Finlandia-palkinnot vuonna 2016

Finlandia-palkinnot jaettiin Kansallisteatterissa. Muutama rivi edessäni istui kirja-alan vaikuttaja, Filin tj Leena Majander

Finlandia-palkinnot jaettiin Kansallisteatterissa. Muutama rivi edessäni istui kirja-alan vaikuttaja, Filin tj Leena Majander

Ilmassa oli jälleen suuren kulttuurijuhlan tuntua, kun kaikki kolme Finlandia-palkintoa jaettiin toista kertaa samassa tilaisuudessa. Salintäysi yleisö kuunteli, kun Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén avauspuheenvuorossaan julisti lukemisen hätätilaa, kuinka yhä harvemman arjesta löytyy enää siivu lukemiselle.

Kirjallisuuden lukeminen on häviämässä kisassa ihmisten ajasta ja huomiosta räjähdysmäisesti kasvaneen muun tarjonnan kanssa. Valinnan mahdollisuuksien kasvaminen on hieno asia sinänsä, mutta pidempää ja paneutuvampaa keskittymistä vaativasta lukutottumuksesta uhkaa kovaa vauhtia tulla katoavaa kansanperinnettä, josta väki joko vieraantuu tai jää täysin osattomaksi.”

Minna peräänkuulutti talkoita lukemisen edistämiseksi ja oli helppo mielessään nostaa käsi pystyyn ja ilmoittautua, sillä sitähän tässä bloggarina ja lukupiirien pyörittäjänä tehdään!

Kansallisteatterin näyttelijät lukivat näyttämöllä otteita ehdokaskirjoista.

Kansallisteatterin näyttelijät lukivat näyttämöllä otteita ehdokaskirjoista.

Kaikki palkinnot jaettiin saman kaavan mukaan: ensin ehdokkaat heijastettiin kankaalle samanaikaisesti, kun näyttelijät lukivat pienen pätkän kaikista ehdokaskirjoista. Sen jälkeen kerrottiin, kuka oli voittanut kyseisen kategorian yleisöäänestyksen (kaikkiaan netissä oli annettu yli 11.000 ääntä) ja lopulta kategorian ”diktaattori” eli valitsija saapui puhujapönttöön pitämään pienen alustuksen, josta tunnisti voittajan muutaman viimeisen lauseen aikana ennen varsinaista julistusta. Viimein saapui kirjailija, piti puheensa ja sai kukat halausten kera. Väleissä taputusta, kaunokirjallisuuden kohdalla jopa tömistystä.

Ensimmäisenä oli vuorossa Tietokirjallisuuden Finlandia.

Ensimmäisenä oli vuorossa Tietokirjallisuuden Finlandia.

Tietokirjallisuuden Finlandian diktaattorina toimi Jörn Donner. Ei voi kuin ihailla Jörkan kykyä ottaa yleisönsä, aina hän on kiinnostava, usein todella ytimessä. Hän kertoi lukeneensa kaikki kuusi ehdokaskirjaa innolla. Totesi myös, että iän myötä totuus on alkanut näyttäytyä tarua ihmeellisemmältä. Valinnastaan hän sanoi:

Olen hakenut voittajakirjan kaukaa. Tämä teos, jonka alaotsikko kuuluu: ”Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret” on Mari Mannisen kertomus Kiinan yhden lapsen politiikasta, joka äskettäin on lopetettu. Sanon sen suoraan, tämä on riipaiseva ja liikuttava kirja.

Onnittelut Mari Manninen ja Yhden lapsen kansa. Jututin kirjan lukenutta bloggaria, joka kehui sen sujuvuutta ja kiinnostavuutta. Huhu kertoi myös, että kirjalle ei ensin ollut löytynyt kustantajaa, mutta Atena oli aktiivisesti lähestynyt Pekingissä asuvaa Maria. Onnittelut siitäkin, sillä myös viime vuonna Tieto-Finlandian voitti Atenan kustantama kirja eli TapioTammisen Kansankodin pimeämpi puoli. (Lue myös juttumme Marin kiinalaisesta sienikirjasta tästä)

Tietokirjallisuuden yleisö-Finlandian oli voittanut Kimmo Ohtosen Karhu – voimaeläin.

Voittaja Juuli Niemi kuuntelee yksin, kun diktaattori Vuokko Hovatta kertoo kirjan ansioista.

Voittaja Juuli Niemi kuuntelee yksin, kun diktaattori Vuokko Hovatta kertoo kirjan ansioista.

Entisen Junior-Finlandian, nykyisen Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian valitsijana toimi muusikko, näyttelijä Vuokko Hovatta. Hän kertoi sanoneensa ystävilleen ja työtovereilleen iloisena ja ylpeänä, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden korkea taso on turvassa tänään.

Vuokon valinta osui Juuli Niemen kirjalle Et kävele yksin. Kirja kertoo ensirakkaudesta, suomalaisen 15-vuotiaan Adan ja Kosovosta Suomeen muuttaneen Egzonin suhteesta ja elämän opettelemisesta monikulttuurisessa Suomessa.

Juulin kiitospuhe oli koskettava runo, kiitosmatka tarinan syntymisestä, joka oli saanut alkunsa viisi vuotta sitten, yhdessä toisen ehdolla olleen kirjailijan kanssa. Tämä toinen oli Seita Vuorela, joka kuoli 2015, ja jonka postuumisti viimeistelty kirja Lumi voitti lanu-kategorian yleisöäänestyksen.

Baban valinta osui nykyisen kotikaupunkinsa kuvaukselle, Jukka Viikilän kauniille teokselle.

Baban valinta osui nykyisen kotikaupunkinsa kuvaukselle, Jukka Viikilän kauniille teokselle.

Kaunokirjallisuuden Finlandia oli säästetty kirsikaksi kakun päälle. Hehkuvan pinkki Baba Lybeck kertoi puheessaan rakkaudestaan lukemiseen, mikä onkin ollut nähtävissä hänen asiantuntevissa ja mielenkiintoisissa haastatteluissaan kirjamessuilla.

Tämä vuosi jää ikuisesti mieleeni omana kirjan vuotenani. Kuten esiraatikin sen ilmaisi: ”Tämä on ollut laadullisesti paras kirjavuosi aikoihin.” Olen saanut kunnian lukea toinen toistaan parempia kirjoja, ja se onkin tehnyt diktaattorin tehtävästäni niin vaikean.

Kirsin Book Clubissa olemme arvioineet viisi kuudesta ehdokkaasta, linkit arviojuttuihin löydät tästä. Toiveet suosikkimme voitosta alkoivat nousta, mitä pidemmälle Baban hyvin rakennettu puhe eteni. Tosin ensin hän hieman hauskutti:

Yhtäläisyyksiä tarinoista löytyy. Kaikissa kuudessa romaanissa laahustaa alakuloinen, elämää lamaantuneena tarkkaileva, keski-ikäinen mies.

Emmi Puikkosen Toma, Riku Korhosen Lari, Peter Sandströmin Peter, Tommi Kinnusen Tuomas, Sirpa Kähkösen Juho Tiihonen sekä Jukka Viikilän Johan Carl Ludvig Engel ovat kaikki elämässä pettyneitä, sitä hieman ulkopuolisena ja haikeana tarkkailevia miehiä.

Olen oppinut näkemään: keski-ikäisen miehen osa ei ole helppo.

Paljon oli spekuloitu Turku-mafian jylläämisestä Finlandia-valinnoissa, olihan neljällä ehdokkaalla vahva turkulaisuustausta tai -side, samoin kuin valitsijaraatilaisilla. Yllätys oli, että myös Baba on syntynyt Turussa! Nykyisen kotikaupungin kuvaus vei kuitenkin voiton, eläköön Engelin kaupunki ja valtavan hieno Jukka Viikilän kirja Helsingin alkuhämäristä! Lue juttumme Akvarelleja Engelin kaupungista.

Onnittelut myös Jukan kirjan kustantaneelle Gummerukselle kautta aikain ensimmäisestä kaunokirjallisuuden Finlandiasta!

Yleisö-Finlandian voitti Tommi Kinnusen supersuosittu Lopotti.

Kukitetut voittajat ja työnsä tehneet diktaattorit vuosimallia 2016.

Kukitetut voittajat ja työnsä tehneet diktaattorit vuosimallia 2016.

Jukka Viikilä piti värikkään puheen, jossa kertoi lahjoittavansa palkintorahat vaimolleen, joka oli yksin elättänyt perhettä, kun Jukka aloitteli runoilijan uraansa.

Monet kustantamoissa työskentelevät tiesivät tai päättelivät voittajat jo etukäteen, sillä uutista on vaikea pitää oman talon seinien sisällä, kun ilopuhelut voittajista on soitettu. Me saimme vihiä Jukan voitosta, sillä clubilaisemme Airi oli törmännyt Jukan anoppiin, joka oli juhlamielellä juuri hankkinut leivoksia ja kuohuvaa. Paljon ei tarvinnut laskea yksi plus yksi!

Voittajatrio 2016: Juuli Niemi, Jukka Viikilä ja Mari Manninen

Voittajatrio 2016: Juuli Niemi, Jukka Viikilä ja Mari Manninen

Loppuun lisään saman pätkän kuin viime vuonnakin, sillä kehitysidoihini ei oltu vielä tartuttu. Hyvä Suomen Kirjasäätiö, tässä neuvoni vielä kertaalleen:

Juhlat olivat hienot, kiitos järjestelijöille, mutta haluaisin antaa muutaman idean harkittavaksi seuraavaa vuotta varten:

– Kansallisteatteri oli täynnä kutsuyleisöä, mutta yhtään kirjaa ei ollut myytävänä. Olisin kaivannut myyntipistettä niin voittajille kuin muillekin finalistikirjoille.

– Hopea ei ollut häpeä tässäkään kisassa. Voisiko kaikki finalistit olla paikalla tyyliin Oscarien jako?

– Valitsijoita ja kirjoilijoita olisi kuunnellut vielä enemmänkin. Loppuun olisi voinut saada haastattelutuokion lavalla.

Hieno päivä, jonka osaltani päätti Kirsin Book Clubin lukupiiri. Ihan huippua!

Valinnat on tehty ja kommunikoitu, nyt symppikset diktaattorit voivat lukea mitä haluavat!

Valinnat on tehty ja kommunikoitu, nyt symppikset diktaattorit voivat lukea mitä haluavat!

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *