Vuoden 2015 tähdet – Kirsin Book Clubin valinnat

Five-stars-scores-on-doors

Pyysin Kirsin Book Clubin jäseniä kertomaan, minkä kirjan he valitsisivat parhaaksi tänä vuonna lukemakseen kirjaksi. Kirjan sai valita yhdessä lukemistamme lukupiirikirjoista tai omasta ”lukujärjestyksestään”. Jos vain yhtä oli vaikea valita, niin kolmekin sai mainita. Valinta ei ollutkaan helppo. Omassakin lukemieni kirjojen listassa oli yllättävän monta ainakin kolmen joukkoon mahtuvaa kirjaa. Samaa todistivat muutkin:

”Niin vaikea valita sitä parasta”, tuskaili Eija. ”Olen oikein miettinyt tätä ja päätynyt seuraavaan listaan”, Kirsi kuvasi valintaprosessia. Punnittuja valintoja ovat siis nämä seitsemän lukupiiriläisemme vuoden parhaat kirjat.

Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta oli kolmen bookclubilaisen vuoden parhaiden kirjojen listalla, Kirsilla ja Marjalla ensimmäisenä.

Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta oli kolmen bookclubilaisen vuoden parhaiden kirjojen listalla, Kirsilla ja Marjalla ensimmäisenä.

Sekä Marja että Kirsi valitsivat parhaaksi lukukokemuksekseen Kirsin Book Clubin marraskuun kirjan, Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta. Kirsillä sen rinnalla oli myös Antti Holman Järjestäjä.

Järjestäjä sai erikoismaininnan Helsingin Sanomien esikoiskirjoille taikoitetussa kisassa.

Antti Holman Järjestäjä oli Kirsin listalla jaetulla ensimmäisellä sijalla.

Molemmat iskivät minuun niin tekstityylin kuin sisällönkin puolesta, molemmissa oli teatteria ja päähenkilö, jonka toiminnan kanssa ei todellakaan voinut olla samaa mieltä. Mutta silti niin ymmärrettävää, koskettavaa ja loistavaa luettavaa!

”Selkeää mutta myös rikasta tekstiä”, oli Marjan arvio Anderssonin kirjasta. Lahtelainen Marja ”veti kotiinpäin” ja valitsi toiseksi Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit. ”Kirja vei mukanaan.” Kolmas hänen listallaan oli John Irvingin Vattenståndet. ”Den är sanslös!” Marja kuvasi ruotsiksi lukemaansa Irvingin vuonna 1972 julkaisemaa teosta The Water Method Man, suomeksi Vesimies (1991).

Kirsin listalla kolmannesta sijasta taisteli todella monta kirjaa. ”Mutta koska minä lähestyn kirjoja ennen kaikkea lukukokemuksen kannalta, niin nostan tähän Elina Hirvosen Kun aika loppuu -teoksen”, Kirsi perusteli valintaansa. ”Luin sen kahdesti ja siitä jäi vahva muistijälki.”

"Kissoista sanotaan, että niillä on yhdeksän henkeä. Minulla on yksitoista ...", Kaija Juurikkala kirjoittaa Äitikirjassaan. Pirjo valitsi sen vuoden ykköseksi.

”Kissoista sanotaan, että niillä on yhdeksän henkeä. Minussa on yksitoista äidin henkeä”, Kaija Juurikkala kirjoittaa Äitikirjassaan. Pirjo valitsi sen vuoden ykköseksi.

”Bookclubissa luimme monta loistavaa teosta”, Pirjo totesi ja mainitsi niistä ”ikiklassikon” Anna Kareninan ja suomalaisen uutuuden Lohikäärmeen värit. Parhaaksi lukukokemuksekseen Pirjo kuitenkin valitsi monen teoksen joukosta Kaija Juurikkalan Äitikirjan.

Sain kesällä tämän kirjan lahjaksi ja luin sen melkeinpä yhdellä kertaa, koska se oli monella tasolla hyvin koskettava ja liikuttava. Kirjaa lukiessa kävin lävitse monenlaista tunneskaalaa, kyyneleistä iloon. Kaija Juurikkala kertoo avoimesti ja rehellisesti äidin tarinaa, äidin, joka on mielestäni kovin armoton itselleen, mutta toisaalla lohdullinen ja anteeksiantava. Kasvutarinassa äidiksi ja naiseksi on tärkeää antaa anteeksi itselleen. Kirjailija on kohdannut elämänsä aikana äitinä ollessaan paljon enemmän haasteita kuin tavallinen äiti: hän on ollut nuori äiti, yksinhuoltajaäiti, sijaisäiti, kotiäiti, uraäiti, lapset ovat lentäneet pesästä -äiti, vanha äiti, ammattiäiti, isoäiti. Teksti vaikutti herkkyydessään vahvasti tunteisiin ja lukukokemus pakotti myös pohtimaan omaa roolia äitinä.

Minnan ykkönen oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Blogissammekin se sai viime vuoden marraskuussa täydet viisi tähteä.

Minnan ykkönen oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Blogissammekin se sai viime vuoden marraskuussa täydet viisi tähteä.

Minnan ehdokaslistalla olivat pyörineet samat vaihtoehdot kuin Kirsin, eli Vailla henkilökohtaista vastuuta ja Järjestäjä. Minnan lopullinen valinta ykköseksi oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys.

Luin kirjan vasta joulun alla. Henkilöiden kuvat muuntuivat kirjan edetessä kuin kaleidoskoopissa, ja tarina piti otteessaan monta päivää viimeisen sivun lukemisen jälkeen. Vaikuttava.

Kirjan kannessa on Saint-Malon uudelleenrakennetun kaupungin kuva. Simpukoillakin on kirjassa roolinsa.

Varpu oli varma valinnastaan, ”ehdoton ykkönen” oli Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe.

Varpukin mainitsee Neljäntienristeyksen kakkosenaan. Mutta ”ehdoton ykkönen” hänelle oli Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe.

Eija luetteli kolme parastaan: Joel Dicker, Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni ja Hans Fallada, Yksin Berliinissä. ”Mieleenpainuvin on Yksin Berliinissä.”

Eijan Valinnassa, Faladon Yksin Berliinissä pienen ihmisen kamppailusta Tästä pienestä kamppailusta kehkeytyy muutaman vuoden taisto, missä mies yrittää vaikuttaa edes hieman siihen mitä maassa oikeasti tapahtuu ja mihin suuntaan Hitlerin koneisto maata ja sen pieniä, tavallisia kansalaisia vie.ksin Berliinissä -kirjassa

Eijan valinnassa, Hans Falladan Yksin Berliinissä -kirjassa pieni ihminen yrittää vaikuttaa edes hieman siihen, mitä Saksassa oikeasti tapahtuu ja mihin suuntaan Hitlerin koneisto maata vie.

Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin 1946 nimellä Kukin kuolee yksinään. Hans Fallada oli aikansa arvostetuimpia kirjailijoita ja kuoli vain vuosi teoksen julkaisemisen jälkeen. Hän jäi natsi-Saksaan eikä lähtenyt maanpakoon vaan tasapainoili veitsen terällä läpi kansallissosialistien valtakauden, morfiiniriippuvuuden ja hermoromahdusten hinnalla. Kirja on kertomus tavallisen saksalaisen miehen pienestä kamppailusta natsivaltaa vastaan. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Fallada piirtää eteemme vuoden 1940 Saksan ja siellä pienen naapuruston pienine ihmisineen ja heidän raa’at kohtalonsa. Hänellä on kyky viedä lukijaa intensiivisen tekstin ja tarinan käänteiden kautta tilanteeseen, jossa kirja piti lukea yhdellä istumalla. Järkyttyneenä luin (ja samalla epäilin voiko olla mahdollista), kuinka natsi-Saksassa ei ainoastaan vainottu juutalaisia, mustalaisia ja muita ”väärään” rotuun kuuluvia, vaan vaino kohdistui tavallisiin saksalaisiin. Käytössä oli ” vahdi naapuria ja kerro mitä tekee” -politiikka. Kirjassa tuli todella esille, miten ihminen on toiselle susi. Kirjan teksti oli kestänyt hyvin aikaa, ja Ilona Nykyrin loistava käännös sai Mikael Agricola-palkinnon eikä syyttä.

Airi valitsi ykkösekseen John Williamsin Stonerin alunperin jo vuonna 1965 julkaistun teoksen, joka on todella löydetty vasta viime vuosina.

Airi valitsi ykkösekseen John Williamsin Stonerin, alunperin jo vuonna 1965 julkaistun teoksen, joka on todella löydetty vasta viime vuosina.

Ja sitten ne omat eli Airin valinnat. Vuoden paras oli helpoin valita eli John Williamsin Stoner.

Stonerin hyvyys on hiljaista niin kuin kirjan päähenkilön elämäkin. Ehkä siksi onkin vaikea sanoin kuvailla, miksi juuri tämä kirja on ykkönen. Kirjassa ja William Stonerin elämässä on paljon surua, mutta myös muutama onnen hetki. Kirja koskettaa syvältä.

Harmittelin, että ehdin määritellä maksimiksi kolmen kirjan mainitsemisen, sillä olisin itse halunnut nimetä neljä. Pitkään harkittuani päädyin siihen, että Stonerin lisäksi vuoden 2015 kärkeeni kuuluivat Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia ja Laura Lindstedtin Oneiron. Molemmat kuvaavat naisen elämää, toinen sen alkupäätä, toinen loppua. Hyvin erilaisiahan kirjat ovat, mutta yhteistä on mestarillinen kerronta.

Peukuista ja tähdistä

Kirsin Book Clubin lukupiirissä peukutamme aina lopuksi lukemaamme kirjaa. Se on ikään kuin piste keskustelulle ja mahdollisuus kaikille vielä tiivistää oma mielipiteensä. Hyvä lukupiirikirja, siis keskustelua herättävä kirja, tarkoittaa myös hajontaa arvioissa. Niinpä peukkujen asennon mukaan määritelty tähtien määrä ei kerro yksittäisen lukijan omasta arviosta. Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta sai lukupiiriarviona keskiarvon 3 ja puoli tähteä, mutta oli Kirsin, Marjan ja Minnan listojen kärkipaikoilla.

Paras kirja vai paras kompromissi? Yhteisesti vuonna 2015 lukemistamme kirjoista Christina De Stefanon Oriana Fallaci -kirja sai eniten tähtiä.

Paras kirja vai paras kompromissi? Yhteisesti vuonna 2015 lukemistamme kirjoista Christina De Stefanon Oriana Fallaci -kirja sai eniten tähtiä.

Kävin läpi tämän vuoden kaikkien blogissa esiteltyjen kirjojen arviot. Viisi tähteä olimme kokonaan säästäneet itsellemme tai ehkä viisauden jumalattarelle Minervalle. Parhaimman arvion eli neljä ja puoli tähteä oli yhdessä lukemistamme kirjoista saanut Christina De Stefanon Oriana Fallaci – nainen ristitulessa. Sille kirjalle kaikki nostimme peukun pystyyn. Yksin lukemistamme ja blogissa esitellyistä kirjoista samat pisteet olivat saaneet myös Järjestäjä, Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Tyttölapsia ja Oneiron. Kirjoista kirjoittaneet Kirsi, Eija ja Airi valitsivat kirjat omien vuoden parhaittensa joukkoon.

Lohikäärmeen värit -teoksen tapahtumat sijoittuvat Kiinan maaseudulle, Shanghaihin ja Suomeen.

Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit pääsi kahden bookclubilaisen kärkikolmikkoon.

Vuoden lukupiirikirjoistamme neljä tähteä saivat Kaikki se valo jota emme näe, Lohikäärmeen värit ja Anna Karenina.

Tähtiarvio on jutun lukijalle ja lukusuositusta etsivälle helppo signaali, mutta kirjoittajalle usein vaikea. Kun nyt katson omia arvioitani ja antamiani tähtiä, huomaan myös virheitä tai ainakin alakanttiin arviointia. Olisin hyvin voinut antaa täydet viisi tähteä Oneironille, Tyttölapsille ja Neidonhiukselle, jolle annoin arkaillen neljä. (Neidonhiuksen tähtiä mietin tarkasti ja ajattelin, että toisen lukukerran jälkeen ehkä annan täydet pisteet. Ensimmäisellä kerralla jäi vielä paljon kysymysmerkkejä.) Rakkaudenhirviö olisi ansainnut neljä tähteä ja alakanttiin tuli arvioiduksi myös Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta. Jos sallitte, teidän todistajien läsnä ollessa käyn nostamassa ainakin Neidonhiuksen, Rakkaudenhirviön ja Jonesin kirjan tähdet puolikkaalla. Viisi tähteä jätän vielä Stonerille, josta en blogijuttua ole (ainakaan vielä) kirjoittanut.

Lukupiiriläisten parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat myös nämä teokset.

Lukupiiriläisten parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat myös nämä teokset.

Mitkä kirjat ovat sinun vuoden 2015 lukulistasi kärjessä?

Kommentit
  1. Tuijata
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Leena
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *