Finlandia-palkintojenjaossa: humua ja rankkoja aiheita

Ilmassa oli suuren kulttuurijuhlan tuntua, kun kaikki kolme Finlandia-palkintoa jaettiin samassa tilaisuudessa. Salintäysi yleisö kuunteli, kun Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén toi tervehdyksen Suomen presidenttiparilta ja totesi, että maailmalla kustannuspiirien kollegat ovat kateellisia siitä, kuinka vahvasti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio tukevat puheillaan lukemista. ”Tarvitaan lukutaitoa ja -tahtoa. Kiire ei saa olla lukemattomuuden syy, lukuaika on arvokasta aikaa.”

Kaikki palkinnot jaettiin saman kaavan mukaan: ehdokkaat heijastettiin kankaalle, näyttelijät lukivat pienen pätkän kaikista ehdokaskirjoista, näyttelijä Katariina Kaitue esitteli ja saattoi kyseisen kategorian ”diktaattorin” eli valitsijan puhujapönttöön, joka piti pienen alustuksen, josta tunnisti voittajan muutaman viimeisen lauseen aikana ennen varsinaista julistusta, sitten saapui kirjailija, kukitus ja kirjailijan puhe. Väleissä taputusta.

Voittajat: Tieto / Tapio Tamminen, Junior / Nadja Sumanen ja Kauno / Laura Lindstedt.

Formaatti oli juhlava, ei pönöttävä ja toimi hyvin. Erityisesti minua miellytti näyttelijöiden ilmeikäs tekstien lukeminen, Vesa Vierikkoa kuuntelisin vaikka kuinka kauan! Myös valitsijoiden ja kirjailijoiden puheenvuorot olivat hiottuja ja puhuttelevia, tässä otteita:

Hyvä tietokirja kertoo ennen tuntemattomista asioista, laajentaa tietämystämme jostakin ja kumoaa vääriä käsityksiä. Hyvä tietokirja myös linkittyy nykyaikaan. En voi kiistää, etteivätkö nykyinen maailmantilanne ja viime aikojen tapahtumat Syyriassa, Pariisissa, Malissa ja Tornion rajalla olisi vaikuttanut valintaani”, toimittaja Arto Nyberg, Tieto-Finlandian valitsija.

Tieto-Finlandian voitti ruotsalaisen äärioikeiston historiaan sukeltava Kansankodin pimeämpi puoli. Kirjassaan filosofian tohtori Tapio Tamminen kertoo, kuinka Ruotsin rotuhygieeninen liike oli yksi Euroopan vahvimmista ennen Hitlerin Saksan synkimpiä vuosia.

Finlandia Junior -ehdokkaiden rankat aiheet olivat puhuttaneet jo ennakkoon (ja aiemmin, lue) Valitsijana toimi Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila. Hän totesi alustuksessaan:

Empatia vahvistaa ihmistä. Siihen kasvaminen ja kasvattaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme. Empatian välittäminen kerronnallisin keinoin on yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä. Kirjallisuudella on voima ja valta vaikuttaa tunteisiin, ajatuksiin ja asenteisiin.”

Finlandia-junior -voittajaksi hän valitsi Nadja Sumasen Rambon. Nadja kertoi omassa puheessaan, että Rambo on kirja kaikille vilkkaille ja lyhytpinnaisille pojille. Se on myös kunnianosoitus äideille, jotka vaikeista olosuhteista huolimatta tekevät parhaansa. Nadja työskentelee toimintaterapeuttina ja näkee työssään myös ramboja. Hänen kirjansa julkaistiin lokakuussa ja se on jo ehtinyt voittaa Otavan nuortenromaanikilpailun ja muuntua näytelmäksi, sillä Rambo saa ensi-illan Kansallisteatterin Omapohjassa 9.12.2015.

Otavan Lasten- ja nuortenkirjaosaston vetäjä Emma Alftan iloitsi Rambon voitosta ja hyvistä myyntiluvuista.

Viimein lavalle astui iso mies, toimittaja, muusikko Heikki Harma eli Hector. Hän totesi olleensa epämukavuusalueellaan Finlandia-palkinnon valitsijana, kun siirtyi lukijan, kokijan ja eläytyjän roolista myös arvioijan rooliin.

Koska olen hidas lukija, olin etukäteen huolissani, miten selviäisin kuuden finalistin lukemisesta vajaassa kolmessa viikossa, mutta ihmeitä tapahtuu”, sanoi Hector.

Hän oli lukiessaan liikuttunut, nauranut, oivaltanut ja surrut. Kun hän totesi, että voittajateoksessa on omanlaisensa ääni, kuvasto ja epätodellinen maailma, niin saattoi olla varma, että Hector oli monen, myös Kirsin Book Clubin mielestä valinnut oikein! Laura Lindstedtin Oneiron oli voittaja!

Laura Lindstedt, onnellinen Finlandia-voittaja

Voittajapuheessaan Laura antoi palaa. Hän oli päättänyt käyttää oman hetkensä Suomen nykypolitiikan arvosteluun. Hän nosti avukseen Oneironin kuusi naista, joista veti yhtäläisyyttä ja tukea solidaarisuuden vaatimukselleen:

Yksinään nämä naiset eivät olisi mitään. Heidän identiteettinsä syntyy osana yhteisöä, johon he ovat sattuman, kohtalon, tai minkä lie oikusta tulleet heitetyiksi. Ilman tätä sattumalta syntynyttä yhteisöä kirjani naisilla ei olisi ainuttakaan syytä rakentaa tarinoita, kutoa muistin sirpaleista yhteistä kertomusta.

He tajuavat, että he tarvitsevat turvaa toisistaan voidakseen siirtyä eteenpäin – kirjassani siis kuoleman välitilasta lopulliseen olemattomuuteen. Tässä siirtymässä he tarvitsevat toisiaan. He tarvitsevat luottamusta.”

Hector teki monen mielestä oikean valinnan.

Laura kiitti Teos-kustantamoa, kustannustoimittaja Maarit Halmesarkaa ja postuumisti vielä Silja Hiidenheimoa. Kauniit sanat sai myös kannen suunnitellut graafikko Jussi Karjalainen:

Vaikka tiesin jo Kajaanin vuosiemme ajoilta, että olet kuvallisen ilmaisun nero, kirjan ulkoasu ylitti silti kaikki odotukseni.”

Jussi Karjalainen kertoi lukeneensa Oneironin huolella ennen kannen suunnitteluun ja silkkipaperiin tarttumista.

Kansallisteatterin lämpiössä oli iloinen ja onnellinen tunnelma. Voittaneiden oli helppo hymyillä ja Laura Lindstedt suorastaan hehkui onnea. Kunnian, tunnustuksen ja 30.000 euron pankintoshekin lisäksi voitto kaikissa sarjoissa tarkoittaa reipasta lisäystä myyntilukuihin.

Teos-kustantamon toimitusjohtaja Nina Paavilainen oli liikuttunut Oneironin voitosta.

Juhlat olivat hienot, kiitos järjestelijöille, mutta haluaisin antaa muutaman idean harkittavaksi seuraavaa vuotta varten:

– Kansallisteatteri oli täynnä kutsuyleisöä, mutta yhtään kirjaa ei ollut myytävänä. Olisin kaivannut myyntipistettä niin voittajille kuin muillekin finalistikirjoille.

– Hopea ei ollut häpeä tässäkään kisassa. Voisiko kaikki finalistit olla paikalla tyyliin Oscarien jako?

– Valitsijoita ja kirjoilijoita olisi kuunnellut vielä enemmänkin. Loppuun olisi voinut saada haastattelutuokion lavalla.

Juhlaväkeä

Lue myös juttumme Oneironista ja ehdokkaana olleesta Henkireiästä.