Pride-viikon kirjatärpit sateenkaaren väreissä
Juhannuksen jälkeisellä viikolla Helsingissä vietettiin jälleen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikkoa, Helsinki Pridea. Viikon näkyvin huipennus yleisölle oli perinteinen kulkue, joka tänä vuonna kokosi uutisten mukaan noin 30.000 osallistujaa.
En ole itse aiemmin sattunut keskustaan paraatipäivänä, joten nyt oli hienoa seurata, kuinka positiivinen tunnelma niin kulkueessa olleilla kuin reitin varrella seuranneillakin oli. ”Rakkaus kuuluu kaikille!” -loitsu kuului rytmikkäästi pitkin matkaa.
Jalkakäytävältä katsottuna näytti, että kulkueessa oli eniten nuoria naisia. Kotimaisessa kirjallisuudessa on kuitenkin parin viime vuoden aikana ilmestynyt useita kirjoja, missä päähenkilöinä on ollut nuoria homomiehiä. Lue blogijuttumme:
Katri Lipson; Detroit (Tammi 2016)
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (WSOY 2014)
Tommi Kinnunen: Lopotti (WSOY 2016)
Antti Holma: Järjestäjä (Otava 2014)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava 2014)
Hannu Väisänen: Elohopea (Otava 2016)
Helsinki Pride -kulkueessa hätkäytti ryhmä, jonka suut oli teipattu symbolisoiden sitä, että edelleen maailmassa on 77 maata, joissa sateenkaarirakkaus on rikos, seitsemässä kuolemantuomion uhalla. Suomestakin rikosluokitus poistui vasta vuonna 1971.
Homous toisena aikana – 1800-luvulla – koitui Oscar Wilden kohtaloksi. Hänet tuomittiin ja hänen ainoaa romaaniaan Dorian Greyn muotokuva käytettiin oikeudessa todisteena homoseksuaalisuudesta.
Lukupiirissämme luimme myös John Irvingin Minä olen monta (Tammi 2013), jossa kuvataan elävästi biseksuaalisen miehen elämää ja ystäväpiiriä myös AIDSin alkukautena. Muita lukuvinkkejä voi poimia bloggarikollega Taika Dahlbomin HS-artikkelista tästä.
Pride-teemapäivämme päätti vierailu Taidehallissa, missä on Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin taiteen näyttely. Sitä kuvataan usein homoeroottisena, mutta näin ulkoapäin katsottuna Tomin taide ei niinkään ole erotiikkaa vaan suoraan kuvattua seksifantasiaa, jossa lihakset ja penikset ovat suuria. Osa kuvista oli tuttua Finlaysonin kankaisiinkin painettua koppalakkimaailmaa, mutta näyttelyssä oli runsaasti myös rajumpaa aineistoa sitomisine ja ruoskineen. Huomasin vain yhden kuvan, jossa suudeltiin.
Mielenkiintoista oli nähdä Tomin inspiraation lähteet, kuvakollaasit, joihin hän oli kerännyt lehdistä kuvia voimakasleukaisista miehistä, univormujen yksityiskohdista ja erektiossa seisovista peniksistä. Tomin elämästä olisi näyttelyssä voinut olla enemmän materiaalia, mutta ehkä se puoli avautuu enemmän tulevasta elokuvasta. Näyttely on avoinna 7.8.2016 asti.