Modigliani – vielä ehtii Ateneumin hienoon näyttelyyn

Amadeo Modigliani Ateneumissa 28.10.2016 – 5.2.2017

Vuoden 2017 ensimmäinen Museokortti-vierailu suuntautui Ateneumin Modiglianin näyttelyyn. Näyttely avautui jo 28.10.2016, mutta on onneksi vielä avoinna Runebergin päivään eli 5.2.2017 asti.

Katsoin syksyllä kiinnostavan dokumentin Yle Teemalta nimeltään Suuri Modigliani-huijaus, jossa kerrottiin, kuinka Modiglianin kotikaupunki Livornon läpi virtaavasta kanaalista löydettiin vuonna 1984 kolme patsasta, jotka selvästi olivat Modiglianin omaleimaista tyyliä. Asiantuntija ylistivät ja totesivat patsaat aidoiksi. Hämmentävää oli, että ne kaikki kolme olivat väärennöksiä, vieläpä kahden eri tahon tekemiä väärennöksiä!

Amadeo Modigliani (1884-1920) Kuva on valokuva esillä olleesta Marc Vauxin ottamasta kuvasta Modiglianin työhuoneella.

Ateneumissa ei väärennöksiä nähdä, vaan laaja kattaus Amedeo Modiglianin piirrustuksia, maalauksia ja muutamia patsaita. Modigliani syntyi 1884 Livornossa, Italiassa, opiskeli siellä ja Venetsiassa ennen muuttoaan Pariisiin 1906. Pariisissa hän liikkui aikansa taiteilijapiireissä, hengaili samoissa ravintoloissa kuin esimerkiksi Pablo Picasso, Moïse Kisling ja Chaïm Soutine.

Modiglianin karyatydien mallina oli usein hänen rakastettunsa, runoilija Anna Ahmatova. Minusta kuvissa näkyy myös vahvasti aasialainen vaikutus.

Naisen pää, 1911

Aina kirja mukana!

Modigliani oli erittäin tuottelias, lähes maaninen. Ohjelmalehtisessä kerrotaan, että hän saattoi tehdä satojakin luonnoksia päivässä, mutta tuhosi niistä suurimman osan. Siihen tarina Livornon kanaalin patsaistakin liittyy. Hän olisi muka ollut tyytymätön veistoksiinsa ja heittänyt ne kanaaliin.

Modigliani kuoli 35-vuotiaana ilman merkittävää elinaikaista menestystä. Hän kuoli tubekuloosiin, jota oli sairastanut nuoresta asti. Arvellaan, että hän liioitteli alkoholin ja huumeiden käyttöään, jotta ystäväpiiri ei olisi saanut selville hänen sairauttaan. Siihen aikaan tuberkuloosiin ei ollut hoitoa ja siihen sairastuneita välteltiin tartuntavaarn vuoksi. Tarinat ovat hurjia, hän joi absinttia, poltti hashista, hyppäsi sängystä sänkyyn ja otti tavakseen riisuutua alasti juhlissa. Maine kasvoi, mutta ei niinkään taidemarkkinoilla.

Celso Lagarin muotokuva 1915.

Pitkä kaula ja tyylitellyt piirteet. Modigliani ei maalannut suoraan mallista, vaan halusi luoda uudenlaista kauneutta muistista.

Hänen elämässään oli muutama pysyvämpikin nainen. Viimeiset vuotensa hän vietti Jeanne Hébuternen kanssa. Heille syntyi tytär 1918, jolloin he muuttivat reiluksi vuodeksi sotaa pakoon Ranskan Rivieralle. Modiglianin väriskaala pehmeni etelän valossa. Kun he palasivat takaisin Pariisiin, Modiglianin sairaus paheni ja hän kuoli 24.1.1920. Jeanne odotti heidän toista lastaan, mutta meni puolisonsa kuolemasta niin sekaisin, että heittäytyi vanhempiensa asunnon ikkunasta katuun ja menehtyi. Huh, huh, tuli aivan Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella mieleen.

Värit pehmenivät eteläisen Ranskan valossa. Poika lyhyissä housuissa vuodelta 1918.

Näyttelyyn tutustuivat meidän kanssamme yhtä aikaa myös presidentti Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi. Minun puolisoni Martti oikealla.

Näyttely on mielestäni hieno kokonaisuus. Modiglianin luomisvoima ja oma näkemys tulivat hyvin esille, kun vertasi niitä esillä olleiden aikalaisten kubistisiin töihin. Hänellä oli elinaikanaan ainoastaan yksi oma näyttely, Pariisissa vuonna 1917. Se alkoi mielenkiintoisissa merkeissä, sillä poliisit sulkivat sen jo ensimmäisenä päivänä Modiglianin alastonkuvien herätettyä pahennusta. Ilmeisesti joitain niistä poistettiin ikkunasta ja näyttely sai avautua uudelleen.

Suosittelen Modiglianin näyttelyyn tutustumista. Minun maallikkosilmääni ne viehättivät suuresti. Hänen viivansa on taitava ja teosten ilmaisuvoima vahva. Kun pistäydyin alakerran suomalaisten klassikoiden osastolla, niin lähdin nopeasti pois, sillä mieli vielä Modiglianin kuvamaailmassa meidän kansallisaarteet eivät puhutelleet. Toisella kerralla sitten.

Tutustumassa Modiglianin näyttelyyn 7.1.2017.