Blogistanian palkintojenjako Kirjan ja ruusun päivänä 2016
Nyt oli Blogistania saanut arvoisensa palkinnonjakopäivän, lauantain 23.4. Samaan aikaan juhlistettiin Kirjan ja ruusun päivää, sekä Shakespearen ja Cervantesin kuoleman 400-vuotispäivää. Helsingin keskustan uusittu Akateeminen Kirjakauppa kuhisi väkeä, kun pääsimme perinteiselle Kohtaamispaikka-lavalle voittajien kanssa.
Olin saanut kunnian toimia tilaisuuden avaajana ja yhtenä juontajana bloggarikollegojeni Airi Vilhusen (Kirsin Book Club) ja Tanja Brummerin (ainajokukesken-blogi) kanssa. Alustin kertomalla Blogistaniasta eli suomalaisten kirjablogien maailmasta, noin 200 kirjabloggarin yhteisöstä, jonka yhteisöllisyydestä ja talkoohengestä Blogistanian kirjapalkinnoissakin on kyse.
Blogistanian kirjallisuuspalkinnot ovat perinne ja nyt ne jaettiin jo viidettä kertaa. Vuoden 2015 parhaat kirjat valittiin jälleen neljässä kategoriassa: Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto. Äänestyksiin osallistui lähes 50 bloggaajaa ja ääniä annettiin yhteensä 194 eri kirjalle. Huomattavaa on, että bloggarit saivat äänestää vain niitä kirjoja joista olivat itse kirjoittaneet blogiarvion. Nostin esiin myös sen, että moni ääniä keränneistä kirjoista ei ole saanut mitään muuta arviota kirjastaan kuin bloggarin kirjoittaman. Esimerkiksi vuoden 2014 voittaja, Kultarinnan kirjoittaja Anni Kytömäki kertoi, että blogiarviot olivat hänelle hyvin merkityksellisiä, sillä kesti kuukausia ennenkuin hänen kirjansa noteerattiin mediassa.
Vuoden 2015 parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi eli Blogistanian Finlandian voittajaksi bloggarit äänestivät Laura Lindstedtin Oneironin. Jussi Tiihonen Teokselta toi Lauran tilaisuuteen lähettämät lämpimät terveiset. Laura oli juuri matkannut New Yorkiin miehensä kanssa. Jussin arveluiden mukaan heillä on suunnitteilla road trip pitkin Amerikan raitteja.
Jussi piti blogeja kustantajien kannalta tärkeinä ja rinnasti pelisäännöt bloggareiden kanssa aivan samanlaisiksi kuin perinteisemmän median kanssa. Hän toivoi rehellisiä arvioita, sillä niin ylistykset kuin kritiikkikin ovat tervetulleita. No, Oneironia oli blogeissa enimmäkseen ylistetty, sillä se oli Blogistanian Finlandian ylivoimainen voittaja. Myös äänestyksen kakkonen oli Teoksen kirja, Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki.
Kun kysyin, onko meillä Oneironissa klassikko, niin Jussi karsasti määrittelyäni ja kirjallisuusmiehen ketteryydellä totesi, että Oneiron on universaali teos, ei vain monikansallisten päähenkilöittensä vaan meitä kaikkia koskettavien teemojensa, elämän, kuoleman ja kuoleman jälkeisen elämän, suhteen. Jussi toivotti onnea Oneironin kansainvälisille kääntäjille, sillä hieno ja rikas kieli ei ihan helposti käänny.
Jos Oneironissa oltiin kuoleman jälkeisessä hetkessä, niin vuoden parhaan käännöskirjan eli Blogistanian Globalian voittajan, John Williamsin (1922-1994) Stonerin menestys on todellinen ilmestyminen haudan takaa. Stoner on ilmestynyt jo vuonna 1965 ja se on vasta nyt löydetty uudelleen.
Airin haastattelussa Bazarin toimituspäällikkö Maria Saari kertoi, että Eurooppaan Stonerin tiettävästi ”toi” ranskalainen kirjailija Anna Gavalda, joka oli lukenut kirjan ja innostunut siitä. Kirjan oikeuksien huutokaupassa Bazar-konsernin norjalainen toimitusjohtaja oli onnistunut saamaan oikeudet Suomeen, mutta hävinnyt kisan Norjan oikeuksista.
Maria oli iloinen ja tyytyväinen siitä, miten Stoner on löytänyt lukijat Suomessa. Yksi suosion syistä hänen mukaansa, ja nimenomaan lukevien ihmisten joukossa, on se, miten se korostaa lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä.
Olimme ennen palkintojenjakoa Akateemisen pikkuruisessa takahuoneessa, back stagella, ja kirjailija Bea Uusma kysyi kirjailija Siiri Enorannalta, mikä hänen kirjansa nimi on. Blogistanian Kuopus -palkinnon vuoden parhaasta lasten- ja nuorten kirjasta voittanut Surunhauras, lasinterävä on myös haasteellinen käännettävä. ”Sorrow Deer Tamer”, Siiri vastasi, mutta kertoi, että kirjaa ei ole vielä käännetty. Aineksia olisi!
Siiri kertoi Tanjan haastattelussa, että hän seuraa blogeja aktiivisesti ja lukee omien kirjojensa lisäksi myös muiden kirjojen arvioita. Hän ei erityisesti ajattele kirjoittavansa fantasiaa, vaan tarinoita, jotka kustantaja (WSOY) määrittää tuohon genreen. Tanja totesi sen minkä moni lukija aiemminkin, että Siirin kirjoja kannattaa lukea myös aikuisena.
Oli mukava huomata, että vuoden 2014 Kuopus-palkinnon voittaja Jenna Kostet oli Akateemisessa paikalla kuuntelemassa. Hänen voittajateoksensa Lautturi löysi tiensä kirjakauppoihin Blogistanian Kuopus-palkinnon siivittämänä.
Blogistanian Tieto -palkinnon voitti uskomaton tositarina, ruotsalaisen Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani. Bea oli saapunut palkintojenjakoa varten Suomeen. Häntä haastatellut Tanja oli aivan lumoutunut Naparetkestä. Mutta jos on hieno kirja, niin on kiinnostava kirjailijakin! Bea näytti juuri niin upealta kuin monet muutkin ruotsalaiset naiset. Valkoisissa pitseissään, valkoisissa sukissaan, valkoisissa hiuksissaan ja mustissa herrainkengissään hän oli juuri sellaisen tyylikkyyden ja itsetunnon ilmiasu, jota ihailen ja vadelmaveneessäni kadehdin. No, hupsista, hieman lipsahti ulkokirjalliselle puolelle, palataan ruotuun.
Naparetki on Bealle kuin kolmas lapsi ja hän suhtautuu teokseen yhtä suurella rakkaudella. Hän väitti, että ei ole ikinä lukenut yhtään kirja-arviota eikä blogikirjoitusta, mutta tietää, että Naparetki on menestynyt Ruotsin lisäksi myös muualla. Kun Tanja ojensi Bealle englanniksi kääntämiään blogilainauksia, Bea suorastaan riemastui, joten toivoa on, että hänkin saattaa ryhtyä blogien lukijaksi!
Naparetken taustatyö oli Bealla mennyt lähes pakkomielteiseksi. Hän kertoi opiskelleensa lääkäriksi vain ymmärtääkseen Naparetken yksityiskohtia. Hänen identiteettinsä on kirjailija ja hän ei ole päässyt vieläkään irti naparetkeläisistä, vaan tekeillä oleva kirja liittyy edelleen tutkimusmatkaan.
Vielä lopuksi luin runon, jonka Kallion ilmaisutaidonlukion oppilaat olivat kirjoittaneet tilaisuuteen. Mutta nyt en tiedä, minne kadotin tuon upean runon, johon oli tyylikkäästi ympätty kaikki Blogistanian voittajat. Voin vain todeta päivän teeman mukaisesti, että on noloo! Jos joku on löytänyt käsinkirjoitetun lapun Akateemisesta, niin please ilmoittautukoon, jotta saadaan runo tähän vielä jatkoksi.
Upea Kirjan ja ruusun päivä ja hienoja kohtaamisia vielä palkintojuhlan jälkeenkin. Kirjoja tarttui matkaan ja kaupan päällisenä Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks noloo? -kirjat. Mutta ruusuja ei kyllä saatu!
Kiitos Akateemiselle Kirjakaupalle estradin antamisesta ja muista järjestelyistä. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille bloggareille ja kaikille bloggareille, jotka äänestivät. Mainittakoon, että kukat ja kunniakirjat maksettiin kymmenien bloggareiden kolehtirahoilla, joten hienoa tämä Blogistanian yhteisöllisyys.
Lue kooste tilaisuudesta myös Liisan Luetut, lukemattomat -blogista.
Kirsin Book Clubista paikalla oli Airin ja Kirsin lisäksi Minna, Pirjo ja Marja, joka otti kaikki kuvat.
Viime vuoden Blogistanian palkintojenjakojuttuun pääset tästä.
Olisipa ollut ihanaa olla paikalla, mutta oli myös mukavaa lukea näin hieno bloggaus tilaisuudesta! <3
Kiitos Krista!
Tapahtuma oli tänä vuonna oikein onnistunut myös siksi, että Akateemisessa tapahtui myös paljon muuta Blogistanian palkintojenjaon lisäksi. Oli kuin olisi ollut pienimuotoisilla kirjamessuilla! Muistetaan ensi vuonna, että Kirjan ja ruusun päivä on hyvä päivä järjestää palkintojenjako!
Kiitos järjestelyistä ja kiitos tästä jutusta.
Olisi ollut kiva olla paikalla, mutta kelpaa tämä näinkin kun on näin hyvät referaatit.