Suomenlinnan kesäteatteri: Kesäyön uni – kunniaksi Shakespearen juhlavuodelle
Olipas oivallinen teatteri-ilta! Ryhmäteatteri juhlistaa William Shakespearen kuoleman 400-vuotisjuhlaa esittämällä täydellisen kesänäytelmän, Kesäyön unen (A Midsummer Night´s Dream) Suomenlinnan kesäteatterissa.
I frown upon him, yet he loves me still” (Hermia)
Minä tunnustaudun Shakespeare-faniksi. Ihailen, kuinka hänen tarinansa kestävät aikaa ja kuinka soljuvaa hänen kielensä on. Viime talvena kävin katsomassa Finnkinon erikoisesityksissä sekä The Winter´s Talen ja Hamletin enkä voinut muuta kuin ihastella, jälleen kerran, tekstin ajattomuutta. Esittäjätkin olivat parhaasta päästä, suosikkeina Judi Dench ja Benedict Cumberbatch.
Kesäteatterit ovat usein kepeää iloittelua, joissa pahimmillaan poimitaan irtopisteitä elävillä eläimillä, viuhahduksilla tai pieruhuumorilla. Siksi onkin niin ihanaa nähdä kesällä teatteria, joka ei ole leimallisesti kesäteatteria. Ryhmikseltä oli lupa odottaa enemmän ja upeaa, että he myös lunastivat odotukset.
I give him curses, yet he gives me love” (Hermia)
Kesäyön uni tai Kesäyön unelma tai Juhannusyön uni, riippuen suomennosversiosta, on toki melkoinen sekametelisoppa, jota voi katsoa myös kepeänä iloitteluna. Päähenkilöinä on ateenalaisia ihmisiä, jumalhahmoja ja keijuja – unessa kaikki on mahdollista.
Esityksen seuraamista avittaa varmasti, jos kertaa klassisen juonen pääpiirteet jo ennakkoon. Rakkaudesta on kyse, ja kaikenlaisista mutkista matkan varrella. On määräävää isää, epätoivoista rakkautta, valtapolitiikkaa, keijujen kukkapölyä ja kumppanina aasi, siis lähes kaikkea, mistä juuri tyypillistä kesäteatteriesitystä syytin.
Nay, faith, let me not play a woman; I have a beard coming.” (Flute)
Vielä kun mukaan laitetaan miehet keijupuvuissa ja nainen miehenä ja miehet naisina, niin halpojen keinojen pitäisi olla huipussaan, mutta ei, siinäpä se ammattilainen tekeminen näkyykin!
Kymmenen hengen seurueessassamme oli mukana 11-vuotias nuorimies, aikuisuuden kynnyksellä olevat tyttäreni Kirre ja Milla, Book Clubin Minnan suomea taitamattomat italialaiset ystävät Davide ja Cristina sekä teatterissa käyvää kaveripiiriämme. Yllättävää oli, että Kesäyön uni tehosi meihin kaikkiin! Monesta kohdasta olimme aivan samaa mieltä, mutta henkilökohtaisissa suosikeissa oli hieman eroja:
- ”Pidin kovasti. En ole erityinen sukupuoliroolien sekoittamisen ystävä, mutta tässä se toimi loistavasti. Muistuttaa Shakespearen ajoista, jolloin kaikkia rooleja esitti miehet. Pyry Äikää oli hurmaava Helenana!”
- ”Tykkäsin kovasti, etenkin toinen puoliaika iski minun huumorintajuuni, kun vitsailtiin teatterilla teatterin sisällä. Myös musiikki oli toteutettu taitavasti.”
- ”Tämä oli hieno. Kautta linjan säilyi varma ote, eli lipsahtanut missään vaiheessa tai kenenkään kohdalla clicheiseen kesäteatteriin. Tunnen myötäiloa, että ryhmisläiset ovat onnistuneet näin hyvin!”
- ”Minusta oli kiehtovaa nähdä miehet naisina ja nainen miehenä. Mieskeijut olivat erityisen huvittavia.”
- ”Näytelmän nimikin avautui minulle. Tämähän on unta ja sellaisena katsottava, eikä unelmaa eli toiveajattelua. Hieno ilta.”
- ”Minusta paras hahmo oli aasi.”
- ”Although I did not understand the language, I understood the body language, which was wonderful. This was a strong experience for me! All the lights, costumes, props – everything worked for me. I thought the whole ensemble was great, but Bottom / Nikolai Perä (Jarkko Pajunen) was so communicative in his expressions, that he became my favourite.”
- ”Parempi kuin odotin suomalaiselta teatterilta tai suomalaiselta käännökseltä. Erittäin hauska, settivaihdokset oli mahtavasti tehty, kostyymit upeita. Äänenkäyttö ei aina tehnyt oikeutta Shakespearen upealle tekstille, esimerkiksi Oberon (Robin Svartström) puhui aika töksähtäen, kun kertoi Puckille, kuinka lemmenkukka syntyi, joka on yksi kauneimmista kohdista kuvainnollisessa Kesäyön unen tekstissä. Tämä tietenkin saattoi olla tyylivalinta. Sen sijaan Titania (Minna Suuronen) oli mielestäni ihan täydellisen shakespearemäinen!
My gentle Puck, come hither: thou remember´st
Since once I sat upon a promontory,
And heard a mermaid, on a dophin´s back,
Uttering such dulcet and harmonious breath,
That the rude sea grew civil at her song,
And certain stars shot madly from their spheres
To hear the sea-maid´s music.” (Oberon)
Jos ehtii vain yhteen kesäteatteriesitykseen tänä kesänä, niin kannattaa nähdä juuri tämä Kesäyön uni. Ei tämä maailmankuvaa muuta, mutta joskus on ihanaa vain antaa mennä ja nauttia taidolla tehdystä hulluttelusta. Ja hei, nyt on Shakespearen juhlavuosi!
Kesäyön unen näytäntökausi jatkuu aivan elokuun loppuun Suomenlinnan kesäteatterissa, jota osuvasti kutsutaan Hyvän omantunnon linnakkeeksi.
Tähän loppuun vielä muutamaa kuva uudelleenrakennetusta The Globe -teatterista Lontoosta, joka sijaitsee Thamesin rannalla, kivenheiton päästä alkuperäisestä Globe-teatterista, jonka joukkoon Shakespeare liittyi 1580-luvulla.
Upea juttu, Kirsi, jälleen kerran, kiitos! Sai hyvin tuntumaa tunnelmista, ja kirjoitat kivasti, kynäsi on sujuva, kuten puhetaitosikin :-)
Kiitos Arja kauniista sanoistasi!