Fredrikan jäljillä – runebergintortut vertailussa
Julkaistu alunperin helmikuussa 2016
Vierailin viikkoa ennen Runebergin päivää Fredrika ja Johan Ludvig Runebergin kodissa Porvoossa. Tarkoituksena oli jälleen bongata pari Museokortti-kohdetta ja hakea pohjaa Runebergin torttujen testaukselle.
Runebergin kotimuseo on Runebergien aito koti, jonka valtio heti Fredrikan kuoleman (1879) jälkeen osti perikunnalta. Se on irtaimistoineen siinä asussa, jossa pariskunta vietti viimeiset vuotensa. Ennen niin aktiivinen seurapiirielämä oli lopetettu, sillä rakastettu runoilija Runeberg oli aivohalvauksen seurauksena sänkypotilaana 14 viimeistä vuottaan ja Fredrika kuulotorven varassa.
Jo silloin juhlittiin Runebergin päivää, sillä Runeberg oli aikalaistensa kansallissankari sekä Suomessa että Ruotsissa. Perinteisiin menoihin Porvoossa kuuluu yhä vapaapalokuntalaisten lyhtykulkue ja kuorolaisten lauluesitys Runebergien ikkunan alla. Ohjelmisto koostuu Runebergin sanoittamista lauluista, vaikka Maamme-laulua ei tässä yhteydessä lauletakaan.
Runebergin museotalon ystävälliset oppaat kertoivat tarinoita Runebergien elämästä, esimerkiksi sen, että Fredrika leipoi Runebergin tottuja jatkuvasti ja niitä nautittiin aamupalaksi. Tortut eivät sisältäneet kostuketta, vaan ne syötiin paloviinasnapsin kanssa. Luotettava lähde, Mauri Kunnaksen kirja Martta ja Runeperi, kertoo, että alunperin Fredrika käytti tortuissa vadelmahillon sijasta omenahilloa.
Tämä oli pohjana viikon kestäneelle Runebergin torttu -vertailulle. Varsinaisesta makutestistä ei ole kyse, sillä bookclubilaiset maistelivat torttuja tykönänsä. Tässä kommentteja ja suosituksia:
Minnan Runskit
Myllyn Paras, nautittu 1. helmikuuta Leppävaaran jäähallin kahviossa junnumatsin alkua odotellessa. Hinta 3,50 euroa.
Näytti lupaavalta, hillo ja kuorrutus ok. Taikinan rakenne hieman liian pehmeä, mausteista kardemumma (?) dominoi, ”oikea” runskin maku puuttui. En syönyt loppuun, ei siis jatkoon.
Lidlin torttu ei 2. helmikuuta ulkonäöllä hurmannut. Erinomainen hinta/laatu-suhde: 2,99 e/2 kpl!
Maku on lupausta parempi, vaikka mehevyydestä jääkin ripaus vajaaksi. Hillokolo oli kiva yllätys ja söinkin tortun kokonaan.
Torstaina 4. helmikuuta oli Leipomo Rostenin tortun vuoro Alepasta, 2,89/2 kpl.
Hyvä mehevyys, mutta turhan tasainen rakenne. Mantelirouheen puuttuminen paha puute.
Summasummarum Runskeista: ei oo Fasun voittanutta, vaikka Lidl kirikin välierän voittajaksi. Fazerin Runebergin leivosta on leivottu samalla reseptillä vuodesta 1975. Lisäinfona kerrottakoon, että siinä on 395 kaloria. Mutta mitä sitä ei tekisi blogin puolesta uhrautuen!
Titti leipoo Runebergin tortut perinnereseptillä
Tässä resepti, jonka olen saanut äidiltäni. Äitini oli saanut sen anopiltaan eli mummoltani. Mummoni oli muistaakseni saanut reseptin sisareltaan, joka oli taitava leipuri.
Nämä Runebergin tortut ovat kuivia. Äitini teki, minä jatkan perinnettä ja teen Runebergin tortut muffinssivuokiin.
Resepti:
200 g voita tai margariinia
1 1/2 dl manteleita tai pähkinöitä rouheena
2 dl korppujauhoja
2 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaahdota rasva, Lisää rasvan sekaan mantelirouhe ja korppujauhot.
Vaaahdota sokeri ja munat vaahdoksi.
Yhdistä rasva-manteli-korppujauhoseos ja sokeri-munaseos.
Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Nosta lusikalla taikinaa muffinssivuokiin.
Paistetaan 200 asteessa.
Laita mansikka- tai vadelmahilloa muffinssin päälle.
Sekoita keskenään tomusokerista ja sitruunanmehusta (vesi käy myös) tahna. Levitä (tai pursota) tahnaa hillon ympärille.
Varpun terveiset Skotlannista
Tässä skotlantilainen aplikaatio. Ensimmäistä kertaa elämässäni leivoin Runebergin torttuja ja noudatin melko orjallisesti Valion reseptiä.
Meillä ei ollut sopivan mallista vuokaa, joten muoto on lättänämpi. Vadelmahillo on korvattu takapihallamme kasvavista karhunvatukoista (bramble) tehdyllä hillolla. Ollaan jo aiemminkin havaittu, että kakku kuin kakku maistuu paremmalta Amaretto-liköörillä kylvetettynä. Tässä kohtaa liioittelin siis hiukan reseptin määrään verrattuna. Valion ohjeen hillolisäys tekee tortusta myös mehevämmän.
Tykkäsin itse. Skotlantilainen mieheni on tietysti puolueellinen ja totesi, että voisin alkaa myydä näitä :)
Kirsi ihastui porvoolaisiin
Söin tämän kauden ensimmäisen Runebergin tortun museovierailun päätteeksi Tee- ja kahvihuone Helmessä vanhan Porvoon Välikadulla. Torttu oli loistava! Sopivan kostea ja makea, runsaasti hilloa, niin täyteläinen, että toista ei heti tehnyt mieli. Kahvilan emäntä kertoi, että tortut tulevat porvoolaisesta lähileipomosta ja he tarjoilevat torttuja ympäri vuoden. Torttujen resepti on julkaistu Helmen reseptikirjassa.
Myöhemmin viikolla söin Sinuhen tortun, joka oli pienoinen pettymys. Torttu oli kuiva ja hilloa vain pinnalla. Olen myös traditioiden suhteen niin perinteinen, että pinkki sokerikuorrutus ei näyttänyt aidolta. Vielä on keittiössä yksi syömättä, ollut jo kaksi päivää. Se riittänee lausunnoksi.
Olin viikolla myös kampaajallani, Aka Luovassa. Hiusmuotoilija Jussi kertoi syöneensä jo 15 Runebergin torttua ja kaikki samanlaisia. Kyseessä oli Leipuri Keisarin poikkeuksellisen mehevä ja punssilla kostutettu torttu, jota myydään heidän pisteessään Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä. Runsaasti hilloa ja kuorrutusta, niiden ohitse ei kuulemma vaan voi kävellä!
Minä suosittelen retkeä Runebergin museoon Porvooseen. Siellä julkaistaan myös Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja 5.2.2016 klo 12.
Kiitos museovinkistä!
Torttukeskustelukommentti: Turussa myytävissä Leipomo Rostenin Runebergintortuissa on mantelia, joten maku ainakin on mukana. En kaivannut isompia palasia joukkoon. Herkullisia ja juuri sopivan kosteita. Äänestäisin tänä vuonna tätä. Ensi vuonna ehkä eri tavalla.