Katja Ketun Yöperhosen julkistusjuhlassa

Yöperhosen julkistustilaisuus Ravintola Dubrovnikissa 11.8.2015

Yöperhosen julkistustilaisuus Ravintola Dubrovnikissa 11.8.2015

Katja Ketun romaani Yöperhonen julkistettiin perinteisin menoin. Tai ainakin kuvittelen, että on perinteistä, että julkistusjuhlassa kustannustoimittaja haastattelee kirjailijaa, pari yleisökysymystä ja sitten skoolataan vielä uudestaan.

Ehkä on myös perinteistä, että julkaistu kirja – Yöperhonen – pohjaa vahvaan aiheen tutkimiseen, syvempiin arvoihin ja ylivoimaisen kauniin kielen käyttöön. Samoista aineksista oli Katja Ketun edellinenkin romaani, Kätilö, rakennettu ja se mainittiin tilaisuudessa jo klassikkona.

Yöperhonen on tarina ystävyydestä, sisusta ja oman kulttuurin merkityksestä. Se kertoo tarinan yhden suvun traagisista käänteistä, kahden valtion kansalaisten kohtaloista, pienen Mari-kansan kulttuurista valtavan Venäjän puristuksessa sekä luonnon maagisesta mahdista. (WSOY:n tiedote)

Minä en ollut Katjaa aiemmin nähnyt livenä, joten hänestä keskustellessa ja lavalla huokunut lämpö ja suloisuus tuli yllätyksenä. Median kuvavalinnat olivat luoneet toisenlaisen ennakko-odotuksen.

Katja Kettu

Katja Kettu

Mistä kirjan nimi?

Katja kertoi, että Yöperhosen nimi oli syntynyt jo kauan sitten. Hän oli hakenut apurahaa ja kirjoittanut anomuslomakkeeseen synopsiksen kohtaan ainoastaan lauseen: ”Viimeiseksi ateriakseen Henrik oli nielaissut yöperhosen.” Apuraha oli myönnetty ja lauseesta jäi yöperhonen elämään niin vahvasti, että se puski uuden kirjan nimeksi.

Yöperhosella on merkitys myös kirjassa käsitellyissä marilaisten uskomuksissa. Ihmisellä on kolme sielua, joista yksi voi muuttua kuoleman jälkeen yöperhoseksi.

Mistä kirjan kansi?

Kirjan kannen suunnittelu pohjautuu Katjan luokkakaveri Eemil Karilan maalaukseen nimeltään Forgive Me. Katja näki sen Empun näyttelyssä Berliinissä ja lumoutui niin, että nyt taulu roikkuu hänen makuuhuoneessaan sängyn yläpuolella. Kuvassa on kuolemaa, mutta myös ruudukkoa, joka voi symboloida shakinpeluuta, jolla on rooli Yöperhosessa.

9789510412794_frontcover_final.jpg;jsessionid=1w3nb1yuot28w1mh9rnic0tga7

Yöperhosen synty?

Katja kertoi, että alkoi kirjoittaa tarinaa jo 2000-luvun taitteessa opiskellessaan Turussa. Häntä kiinnostivat suomalaisugrilaiset kansat, kielet ja vähemmistöt, mutta omien sanojensa mukaan hän ei vielä silloin osannut kutoa haluamaansa tarinaa näiden säikeiden ympärille. Asuessaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa alkoi varmuus syntyä, että Yöperhosen tarinan kirjoittaminen kyllä onnistuu.

Kirjan viimeinen vaihe syntyi kohinalla. Kustannustoimittaja Lari Mäkelä kuvasi, että Katja kykenee kirjoittamaan pelotta paineessa. On ammattilaisen merkki, että pystyy toimimaan pelosta huolimatta, paineen alla. Katja itse naurahti kuin ollakseen eri mieltä, mutta päätyi toteamaan: ”Sovitaan niin.”

Bonnier Booksin tj Timo Julkunen otti selfien Katja Ketun kanssa.

Bonnier Booksin tj Timo Julkunen otti selfien Katja Ketun kanssa.

Kirjan tarinasta

Kirjan päähenkilöä, Irga Malista, ei johdata aatteellinen palo, vaan ainoastaan kapina isää vastaan ja raskaus. Hän lähtee Suomesta Petsamon kautta hiihtäen Neuvostoliittoon vuonna 1937.

Kirjassa liikutaan Marinmaan kansan parissa. Marien kulttuuri alkoi kiinnostaa Katjaa hänen asuessaan opiskeluaikana Mari Aaltosen kanssa, joka on kansantieteilijä. Katja on käynyt Marinmaalla ja loihtinut heidän uskomustensa pohjalta uskon ja nykymenon ristiriidan. Hänen tietolähteenään toimi Unto Harvan vuonna 1914 kirjoitettu teos Tsheremissien uskonto. Kirjaa löytyi yksi kappale WSOY:n arkistosta Porvoosta, jossa Katja oli repäissyt aukileikkaamattomat sivut veitsellä auki päästäkseen tutkimaan sisältöä.

Marien maailmassa vainajat ovat edelleen elämässä läsnä ja yhteyttä jumaliin pidetään puiden kautta. ”Minua viehätti koko uskomusmaailma. Myös se, että ei ole tiukkoja dogmeja, vaan on vapaus ja mahdollista pitää vainajauskonto ja silti olla vaikkapa ortodoksi”, Katja kertoi.

Toinen ympäristö tarinassa on Vorkutan työleiri, johon tutustuttiin myös Riikka Pelon Jokapäiväisessä elämässä. Kysyttiinkin, että miksi nyt on useita kirjoja, joissa loikataan Neuvostoliittoon tai muutoinkin käsitellään Stalinin aikaa. Katjan mielestä ajasta on puhuttu vähän ja sitä on ennen käsitelty lähinnä tietokirjoissa. Nyt on kaunokirjallisuuden vuoro.

Henkilöiden esikuvat?

Kirjan valkokenraalilla on esikuvanaan petsamolainen kenraali. Nimi Malinen tulee Katjan Neuvostoliittoon loikanneen sukulaisen mukaan.

Katja liittyi Kirsin Book Clubin kirjanmerkin saaneisiin kirjailijoihin.

Katja liittyi Kirsin Book Clubin kirjanmerkin saaneisiin kirjailijoihin.

Lopuksi:

Olen käyttänyt dekkarishapluunaa. Yöperhosta voi lukea sekä dekkarina että kaunokirjana. Olen halunnut tehdä kauniin romaanin ja ilmennän sitä sekä ystävyyden että toivon kautta.

Kirjan etulehdelle Katja Kettu kirjoitti: Kirsille, loistokkaita lukuhetkiä! ja piirsi nimensä alle pienen ketun. Kirsin Book Club luki Kätilön yhdessä ja se teki useimpaan meistä vahvan vaikututuksen. Nyt täytyy yrittää karistaa Kätilöstä juontuvat odotukset ja lähteä lukumatkalle itänaapuriin ja ihmismieleen ennakkoluulottomasti. Kerron sitten, kuinka onnistuin!

PS1. Kiitos jutusteluseurasta Tuijalle Tuijata-blogista, jonka illan kuvaus löytyy tästä.

PS2. Juhlat jatkuivat Kätilö-elokuvan ennakkokatselulla.

Kommentit
  1. Tuijata

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *