Q-teatterin Nuorten Teatteri esittää: Tyhmä, ruma, vaarallinen
Lausun juuri ja juuri nimeni
en osaa kertoa harrastuksiani
ystävieni lukumäärää
tai missä asun.
Haistatte hedelmällisen haaskan
petolinnun kynsillä tartutte kiinni
Sano: Tyhmä, ruma, vaarallinen.
Tarita Ikonen
Q-teatterin nuoret tekivät sen taas! Tyhmä, ruma, vaarallinen -esitys on tarkkanäköistä ja karheaa tekstiä kiusaamisesta sellaisella sielunpalolla, että se uppoaa suoraan katsojien sydämiin.
Keväistä esitystä on pohjustettu yhdessä viime syksystä asti, ensin viikoittaisilla treeneillä ja sitten tekstin kanssa intensiivisemmin koko kevät. Monet nuorista näyttelijöistä ovat olleet mukana jo useamman vuoden. Taso on kova ja kaikesta huokuu valtava sitoutuneisuus yhteiseen täysillä tekemiseen. Suuri kiitos ammattimaisuudesta kuuluu huikeille ohjaajille Jaana Taskiselle ja Anni Tanille. He antavat nuorten äänen kuulua, mutta pitävät ydinlangat kuitenkin turvallisesti käsissään. Ryhmää ovat tukeneet myös monet muut Q-teatterin ammattilaistahot.
Tänä vuonna teema on jälleen raju eli kiusaaminen. Se on ollut aiempinakin vuosina esillä Q-Teatterin nuorten produktioissa, mutta sysäyksenä Tyhmä, ruma, vaarallinen -esitykseen toimi Tarita Ikosen omakohtaiset runot kiusaamisesta. Tarita oli lähettänyt 63 runon Kylmyyden monologi -kokoelman Jaana Taskiselle ja nöyrästi ehdottanut, josko niitä voitaisiin kenties käyttää jotenkin.
Oli aivan selvää, ettei Tarita Ikosen runoja voisi erottaa jonkun muun esityksen osaksi, vaan niistä ja niiden aiheesta täytyisi tehdä kokonaan oma esitys”, kertoo ohjaaja Jaana Taskinen käsiohjelmassa.
Nuorten Teatterissa päätetään ja muokataan esitykset yhdessä, joten runoja höystettiin nuorten omilla kokemuksilla, teksteillä ja jopa mustalla huumorilla. Tyhmä, ruma, vaarallinen -esitys tarjoaa erilaisia tilanteita ja näkökantoja kiusaamisesta. Käydään päiväkodissa, koulussa ja ilmiöoppimisen kautta jopa talvisodassa. Kiusaamista yritetään saada määriteltyä, tutkijaryhmä tarkkailee ja havainnoi, mutta mitään valmista ei tule. Saattaa syntyä hankkeita kuten KiVa-koulu, jolle näytelmä nauraa avoimesti. Samoin aikuisten avulle, josta ei ole tilanteessa mitään hyötyä. Päiväkodin täti pimahtaa, opettaja taantuu sikiöasentoon, kun ensin on saanut kuvatuksi, kuinka haasteellisessa ympäristössä työskentelee. Teksti on terävää ja poimii runsaan kattauksen kiusaamissateenvarjon alle. Ihan kaikkeen ei katsojana ennätä tarttua, mutta pääviesti on selkeä, kiusaamista on kaikkialla ja sen keinot ovat moninaiset. Jokainen ratkaisee, onko kiusaajan puolella, vaikeneminenkin on aktiivinen teko.
Sanat ei ole mitään
Vitun neiti homo ole mies ja kestä
Kaikkien kanssa on tultava toimeen
Sanat ei ole mitään
Ne pitää vain unohtaa
Kasvata nahka
Pojat ovat poikia
Tarita Ikonen
Jo aiempina vuosina olen kehunut Nuorten Teatterin ajankohtaisuutta. Viime vuonnakin oli päähahmona Aku Ankka -pukuun pukeutunut Donald, jonka repliikit olivat aitoja Trumpin lauseita. Silloin vielä Trumpin presidenttiys tuntui mahdottomalta muualla paitsi nuorten näytelmässä. Trump on lavalla taas, kaverinaan toinen kiusaaja, Vladimir. He ovat samassa päiväkotiryhmässä erään Juhan kanssa, jonka synttärikakusta tulee kirjaimellisesti taistelu ja karmeaa jälkeä, sillä isojen poikien aseet ovat järeitä. Toivon todella, että Tyhmä, ruma, vaarallinen -esitys ei nyt toimi enteenä, ei maailman politiikassa eikä kiusaamisessa. Eihän voi olla, että kaikki ovat kädettömiä kiusaamisen edessä. Että aikuiset eivät jaksa tai osaa puuttua. Että meidän elomme on jo päiväkodista asti yhteisöjen valtarakenteiden muovaamaa. Sillä hyvin selväksi tulee, mitä kiusaamisesta seuraa.
Esityksessä on monia hyviä yksilösuorituksia, mutta tämä ensemble on ryhmä ja sellaisena sitä katson, vaikka toki silmä seurasi erityisesti omaa tytärtä. Yhteispeli huokuu katsomoon asti. Voimakkaasti se näkyi, kun ensi-iltaesityksessä tapahtui näyttelijän loukkaantuminen, jonka vuoksi esitys jouduttiin keskeyttämään ambulanssin tuloon saakka. Nuoret olivat järkyttyneitä kaverinsa onnettomuudesta ja tukivat ryhmänä. Kun tilanne helpotti, näytelmä eteni loppukohtaukseen, joka oli aivan valtavan vaikuttava. Se oli tutunoloinen ruotsalaisen Anna Odellin elokuvasta Luokkakokous, mutta toteutus oli niin taidokas ja aidonoloinen, että se pureutui ainakin minun sisimpääni. Juttelimmekin teatteriseuralaisenani olleen Marjan kanssa siitä, miten kiusaaminen näyttäytyi meidän kouluaikoinamme viime vuosituhannella ja olimmeko silloin olleet riittävän herkkiä tilanteille. Silloin kiusaamisesta ei puhuttu, mutta toki sitä silloinkin oli. Silti tuntuu, että ei lähimainkaan nykyisissä mittaluokissa, vai emmekö me vain tajunneet?
Ruma, tyhmä, vaarallinen -esitys avaa nuorten maailmaa niin tehokkaasti, että jokaisen vanhemman pitäisi nähdä näytelmä. Erityisesti suosittelen opettajille koulutasosta riippumatta. Valitettavasti ongelma ei poistu, kun kasvamme aikuisiksi ja opettajat ovat vain hämärä muisto. Kiusaamistilanteita on kaikkialla, myös työelämässä, eikä kiusaaminen poistu vähättelyllä tai silmien sulkemisella.
Esitys ei tarjoa vastausta yhteen maailman vaikeimmista kysymyksistä: miksi me kiusaamme toisiamme, mutta se ottaa kysymyksen vakavasti, käsittelee sitä ja antaa sen takaisin Taritalta saadun mustan huumorin sävyttämänä”, kuvaa ohjaaja Jaana Taskinen.
Näyttämöllä: Otso Aunola, Eugenio Colaneri, Oliver Härkönen, Kaisla Kemppainen, Venla Konttila, Katja Luukanen, Meri Luukkanen, Carita Marin, Aamu Milonoff, Anni Mäenpää, Jalmari Pajunen, Reino Pirttijärvi, Kirre Ranin, Viola Sarsila, Sonja Sassi, Vilma Sippola, Minttu Tikkanen, Veera Wahlroos ja Mii Vuorensalmi.
Lippuja voi ostaa Tiketistä, näytöksiä on vielä seuraavina päivinä:
- ma 22.5.2017 klo 19
- ke 24.5.2017 klo 19
- to 25.5.2017 klo 19
- pe 26.5.2017 klo 19
- la 27.5.2017 klo 14
- ma 29.5.2017 klo 19
- ti 30.5.2017 klo 19
- ke 31.5.2017 klo 19
Lue myös:
- Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttu Q-Teatterin Nuorten Teatterin toiminnasta ja Ruma, tyhmä, vaarallinen -esityksen kynnyksellä KLIK
- Juttuni vuoden 2016 esityksestä Suomi 2016