Ensimmäinen maraton – tärkeintä on osallistuminen!

Suomalaiset kirjabloggarit ovat järjestäneet lukumaratoneja jo useita vuosia. Ideana on lukea yhden vuorokauden aikana niin paljon kuin mahdollista, mutta mukaan saa tulla oman arjen keskeltä ja lukea juuri niin paljon kuin sillä hetkellä on mahdollista. Lukumaratonille on ilmoittanut lähes sata osallistujaa ja maratonin koottua  kisalähetystä voi seurata pitkin päivää Ja kaikkea muuta -blogista.

Minä olen mukana ensimmäistä kertaa ja päätökseni lähteä mukaan syntyi hieman takautuvasti eli vasta sunnuntaiaamulla. Aprikoin hieman, sillä olen perheen kanssa mökillä ja meitä on yhteensä 10, joista viisi vierailevaa nuorta, naapurit tulossa katsomaan Formuloita ja futiksen EM-finaalia, mutta eiköhän tähänkin päivään muutama luettu sivu mahdu. Eli mukana ollaan ennemminkin osallistumisen kuin tuloksen vuoksi, penkkiurheilijameiningillä.

Aamuyö

Aamuyön maisema mökkirannasta Näsijärvellä

Kesäyöt ovat ihania. Aloitin lukumaratonin keskiyöllä lukemalla juuri ilmestynyttä S.K. Tremaynen ”värisyttävää trilleriä” nimeltään Jääkaksoset. Lukeminen on hidasta, sillä tutkin lukiessani Skotlannin karttaa, matkustan mielessäni tapahtumapaikoille Skyen saaren kulmille, jonka olen aiemmin yhdistänyt viskiin. Tarina on hyytävä, toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut, mutta kumpi. Äiti yrittää rakentaa palapeliä selvittääkseen mysteeriä, kun 7-vuotias tytär väittää toista, mitä aiemmin on luultu. Juoni nappaa, mutta pitkä päivä vaatii veronsa, enkä etene 30 sivua enempää. Olen kuitenkin kirjassa jo sivulla 114.

Myös lukuseuralaiseni Tiffany hyytyi ennen kuin saimme mysteerin ratkaistua.

Aamulla

Nuoret nukkuvat vielä aamukymmeneltä, joten voin pistäytyä hetkeksi jälleen Skotlantiin. Nappaan seuraavat luvut ja pääsen sivulle 190.

Nuoret nukkuivat ylämökissä puolipäivään, joten minä matkasin jälleen Skotlantiin.

Kyselin muita lukupiiriläisiä tukijoukkoihin ja heti tuli raporttia paluupostissa. Sasu oli menossa kummilapsen rippijuhliin, mutta aamuun oli mahtunut muutama luku Elif Shafakin Valkoista elefanttia.

Sasu oli lukumaratonpäivänä sivulla 148.

Minna kertoi olevansa tien päällä ja kuunteli äänikirjaa, ja toki nekin lasketaan mukaan. Aamulla meni 40 minuuttia Leena Lehtolaisen Henkivartijaa, jota Minna luonnehti hyväksi, ammattitaitoisesti kirjoitetuksi välipalaksi. Kotihommiin siirryttyään Minnan kuunteluun oli vaihtunut Jane Austenin Neito vanhassa linnassa. Austen ei ole aiemmin napannut, mutta Minna päätti antaa Janelle vielä tämän mahdollisuuden. Ehkä taidan kutsua Minnan katsomaan kaikki versiomme Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, joka on minun suosikkini!

Ehdin vielä mustikkametsään ja luinpa yhden luvun aurinkoisella mättäälläkin.

Jääkaksoset pääsivät mukaan myös mustikkamättäälle, enemmän kyllä kuvauksellisista syistä.

Airi oli lukenut yli yhteen yöllä Colm Tóibínin Nora Websteriä. Pääsi sivulle 110 ja näki unta Noran huonosti värjätyistä hiuksista! Huh, minäkin hieman pelkäsin, että Jääkaksoset olisivat tulleet uniin, mutta onneksi ei.

Puolipäivä

Oma lukeminen tauolla nuorten vesiurheilua seuratessa. Juteltiin myös naapurin kanssa mökkitiestämme, jonne on jo viime kesänä laitettu terävää sepeliä ja joka on rikkonut sekä heiltä, että meiltä jo kolmet renkaat kummaltakin. Ylöjärven kunta ei kuulemma vastaa, vaan yhteys pitää ottaa tiehoitokunnan puheenjohtajaan.

Eijan aamu hurahti lukiessa Ruotsalaisia saappaita

Eija  sen sijaan viestitti viettäneensä koko aamun lukien noin 150 sivua Henning Mankelin Ruotsalaisia saappaita. Oli tullut tunne, että Mankel valmistelee itseään omaan kuolemaansa.

Hyvä kirja, ei malttaisi lopettaa, mutta täytyy syödä aamiainen näin lounasaikaan. Jatkan myöhemmin”, sanoi Eija.

Päivitys taas parin tunnin kuluttua. Kommentoi ihmeessä, mitä sinä olet lukemassa!

Iltapäivä

Nyt piina päättyi!

Huh, huh! Onneksi on aurinkoinen päivä ja mökkisaaressamme on paljon muuta väkeä. Sillä Jääkaksosten loppuhuipennus oli piinaavaa luettavaa. Siinä ei enää luontokuvaukset kiehtoneet, kun mysteeri alkoi ratketa totuus toisensa jälkeen. Vähän jäi hämmentynyt olo vielä viimeisellä sivullakin. Muut lukeneet, kertokaa ihmeessä, mitä teidän mielestänne tapahtui! Selvää on, että Jääkaksoset oli todella koukuttavaa, mutta en ole ollenkaan varma, että haluan lukea ihan heti mitään samankaltaista. Siis 274 sivua kirjattakoon lukumaratonille. Nyt hakemaan nuoriso perunanpesu- ja kattaustalkoisiin, jotta saadaan illallinen pöytään ennen kuin avaan yhtään uutta sivua.

Maija-Riitta laittoi Lempin parvekekukkien lomaan, kun Lempin kannet olivat sangen vaatimattomat ammattisisustajan silmään.

Maija-Riitta viestitti, että on tänään lukenut Minna Rytisalon Lempiä 50 sivua. Lempiä käsitellään maanantaina 25.7. klo 19 kaikille avoimessa facebook-lukupiirissä, jonka järjestämme Kirsin Book Clubin facebook-sivulla.

Ilta

Juuri kun hylkäsin Skotlannissa tapahtuvan kirjan, niin sieltä kuului hyvä uutisia urheilurintamalta. Skotlannin oma poika Andy Murray voitti Wimbledonin toista kertaa. Kun hän voitti viimeksi, olimme Skotlannissa ja seurasimme voitonjuhlintaa. Olimme nimittäin silloin katsomassa Scottish Openia, golfturnausta, jota pelataan nyt samalla kentällä Invernessiä kuin kolme vuotta sitten. Iloisena voi todeta, että Mikko Ilonen pelasi tänään hienosti ja nousi pitkästä aikaa kärkikymmenikön tuntumaan. Ihan näiden uutisten kunniaksi luen seuraavaksi yhden Tommi Mellenderin esseen Onnellisuudesta, valitsen otsakkeen ”Urheilusta” alta esseen Ääriviivoja miehen muotokuvaan.

Loistava esseekokoelma Tommi Mellenderiltä

Nyt on essee luettu ja samantien luin uudelleen seuraavankin, Onni jalkapallokatsomossa, joka valmistaa illan EM-futisfinaaliin. On nämä niin hyviä, suosittelen lämpimästi. Ihanaa lukea tekstiä, jossa on ajatusta. Suosittelen vielä toistamiseen! Minun annokseni oli nyt 41 sivua.

Sasu oli palannut rippijuhlista mökille Heinolan lähelle. Sade ropisee kuulemma aitan kattoon, spritzeriä on lasissa ja Valkoinen elefantti on edennyt 100 sivua lisää.

Marja viestitti, että hän on lukenut 95 sivua Janne Gallen-Kallela-Sirenin Minä palaan jalanjäljilleni -kirjaa.

Ja ilouutinen Minnalta:

Kuuntelin Austenia muutaman minuutin yli 9 tuntia. Ja tämä 10 tunnissa, ei huano!
Tämä kyllä valloitti. Kyllä Jane osasi, ja kun muistaa koska se kirjoitti, niin huisi mimmi! Ja kehuja vielä lukijalle: Erja Manto, radioteatterin veteraani osaa hänkin asiansa.”

Tontilla luettiin sattumalta Venäjään ja Neuvostoliittoon liittyvää kirjallisuutta.

Mökkitontilla ovat muutkin lukeneet tänään, vaikkakin maratonin ulkopuolella.  Hauskaa sattumaa, että kaikki kolme kirjaa liittyivät itäiseen naapuriimme. Tytär luki tsaariperheen tyttäristä, Four Sisters, mies Latvian juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan tuoksinassa kirjasta Viimeinen juna Moskovaan ja lanko perehtyi Putinin sisäpiiriin. Valitteli, että kirja on kiinnostava, mutta valitettavan huonosti suomennettu.

Nyt alkaa olla lukumaraton jo lopuillaan. Vielä on reilu tunti aikaa ja olen valinnut päivän päätteeksi mökin hyllystä Mika Waltarin novellikokoelman. Siitä luen yhden itselleni iltasaduksi, kunhan laitan mökkiväelle pannarin uuniin samalla kun seuraan EM-futista.

Mökkihyllystä.

Sivusaldon ja ihan viimeisen koonnin laitan aamulla.

Seuraava aamu ja yhteenveto

Uudessa on aina oppimisen ja oivalluksen paikka. Ensimmäinen lukumaraton osui vilkkaaseen kesäpäivään ja tuntui, että lukemisesta osa oli pois tärkeästä läsnäolosta perheen kanssa. Lukeminen on minulle nautinto, eikä sivujen ahmiminen itsetarkoituksena sovi siihen. Kerrakin määrällä ei ole merkitystä. Viime syksynä osallistuin Karo Hämäläisen lukuhaasteseen, jossa päivittäisen lukuannoksen tuli olla 30 sivua. Se oli mielestäni hyvä kokeilu, jossa systematiikka toi joka päivään sopivan rauhoittumisen lukemisen äärellä.

Lukumaratonin saldoksi Kirsin Book Clubilla tuli:

• Airi ilmoitti illalla, että tilkkupeitto oli valmistunut ja 200 sivua Nora Websteriä takana
• Eijan 150 sivua Mankelia
• Maija-Riitan 50 sivua Lempiä
• Marjan 95 sivua Janne GKS:ä
• Minnan 9 tuntia Austenia ja 40 min Lehtolaista
• Sasun 180 sivua Valkoista elefanttia
• Minun 274 sivua Jääkaksosia (ja paljon Skotlannin kartan tutkimista!) 41 sivua Onnellisuudesta ja vielä päivän lempeäksi päätteeksi Mika Waltarin sattumanvaraisesti valittu novelli  (10 sivua) Ihminen on hyvä vuodelta 1934:

Kuin muissa mietteissä he lähtivät rinnan kävelemään, eivät pihaan, vaan sinne syrjään, heinäpellon aidan viereen. Pysähtyivät, nojasivat aitaan kyynärpäitään, ja katse viipyi tuokion taivaan ruskotuksessa. Oli tyyni ja hyvä olla, ei ollut maailmassa vaaroja eikä vaikeuksia tuona hetkenä.”

Yhteensä tasan 1.000 luettua sivua (mikä sattuma tämäkin!) ja 9 h 40 min kuunneltua äänikirjaa.