Kirjalliset ladyt lavalla @Turun Kirjamessut 2015 (pe)

Ehdin nauttia Turun Kirjamessujen ensimmäisestä päivästä, perjantaista 2.10. vain muutaman tunnin, mutta siinäkin ajassa ehdin jo liikuttua ja inspiroitua!

Ensimmäiseksi suunnistin kuuntelemaan messujen teemamaan Ruotsin 82-vuotiasta Kerstin Ekmania, joka on kirjoittanut 30 romaania. Niistä 13 on suomennettu. Hän on saanut August-prisetin kaksi kertaa ja  hän on Ruotsin Akatemian jäsen. Kehtaanko edes tunnustaa, että minä en ollut kuullutkaan hänestä ennen kuin luin hänen tuoreimman suomennetun kirjansa eli Huijareiden paratiisin. Kirjan alkuperäinen nimi on Grand final i skojarbranchen ja haastattelija Leena Majander-Reenpään kysymys Kerstinille ja Eva Bonnierille kuuluikin, onko kirja-ala finaalissa. Eva vastasi, että uskoo vahvasti kirjaan, mutta kirjailijan roolissa myös markkinointi korostuu aiempaa enemmän.

Kerstin Ekman signeeraa Huijareiden paratiisia ja Eva Bonnier sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Kerstin Ekman signeeraa Huijareiden paratiisia ja Eva Bonnier sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Huijareiden paratiisissa kuvataan menestystä ja kunniaa saanutta kirjailijatarta, viehkeää Lillemoria, jonka ura muistuttaa kovasti Kerstinin omaa uraa. Lillemor nauttii julkisuudesta ja julkisuus kohtelee häntä suopeasti. Kohti finaalia ollaan kuitenkin menossa, sillä oikeasti Lillemorin kirjat onkin kirjoittanut hänen nuoruudenystävänsä Babba, joka aikoo paljastaa naisten huijauksen. Babba kun osasi kirjoittaa, mutta ei halunnut edustaa. Kirjan genre on autofiktio, mutta se nappaa mukaansa, vaikka ei Kerstinin tuotantoa tuntisikaan.

Kerstinin viimeisin kynänjälki on Astrid Lindgrenin sota-ajan päiväkirjojen esipuhe (Krigsdagböcker 1939-1945). Molemmat naiset ovat olleet kirjallisessa De Nio -ryhmässä ja tunsivat toisensa hyvin. Kerstin kertoikin, että hän ihaili Astridin tiedostavuutta, intellektiutta ja lukeneisuutta. Astrid ei kuulemma ollut ollenkaan niin hellanlettas, kun hänestä julkisuudessa usein puhutaan. Astrid on kirjoittanut sota-ajan päiväkirjansa ennen Pepin julkaisua, aikana, jolloin hän työskenteli konttoristina ja hänellä oli kaksi lasta. Päiväkirjoissa pohditaan kuulemma paljon Suomen asemaa.

Tiina Laitila Kälvemark

Tiina Laitila Kälvemark

Välillä pistäydyin Ruotsin suurlähetystön vastaanotolla, jossa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark (Kadonnut ranta, 2012 ja Karkulahti, 2015) kertoi suomalaisesta lukupiiristään Tukholmassa ja kirjailija Maarit Turtiainen (Punainen paasto, 2012) ruotsinsuomalaisten kirjallisuustoiminnasta.

Rose-Marie Huuva

Rose-Marie Huuva

Messujen yhtenä teemana on saamelaiskulttuuri. Bongasin vastaanotolta saamelaisrunoilija Rose-Marie Huuvan, joka on julkaissut neljä runokokoelmaa. Niistä ensimmäinen, pohjoissaameksi kirjoitettu Galbma radna on suomennettu nimellä Kylmä kumppani. Rose-Marie on myös kuva- ja tekstiilitaiteilija ja oli tehnyt hurmaavan silkkisen saamelaistyylisen asunsa itse.

Sofi Oksanen ja Laila Hirvisaari

Sofi Oksanen ja Laila Hirvisaari

Päivän päätti kahden upean ladyn keskustelu. Laila Hirvisaari ja Sofi Oksanen ovat ystävyksiä ja heidän välinen kunnioituksensa ja lämpönsä heijastui saliinkin.

Laila kertoi lukeneensa Sofin Normaa edellisenä yönä kello yhteen ja rakastaneensa kirjaa! Laila ihmetteli, miten Sofi oli keksinyt niin fantastisen tarinan, sillä Laila on tyypillisesti tukeutunut faktaan. Sofi kertoi keränneensä tietoa ja toisaalta ollut aina kiinnostunut kauneudesta, joten paljon aineksia oli tullut vuosien varrella automaattisesti. Sofi ei ole aiemmin halunnut viettää yhtään kauempaa romaanihenkilöidensä kanssa, mutta Norma on jäänyt Sofin päähän joten jatkoa on luvassa.

Molemmat ladyt olivat kirjoittaneet jo lapsena. Sofi oli kirjoittanut kouluvihkojen pituisia tarinoita, Laila kirjannut 8-vuotiaana, että hänestä tulee kirjailija. Lempikirjakseen Sofi nosti Aino Kallaksen Sudenmorsiamen, johon Laila tokaisi, että hänellä on parempi eli Anna Karenina, jonka hän on lukenut kolme kertaa ja aina itkenyt. Sofikin pitää Anna Kareninasta, mutta tunnusti hyppineensä Vronskyn osuuksia yli, jotta pääsi loppuratkaisuihin.

Nyt molemmat kirjoittavat oopperalibrettoa. Laila työstää yhdessä tyttärensä Eve Hietamiehen kanssa librettoa Mannerheim-oopperaan Ilmajoen musiikkijuhlille 2017 ja Sofi kirjoittaa librettoa Kaija Saariahon oopperaan. Molemmat tuskailivat, että tiiviisti sanominen on vaikeaa. Kun saa 50 sivua librettoa aikaiseksi, niin samassa työmäärässä syntyisi romaani.

Lopuksi Laila luki muuttokuormastaan löytämänsä lapun, jonka hän itse oli kirjoittanut joskus 1980-luvulla. Siinä hän kehotti kokeneempia kirjailijoita auttamaan nuoria tulokkaita, siirtämään kirjallisuuden soihtua seuraaville sukupolville!

Laila kaappasi Kirsin kainaloonsa.

Laila kaappasi Kirsin kainaloonsa.


Lue myös muut jutut Turun Kirjamessuilta:

Kommentit
  1. Mari Säisä
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *