Meidän Festivaalin kirjakonsertit – kirjeistä koodaamiseen

ainolle

Tuusulanjärven ympäristöön levittäytyvältä Meidän Festivaalilta (26.7.-1.8.) on totuttu odottamaan yllätyksiä ja musiikin raja-aitojen rikkomista. Pekka Kuusiston johtama festivaali ylittää sujuvasti myös taiteiden välisiä aitoja.  Tätä festivaalia ei kannata lokeroida. Musiikkifestivaali se on mutta myös paljon muuta. Kirjan vuoden kunniaksi tämän vuoden ohjelmaan oli rakennettu kolme kirjakonserttia, nekin kaikki keskenään erilaisia ja luovasti musiikkia ja sanaa yhdistäviä ja kuulijansa iloisesti yllättäviä.

Festivaalin yleisotsikko on Ainolle, Aino Sibeliuksen mukaan, Sibelius-juhlavuoteen ja Meidän Festivaalin  tapahtumaympäristöön hyvin sopien. Kirjakonserteista ensimmäinen ja koko Meidän Festivaalin aloittanut konsertti sunnuntaina 26.7.  liittyi sekin eri linkein Aino Sibeliukseen. Ainon piirissä oli konsertin nimikin. Kirjailija SuviSirkku Talas on vuosikaudet tutkinut Järnefeltien ja Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa ja julkaisuut kirjeitä useana teoksena. Hän oli oikea vastaamaan kirjakonsertteja emännöineen Aura Lindebergin kysymykseen, kuka ja millainen Aino oikein oli. SuviSirkku Talas kuvasi nuoren Aino Järnefeltin itsenäiseksi ja itsepäiseksikin, nuoreksi naiseksi, joka tiesi kuka hän oli. Aino oli aatelissuvusta, ”vähän ylpeä”, kuten Talas kuvasi.

”Työ, työ, ja kerran vielä työ”, oli Aino Sibeliuksen motto aikuisvuosina. Elämä säveltäjämestarin rinnalla ei ollut helppoa, ja vaikka Aino olikin ahkera ja työteliäis, aina hän ei kestänyt. Silloin hän meni sänkyyn ja lepäsi ja kotiapulaiset hoitivat talouden, kertoi Talas. Arvoitukseksi jää, mitä kaikkea Ainosta olisi tullut ellei hän ajan tyylin mukaan olisi jäänyt ja vapaaehtoisesti säveltäjämiehensä varjoon. ”Mutta uhrautuja Aino ei ollut”, vakuutti SuviSirkku Talas.

SuviSirkku Talas kertoi Aino Sibeliuksesta.

SuviSirkku Talas kertoi Aino Sibeliuksesta lopuunmyydyssä kirjakonsertissa Järvenpäässä Kallio-Kuninkalan entiseen navettaan rakennetussa tunnelmallisessa konserttisalissa.

Meidän Festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto oli ensimmäisessä konsertissa itseoikeutettu Sibeliuksen lyhyiden kappaleiden esittääjä. Kirjakonsertit myös osoittivat, miten monipuolinen muusikko Kuusisto on. Ei siis vain Sibeliusta, vaan yhtä mestarillisesti myös sähköviululla improvisointia tai Essi Wuorelan säestystä.  Juha Uusitalo ja Tomas Djupsjöbacka esittivät konsetissa Jouko Linjaman Seitsemän Juhani Ahon kirjettä baritonille ja sellolle. Aho kuului myös ”Ainon piiriin”, ensin rakastuneena Ainon äitiin Elisabeth Järnefeltiin ja sitten Ainoon. Konsertti päättyi Aino Sibeliuksen veljen Armas Järnefeltin tuttuun Berceuseen. Ainon piirissä oli kirjakonserteista perinteisin ja ehkä siksi olisimme lukupiiriystäväni Marjan kanssa mielellämme kuulleet konsertissa  enemmänkin musiikkia.

Pekka Kuusisto ja Emil Holmström esittivät Sibeliusta Ainon piirissä -konsertissa.

Pekka Kuusisto ja Emil Holmström esittivät Sibeliusta Ainon piirissä -konsertissa.

Ykköset ja nuotit, nollat ja tauot olikin sitten jo vähemmän perinteinen musiikiltaan ja kirjallisuudeltaan. Kirjakonsertin teemana oli koodaamisen ja musiikin tekemisen yhtäläisyydet. Konsertin kirjailijavieras oli lastenkirjailija, koodaaja ja viime vuonna lastenkulttuurin valtionpalkinnon saanut Linda Liukas. Linda on juuri nyt muutenkin kovin ajankohtainen, sillä hänen koodaamisen saloihin, ei vaan iloihin johdattava lastenkirjansa Hello Ruby ilmestyy tällä viikolla Otavan julkaisemana.

Meidän Festivaalilla taiteilijoita ei kiitetty kukkasin vaan porkkanoin, Aino Sibeliuksen hyötypuutarhan innoittamana. Linda Liukas oman porkkanansa ja Kirsin Book Clubin kiitoksen kanssa.

Meidän Festivaalilla taiteilijoita ei kiitetty kukkasin vaan porkkanoin, Aino Sibeliuksen hyötypuutarhan innoittamana. Linda Liukas oman porkkanansa ja Kirsin Book Clubin kiitoksen kanssa.

Linda kertoi, miten hänen koodaamisinnostuksensa alkoi 13-vuotiaana, kun hän oli erittäin rakastunut ja rakkauden kohde oli Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore. Hänelle Linda koodasi omat nettisivut. Se oli ”siistein tunne”, niin kuin Linda kuvasi, kun hän tajusi, mitä pystyi itse luomaan tietokoneella. Tätä ilosanomaa Linda Liukas on nyt levittänyt ja muistutti taas, että ohjelmoija luo kokonaisia maailmoja sanojen avulla. Linda kuvasi koodaamista uuden kielen oppimisena ja sitä iloa, mitä lapset kokevat, kun tajuavat, että ”hei, tämä tietokone totteeleekin minua”. Lisää Lindasta voit lukea Juttu tutusta -blogitekstistä.

Konsertin säveltäjä- ja muusikkovieras oli Salla Hakkola, joka säveltää musiikkia mm. Rovion eri peleihin, näihin vihaisiin lintuihin. Sallan oma soitin on harppu ja tässä konsertissa nimenomaan sähköharppu, jonka Pekka Kuusistokin väitti nähneensä vasta tässä konsertissa ensimmäisen kerran. Pekka oli samana päivänä soittanut festivaalin eri ”pop-up-konserteissa” kaupungilla viisi kertaa Sibeliuksen viulukonserton. Nyt hänen soittimensa oli sähköviulu ja lukuisat pedaalit, joilla sähköviulusta sai irtoamaan mitä erilaisimpia ääniä ja efektejä. Hauskaan tyyliinsä Pekka Kuusisto kuvasi, mikä riemu hänelle klassisena viulistina oli, kun sähköviulun ääni muuttuikin basson ääneksi ja hänestä tuli basisti.

Salla Hakkola ja Pekka Kuusisto improvisoivat. Kuva Maarit Kytöharju/Meidän Festivaali.

Salla Hakkola ja Pekka Kuusisto improvisoivat Sallan musiikin pohjalta, Salla Hakkola sähköharpulla, Pekka Kuusisto sähköviululla.  Kuva Maarit Kytöharju/Meidän Festivaali.

Salla Hakkola ja Pekka Kuusisto improvisoivat Sallan sävellysten pohjalta ja ensimmäistä kertaa yhdessä. Musiikissa improvisointi on näkyvää, koodauksessa piilossa. Kaikki kolme Linda, Salla ja Pekka korostivat  virheiden merkitystä. ”Ohjelmoija tekee koko ajan virheitä”, kertoi Linda, ”eikä niitä pidä pelätä.” Salla korosti sitä, miten improvisointi on paras keino pois virheiden pelkäämisestä. ”Se on kokeilemisen kulttuuria, joka on hyvä myös elämänasenteena.” ”Improvisoimalla löytää ne asiat, joita kukaan muu ei voi tehdä”, totesi Pekka.

Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen muisteli Aura Lindebergille, miten yhteistyö Anna-Mari Kähärän kanssa oli alkanut.

Kirjakonserteista viimeinen, keskiviikkona järjestetty oli saanut otsikokseen Tavu kasvaa nuotiksi. Iloisen hersyvässä konsertissa työpari Anna-Leena Härkönen ja Anna-Mari Kähärä kertoivat yhteistyöstään. Se alkoi jo 80-luvulla, kun Härkösen Häräntappoaseesta tehtiin Turun kaupunginteatteriin näytelmäsovitus. Näytelmään haluttiin myös lauluja, ja musiikin sävelsi Härkösen teksteihin Anna-Mari Kähärä. Härkönen kirjoitti uusiakin tekstejä, mutta Kähärä kertoi kirjailijalle ottaneensa tekstejä myös suoraan kirjasta. Yhden Kähärän säveltämän laulun suoraan kirjasta poimitut sanat alkoivat ”Minun rakkaani huulet muodostavat sanan vittu”. ”Miten joku kehtaa säveltää tuollaisiin sanoihin”, oli Anna-Leena ajatellut. ”On eri asia kirjoittaa, mutta että kehtaa säveltää…” Siitä yhteistyö heidän kahden välillä syntyi. Anna-Mari Kähärä arvioi, että on säveltänyt noin puolet Härkösen kahdessa laulutekstikokoelmassaan Jos joku kysyis multa ja Vääränlainen mies julkaisemista teksteistä. Levytetty niitä ei ole, mutta ”mesenaattia odotellaan”, totesi Kähärä. Mesenaatille todella olisi tilausta, sen osoittivat konsertissa kuullut Essi Wuorelan hienosti esittämät kauniit, hauskat, todet ja riipaisevat laulut.

Laulujen kirjoittamisesta on Anna-Leena Härkösestä ”kivoin” kirjoittamisen muoto. ”Lauluja tehdessään saa olla estottoman tunteellinen, mikään ei ole liian kornia.” Anna-Leenastakin on Juttu tutusta -blogiteksti.

Säveltäjä Anna-Mari Kähärä hauskuutti yleisöä esittämällä Härkösen tekstiin säveltämänsä Vääränlainen mies -laulun.

Säveltäjä Anna-Mari Kähärä hauskuutti yleisöä esittämällä Härkösen tekstiin säveltämänsä Vääränlainen mies -laulun.

Anna-Mari Kähärän kokemuksesta parhaat tekstit ”säveltävät itse itsensä”. Teksti flyygelin päälle ja flyygelin ääreen, siinä hänen sävellysmetodinsa, sillä säveltäminen on raakaa työtä, istutaan alas ja aletaan kirjoittaa. ”Lähden sävyistä ja muodosta, jonka teksti ilmaiseen minulle. Jos ei lähde heti syntymään, siirrän tekstin syrjään. Näen sävellykset maisemana, niin kuin lyhytelokuvina. Säveltäminen on minulle mielen maisemointia.” Vaalea kiharapilvi vain heilahteli, kun monipuolinen säveltäjä-esiintyjä lauloi yhden Härkösen tekstiin säveltämänsä laulun Vääränlainen mies.

Essi Wuorela tulkitsi hienosti parivaljakon Anna-Leena Härkönen ja Anna-Mari Kähärä lauluja. Pekka Kuusisto säesti viuluineen.

Essi Wuorela tulkitsi hienosti parivaljakon Anna-Leena Härkönen ja Anna-Mari Kähärä lauluja. Pekka Kuusisto säesti viuluineen.

Kolmen kirjakonsertin hauskasti erilainen kokonaisuus sai toivomaan, että kirjallisuus olisi mukana Meidän Festivaalilla ensi vuonnakin.  Tämän vuoden festivaali jatkuu vielä lauantaihin 1.8. asti, ja vaikka kirjakonsertit on jo kuultu, mukaan ehtii kuuntelemaan vaikkapa Riikka Talvitien tai Bryce Dessnerin ja Pekka Kuusiston upouutta sävellystä. Tai sitten tänä vuonna juhlittavia Sibeliusta ja Carl Nielseniä.

pekka Kuusisto, Anna-Mari Kähärä, Anna-Leena Härkönen, Essi Wuorela ja Aura Lindberg iloisissa tunnelmissa onnistuneen konsertin päätteeksi.

Pekka Kuusisto, Anna-Mari Kähärä, Anna-Leena Härkönen, Essi Wuorela ja Aura Lindeberg iloisissa tunnelmissa onnistuneen konsertin päätteeksi.

Kiitos lipuista Meidän Festivaali, ja kiitos konserttiseurasta Marja, Kirsi, Kaisa ja Eija. Otetaanko ensi vuonna uusiksi?

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *