Kymmenen pientä esikoiskirjailijaa – voittaja julkaistaan ke 18.11.

Esikoiset esiteltiin jo perinteisesti Helsingin Kirjamessujen sunnuntaina.

Helsingin Sanomien 21. esikoiskirjapalkinnon voittaja ratkeaa keskiviikkona 18. marraskuuta 2015. Valinnan tekee raati, johon kuuluvat toimittajat Antti Majander, Suvi Ahola, Sanna Kangasniemi ja Juhani Karila sekä runoilija Aki Salmela ja viime vuoden esikoiskisan voittaja, Kissani Jugoslavian kirjoittanut Pajtim Statovci.

Raadin noin kuudestakymmenestä esikoiskirjasta valikoima kymmenen teoksen kärki julkaistaan kirjamessuviikonloppuna ja sunnuntaina esikoiskirjailijat ovat perinteisesti yhdessä messuyleisön edessä. Viime vuonna (lue raportti tästä) Kirsin Book Clubilla oli selvä suosikki Kissani Jugoslaviassa, mutta nyt tilanne on avoimempi. Meidän muutaman hengen spekulaatiomme veikkaa Pärttyli Rinnettä, Saara Turusta tai Katja Rauniota voittajaksi.

Saara Turusen Rakkaudenhirviö arvioitiin Kirsin Book Clubissa ja hyväksi havaittiin jo kesällä. Uskomme, että Saara on kisassa vahvoilla. Hän oli hyväksyttänyt Rakkaudenhirviön sekä Antti Holmalla että Laura Birnillä ennen kirjan julkaisemista, sillä molemmat näyttelijät esiintyvät kirjassa. Lue tarkempi arviomme tästä.

Saara Turunen, Rakkaudenhirviö

Tällä kertaa kisassa on kaksi Mäkistä. Esa Mäkinen johtaa kehityspäällikkönä Helsingin Sanomien datayksikköä ja kuuluu lehden toimituksen johtoryhmään. Tulevaisuuden mies siis ja dystopia on hänen esikoisensakin Totuuskuutio. Kirja ei järjestävän seuran eli HS:n kollegojen mukaan päässyt loppusuoralle Mäkisen tuttuudesta johtuen vaan tästä huolimatta. Mäkinen kuvasi nettiä yhtä suureksi mullistukseksi kuin kirjapainotaitoa ja teollista vallankumousta. Mäkinen leikkiikin ajatuksella, millainen Orwellin kuvaama maailma olisi, jos hän olisi elänyt digitaalisessa maailmassa.

Esa Mäkinen, Totuuskuutio

Kisan ainoa runokokoelma on Kaija Rantakarin Mikado. Kirjansitojaksi itsensä esitelleelle Rantakarille on 15 vuotta ollut selvää, että hän joskus kirjoittaa kirjan. ”Runot tulevat elämän lomassa, muistiinpanoina, osina pidemmistä kokonaisuuksista”, hän kertoi esikoiskokoelmastaan, jota kaikkiaan oli kirjoittanut kahdeksan vuotta. Hän kuvasi runojensa käsittelevän rajapintoja, sitä miten merkitykset syntyvät rajalla. Hän on myös kuvataiteilija, joka vietti samana iltana esikoiskirjansa julkkareita ja taidenäyttelynsä avajaisia.

Kaija Rantakari, Mikado

Katja Raunio kertoi kirjoittaneensa Käy kaikki toteen -esikoisensa sekalaisina fragmentteina ja kutonut tarinan kertojan äänellä yhteen. Hän antoi kiitosta kirjoittamisopinnoille ja opettajilleen Kriittisessä korkeakoulussa. Opintojen jälkeen hän kertoi kirjoittaneensa eri tavalla, vähemmän perinteisesti kuin aikaisemmin. Kirjan Kertoja on persoonaton, kaiken tietävä, mutta ei kuitenkaan kirjailija itse.  Käy kaikki toteen on hengästyttävää luettavaa. Toisaalta kertomus kuljettaa lukijaa läpi nuoren filosofianopiskelijan opiskelijaelämää, toisaalta rämmitään päähenkilön ajatuksenvirrassa. Yhtä kaikki, helpolla ei lukija tämän kirjan kohdalla pääse. Lue arviomme, jossa Kaisa toteaa, että teos saa lukijan joko pitämään palavasti tai turhautumisen partaalle.

Katja Raunio, Käy kaikki toteen

Pärttyli Rinteen Viimeinen sana on nykymaailman kuva. Kuva yksinäisen koulusurmaajan maailmasta, jossa kaikki signaalit tulkitaan omaan ylivoimaisuuteen perustuvan maailmankuvan kautta. Pärttylin oma motiivi rankasta aiheesta kirjoittamiselle oli kunnianhimo ja halu ymmärtää ihmistä. Hän kykeni ymmärtämään surmaajaa, kun paneutui vihaan. Pärttyli valmistelee filosofian väitöskirjaansa St. Andrewsin yliopistossa. Hänen kirjansa päähenkilöllä on Nietzschen opus repussaan. Haastattelija kysyikin, pitäisikö Nietzsche kieltää, kun se popsahtaa esiin usein kammottavien tekojen yhteydessä. Pärttyli muotoili vastauksensa taitavasti: ” Jos on valmiiksi häiriytynyt, niin jotkut filosofiat saattavat edesauttaa rikosta. Mutta itse filosofia ei ole paha.”

Pärttyli Rinne, Viimeinen sana

Vuokko Sajaniemi on kotoisin Joensuusta kuten Saara Turunenkin. Kymmenen kärkeen sijoittumisesta hän totesi, että kaikki hulina tuntuu tapahtuvan ulkopuolella, kun kirjoittaminen puolestaan tapahtuu sisäpuolella. Pedot-kirjan kirjoittaminen alkoi Joensuun junassa, jossa Vuokko oli ranskalaisin viivoin listannut teokseen haluamiaan teemoja kuten metsä, uhka, sipulitapulit, ortodoksisuus, sudet. Loppujen lopuksi kaikki teemat junalistalta ovat jossain muodossa päässeet teokseen. Kirja kertoo nuoren ihmisen kehitystarinan, jossa on monta tasoa, monta rajanylitystä niin uskonnollisessa maailmassa kuin villissä luonnossakin. Ydinkysymys on Vuokon mukaan, mitä rajanylityksiä voi hallita, mitä ei.

Vuokko Sajaniemi, Pedot

Lauri Mäkisen esikoisen, dekkarin, tapahtumat sijoittuvat Ambomaalle. Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset lainaa pitkän nimensä Matteuksen evankeliumista, mutta miksikään uskonnolliseksi kirjaksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan. Kirjan tapahtumaympäristöä ja aikaa, 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua ehdittiin jo luonnehtia suomalaisen dekkarihistorian erikoislaatuisimmaksi. Alunperin Mäkisellä oli suunnitelmissä vaihtoehtoishistorian kirjoittaminen ajatuksesta, että Suomellakin pitäisi olla siirtomaa, joka olisi ollut Ambomaa. Todellista historiaa ja suomalaisten lähetyssaarnaajien vaiheita Ambomaalla tutkittuaan hän löysi niin paljon mielenkiintoista materiaalia, että päätyi kirjoittamaan dekkarin.

Lauri Mäkinen, Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Sarjakuvakäsikirjoittamisen opettaja Jussi Seppänen kirjoitti esikoistaan, novellikokoelmaa nimeltään Kymmenottelu, viisitoista vuotta. Jussi vitsailikin, että hänen kirjoitustahtinsa on sivu kuukaudessa. Kirjoittaminen ja urheilu ovat hänen mielestään samanlaisia sitkeyslajeja, sillä olympiaurheilija joutuu menestyäkseen treenaamaan parikymmentä vuotta. Jussi muistaa seuranneensa urheilua Moskovan olympiakisoista asti, jolloin hän on viiden vanha. ”Seuraan urheilua saadakseni tunteita.” Kymmenottelu on kirja urheilusta tai toisaalta ei ole. Huumoria siinä on, vai onko, sillä urheilu on vakava asia, jossa numerot ratkaisevat.

Jussi Seppänen: Kymmenottelu

”Mun tekstit lähtee kuvasta, jonka ympärille alan rakentaa. Olen hyvin visuaalinen henkilö. Piirrän itsekin”, kertoi käsikirjoittaja Anu Kaaja. Hänen Muodonmuuttoilmoitus-esikoisensa esikuvana on ollut Rosa Liksomin tekstit. ”Haluan kirjoittaa magiaa, satua, ihmettä. Tekstini ei sisällä opetusta.” Muodonmuuttoilmoitus sisältää kauniita ja hurjia hahmoja, jotka eivät perustu keneenkään, vaan Anun omiin eri puoliin. Hän kertoi hymyillen, että on saanut palautetta, jossa on todettu, että hän esineellistää miehiä.

Anu Kaaja, Muodonmuuttoilmoitus

Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla on tarina siitä, mitä tapahtuu kun nuori äiti kuolee. Mitä kuolemassa tapahtuu ja mitä perheessä tapahtuu sen jälkeen, kun joku kuolee? Mutta liikuttuiko kirjailija itse tekstistään? ”Jos teksti ei herättäisi tunteita myös minussa itsessäni, olisin epäonnistunut”, Laura totesi. ”Mutta en minä koko aikaa nyyhkinyt tai nauranut.”

Laura Lehtola, Pelkääjän paikalla

Keskiviikkona 18.11. ratkeaa, kuka ehdokkaista saa 21. HS:n esikoiskirjapalkinnon. Paitsi erinomaisen potkun tulevalle uralle, esikoiskirjailija saa myös 15 000 euroa.

Kirjaa arvauksesi voittajasta kommenttikenttään, niin oikeaan osuessasi saat Kirsin Book Clubin ihan itseaskarrellun kirjanmerkin, joka esimerkiksi Saara Turusella tämän jutun kuvassa jo on!    (Vain nimesi näkyy julkisesti.)