kaikille osallistumisesta ja oman lempikirjan ja runojen esittelyistä. Kiitos Bonnier Booksille, joka lahjoitti liput. Onnitellaan kaikki yhdessä Kirsi Kunnasta.