Kesän 2017 lukumaraton – tärkeintä on osanotto!

Suomalaiset kirjabloggarit ovat järjestäneet lukumaratoneja jo useita vuosia, tänäkin kesänä kolmena eri päivänä. Ideana on lukea yhden vuorokauden aikana niin paljon kuin mahdollista, mutta mukaan saa tulla oman arjen keskeltä ja lukea juuri niin paljon kuin sillä hetkellä on mahdollista. Heinäkuun lukumaratonille on ilmoittanut nelisenkymmentä bloggaria ja maratonin koottua  kisalähetystä voi seurata pitkin päivää Kirjan jos toisenkin -blogista.

Kirsin Book Club on mukana toista kertaa. Koska me olemme lukupiiri, niin ajattelimme tehdä maratonin joukkuelajina. Kirjaan lauantaipäivän 8.7. mittaan tähän lukupiiriläisten kesäisiä lukuhetkiä, missä päin Suomea tai maailmaa he ovatkaan. Me olemme olympiahengen mukaisesti mukana osallistumisen ja lukemisen ilosta, vaikka päivän päätteeksi kirjaankin, kuinka monta sivua kirsinbookclubilaiset saivat kauniina kesälauantaina luettua.

Aamuyö

Saavuin äitini mökille keskiyöllä. Yö oli mitä upein, peilityyni järvi, josta heijastui taivaalta loistava lähes täysikuu. Ajattelin, että nyt on niin upeaa, että voisin tarttua jopa hieman jännittävämpään kirjaan. Mukanani oli Helsinki Litissä vierailleen Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta ja ruotsalaisen Camilla Greben uutuustrilleri Kun jää pettää. Jälkimmäinen voitti arvonnan ja vaikka kirja nappaakin heti alusta, niin uni vei puolen tunnin lukemisen jälkeen voiton.

Mutta kaikki kirsinbookclubilaiset eivät olleet unessa. Päivi lähetti jo illalla kuvan matkavalmisteluistaan, mukaan lomalle Biaritziin oli lähdössä Paula Hawkinsin Into the Water eli Tummiin vesiin, Juha Itkosen Minun Amerikkani ja Riku Korhosen Emme enää usko pahaan.

Klo 4:17 Päiviltä tuli viesti. Hän oli kehotuksestani ladannut Storytel-palvelun, niinpä Paula Hawkins ja Juha Itkonen olivat päässeet sähköisesti mukaan ja matkalaukku hieman keventynyt. Luku-urakka oli alkanut bussissa Turusta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Bussiseurana oli kuulemma melkoinen joukko Ruisrockista palaavia matkalaisia.

Aamu

Komppaniassa herätys! Aamu valkeni mitä kauneimpana ja niinpä ajattelin edetä muutaman luvun verran Paavo Rintalan Sissiluutnanttia. Sain kirjan Ylen 101 -kirjaa -tapahtuman arvonnassa blogattavakseni ja nyt on viimeiset hetket lopetella se, sillä bloggauksen ilmestymispäivä on 13.7. Olen nimittäin päättänyt mennä haastattelemaan kesämökkinaapuria kirjan tiimoilta, onhan 93-vuotias Kirsti aito lotta. Mielenkiintoista kuulla, mitä hänellä on kommentoitavaa vuonna 1963 ilmestyneeseen, ristiriitaiseen sotakuvaukseen.

Puolipäivä

Aamupäivän aikana on tullut viestejä lukupiiriläisiltämme. Airin aamuun oli toistaiseksi kuulunut vasta aamu-uintia Kumpulan uimalassa, aamiaista ja Hesarin lukua, mutta Elena Ferranten Uuden nimen tarina odottaa lukumaratonille ryhtymistä. Se on jatkoa ylistetylle Loistava ystäväni -teokselle, joka vie Napolin maisemiin.

Raila puolestaan on Hirvensalmella lomatunnelmissa. Hänellä oli alkamassa aurinkoisen lomapäivän kunniaksi Cormac McCarthyn apokalyptinen Tie vuodelta 2006., joka on palkittu Pulitzerilla. Olemme lukeneet muitakin Pulitzer-palkittuja kirjailijoita esimerkiksi Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, Donna Tarttin Tikli ja Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia, Carol Shieldsin Kaiken keskellä Mary Swann ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Ihan kaikille me emme olisi antaneet palkintoa, toivottavasti Tie osoittautuu palkinnon arvoiseksi!

Marja viettää synttäreitään perhepiirissä Päijänteen rannalla, lämpimät onnittelut! Jos juhlinnan välissä on hetki aikaa rauhoittua, niin Marja lukee Edward St Aybinin The Patrick Melrose -sarjaa, jonka Lahden kaupunginkirjasto tilasi Marjan vinkistä.

Vielä saapui viesti Biaritzistä, jonne Päivi oli saapunut:

Nyt saavuttiin perille majapaikkaan. Luin Juha Itkosen Minun Amerikkani loput 95 sivua matkalla. Storytelin versio oli yllättävän helppolukuinen jopa puhelimesta! Positiivinen yllätys siis. Harmillisesti en ollut ladannut sieltä muuta ja Tummiin vesiin oli matkalaukussa ruumassa. Aiemmin olin ladannut Elisa-kirjasta Camilla Läckbergin Majakanvartijan, joten luin lentokoneessa siitä 35 sivua, loppumatka Hesaria. Täällä Biaritzissä on ihanan kesäistä, vaikka just nyt sataa!

Liisan luona paistaa ihanainen aurinko, sillä lapsenlapsi Rasmus on kylässä! Nyt ei ole kyse sivumääristä, vaan yhdessäolosta ja muun muassa Pupen seikkailuista, joita voi kerrata moneen kertaan. Epäilenpä, että Rasmuksesta kasvaa lukija, sillä muistan kuinka hänen äitinsä oli minulla joskus kahdeksanvuotiaana yökylässä ja kassi oli täynnä kirjoja, jotka oli jo ahmaistu tulomatkalla meille.

Iltapäivä

Mikä onkaan ihanampaa kuin ottaa pienet nokoset iltapäivällä! Heli oli varautunut maratoniin käymällä täydentämässä mökkisaarensa kirjastoa. Kuten tunnettua Heli lukee paljon ja eipä taida hänellä montaa ruotsalaista dekkaria olla lukematta. Mikä niissä viehättää, sen voit lukea Helin jutusta.

Helin hyllystä löytyi myös Karin Wahlbergin Claes Claesson– sarjan – 8 dekkaria sairaalamiljöössä, joista Heli tarttui ensimmäiseen. Wahlberg on itse synnytyslääkäri. 70 sivua taittui ennen tupluuria!

Myös meillä oli unihiekkaa ilmassa. Tytär Milla lukee Charlotte Brontën Jane Eyreä koulua varten ja se etenee aika verkkaisesti. Mutta yhdessä on kiva ollut tänään lukea.

Minä sain luettua Sissiluutnantin ekan osan eli 139 sivua. Pientä taukoa sotatantereelta ja lähdin tutustumaan Koko Hubaran Ruskeisiin tyttöihin.

Sasu sen sijaan on mylläämässä maata aivan konkreettisesti. Mökin terassityömaa työllistää hänen viikonlopunsa, mutta ehkä väliin ehtii lukea muutaman sivun. Sasu luki eilen loppuun sarjassamme aikuisten satuja Kazuo Ishiguron Haudatun jättiläisen ja piti siitä: ”Hienosti oli sadunomaisin keinoin tuotu esiin luottamus, anteeksianto, auttaminen, uskollisuus ja monta muutakin elämän hyvää perusarvoa.”

Viestejä on tullut muualtakin, Minna kuunnellut Albert Camus’n Ruttoa äänikirjana jo 2 h 50 min. ”Storytelin mainio suositus!” Päivää ovat tahdittaneet Coco-koiranpennun lenkittäminen ja shoppailu, mutta kuuntelu jatkuu.

Airi oli iltapäivällä Uuden nimen tarinan puolessa välissä (ei ollut aloittanut kirjan lukemista tänään), missä Lenu viettää kesää Lilan, Pinuccian ja Lilan äidin kanssa Ischialla. Nuoret naiset uivat ja viettävät muuten aikaa rannalla, jotta Lila vahvistuisi. Airi viestitti: ”Olen itse ollut kahtena kesänä Ischialla noin 10 vuotta sitten ja etsin lukiessani GoogleMapista kirjassa esiintyviä paikkoja ja rantoja. Tänä kesänä on usein muutenkin tullut mieleen, että ehkä kesää voisi sittenkin taas viettää muualla kuin Suomessa. Vaikkapa Italiassa.”

Illalla

Ilta jatkui kauniina, mutta lämmenneen ilman haittapuolena saapuivat myös hyttyset. Menin vielä illallisen jälkeen ulos keinuun lukemaan, mutta seuralaisena täytyi olla sekä viltti että hyttysmyrkky. Kirjana oli Koko Hubaran esseekokoelma Ruskeat tytöt. Olin hyvin tietoinen kirjasta ja olin kuunnellut Kokoa muutamassa tilaisuudessa aiemmin, esimerkiksi keväällä Kirja vieköön -illassa. Luin kirjan yhteen pötköön, 236 sivua melko isolla fonttikoolla, mutta myönnän hieman pikalukeneeni hiphop-artistien osuuksia. Mieleeni tuli vahvasti Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -teos. Nuori nainen hakee omaa identiteettiään ja musiikilla on voimakas vaikutus. Avartavaa on toki lukea siitä, miten hieman tummempi ihonväri määrittää etenkin Suomessa muiden ihmisten arvioita Kokosta. Kirja puhuu paljon juuri ruskeudesta ja Jemenin juutalaisuudesta, mutta moni asia pätee mihin tahansa valtavirrasta poikkeavaan seikkaan, niin ulkonäössä, uskonnossa kuin mielipideasioissakin. Koko viittaa Toni Morrisoniin, jonka teokset ovat mielestäni todella vaikuttavia.

On tämä, useimpien meidän lapsemme ovat jo lähes aikuisia, joten kuvissa kyljessämme lepää lemmikkikoiria. Mainittu on jo Marjan Pena, Helin Alexa, Minnan Coco, minun Tiffany ja vielä ilmoittautuu Railan tyttären Yeti, joka on vienyt lukuaikaa.

Raila kertoi, että Tie on mielenkiintoinen kirja, jota on helppo lukea kesäauringon helliessä.

Muutama kirsinbookclubilainen on ollut muiden taiteiden parissa. Pirjo näyttelee Ypäjän Musiikkiteatterin Seitsemässä veljeksessä, jonka tämän kesän viimeinen esitys oli tänään ja nyt porukka taitaa olla jo karonkassa. Maija-Riitta puolestaan viestitti Savonlinnan seudulta melkoisen uutispommin:

Saavuin Savonlinnaan Eino Leinon päivävä, runon ja suven päivänä, jonka innoittamana luin tänään Jenni Haukion antologiaa Katso pohjoista taivasta. Luin runoja yksikseni hiljaa sekä ääneen sukulaisille, sillä Eino Leino kuuluu samaan Mustos-sukuun, johon itsekin olen kuulunut 39 vuotta sitten solmitun avioliittoni ajan. Eino Leino (6.7.1878-10.1.1926) oli alkujaan Armas Einar Leopold Lönnholm oli muuttanut nimensä Antti Mustosesta. Nimi jatkuu suvussa, myös meidän perheessämme. Erityisesti luin antologiasta Eino Leinon tuotantoa ihmetellen, miten taitavaa sanan käyttöä ja luonnon kuvausta. Sulattelin tänään eilistä oopperaesitystä, Ryöstö Seraljista. Runot sopivat siihen mainiosta. Ja kun täällä Kerimäellä ollaan, niin kirja oli mukana myös Kerimäen kirjon juurella olevalla kahvila Kaivopirtillä, jossa kävin päiväkahvilla katsoen pohjoista taivasta. Sivuja on kertynyt 165.

Vielä on kolmisen tuntia maratonia jäljellä, siinähän ehtii lukea vielä ihan mitä vain. Mietin palaanko Sissiluutnanttiin vai eilen aloittamaani trilleriin Kun jää pettää. Ehkäpä luen jonkun luvun Maaret Kallion Lujasti lempeä -teosta ensin.

Seuraava aamu ja yhteenveto

Viime vuonna totesin lukumaratonin päätteeksi, että lukeminen on minulle nautinto eikä sivujen ahmiminen itsetarkoituksena sovi siihen. Laadulla on enemmän merkitystä. Samaa mieltä olen edelleen. Toisaalta maraton sattui rauhalliseen mökkipäivään, joten oli ihanaa nauttia kesäisestä kelistä ja ottaa aikaa lukemiseen.

Havainnoin myös sen, että minä olen mieluiten yhden kirjan nainen, en halua hyppiä eri kirjojen välissä. Niinpä illalla valitsin jälleen Sissiluutnantin ja luin sen loppuun klo 23:50. Tänään sitten lottanaapurin puheille ja bloggaus Yle 101 kirjaa -ohjelmassa 13.7. Ennakkona voin todeta, että on hyvä lukea myös aiempien sukupolvien kirjoja.

Samaa oli havaittavissa myös muilla kirsinbookclubilaisilla. Raila luki Tien loppuun nyt aamulla todeten:

Vaikuttava teos. Pelottava, mutta jätti toivon kipinän siitä, että yksittäinen ihminen pystyy säilyttämään moraalinsa ja pysymään elossa maailmassa, joka on tuhottu.”

Ja elämässä on paljon muutakin. Marjalla oli synttärijuhlat ja kaikki rakkaat koolla, Sasu ahkeroi terassitöissä:

Harvinainen lauantaivapaa, hieno sää häiritsi nyt lukemista ja terassityöt menivät edelle. Illalla olin niin väsynyt että sain vain 27 sivua luettua. Yritin kovasti pysyä hereillä pidempään, kun lukeminen on niin mukavaa!”

Davidin uni piti hetken vielä kesäyössä Sasua hereillä.

Lukumaratonin saldoksi Kirsin Book Clubilla tuli:

• Airi luki 210 sivua Elena Ferranten Uuden nimen tarinaa
• Maija-Riitta luki 165 sivua runoja Jenni Haukion toimittamasta Katso pohjoista taivasta -antologiasta
• Marja vietti synttäreitä ja luki osallistumisen ilosta 10 sivua Edward St Aybinia.
• Minnan kuunteli Camus’n Ruttoa (Pesten) 4 h 34 min.
• Sasun 27 sivua Anthony Doerrin Davidin unta
• Raila luki maratonvuorokauden aikana 186 sivua Cormac McGarthyn Tietä.
• Helin Karin Wahlbergin Claes Claesson eteni 180 sivua
• Päivi matkoilta luki Juha Itkosen Minun Amerikkani ja Paula Hawkinsin Tummiin vesiin, lisäksi vielä Camilla Läckbergiä. Yhteensö 169 sivua
• Liisan ja Rasmuksen yhteislukemisen arvioimme 25 sivuksi.
• Minun kaksi kokonaista kirjaa, Paavo Rintalan Sissiluutnantti 223 sivua ja Koko Hubaran Ruskeat Tytöt 260 sivua. Vielä 17 sivua Camilla Greben Kun jää pettää alta -trilleriä.

Yhteensä tasan 1.472 luettua sivua (viime vuonna tasan 1.000) ja 4 h 34 min  kuunneltua äänikirjaa (viime vuonna 9 h 40 min). Nyt meitä osallistui 10 lukijaa, viime vuonna seitsemän, tai oikeammin yksi vähemmän, kun Minna on molempina vuosina vastannut yksinään äänikirjaosuudesta. Keskimäärin sivuja per lukija oli tänä vuonna 164, lähes sama kuin viime vuoden 167!

Tämä lisäsi jälleen yhteisöllisyyttä sekä lukupiirissämme että muiden kirjabloggareiden kanssa.

Kiva tunne, että muutkin lukee samaan aikaan. ?Selailin kirjaa vielä illalla, vaikka varsinainen lukeminen jäi sivulle 165.” Maija-Riitta

Lukeminen tuntui kivalta, kuten se aina tuntuu ?. Maratonin takia yritin käyttää kaikki lomapäivän vapaat hetket lukemiseen. Olisi ihanaa, jos arjessakin ehtisi lukea näin paljon.” Raila

Päivään mahtui niin paljon muuta, että varsinainen maraton se ei ollut, ehkä enemmänkin keskipitkän matkan juoksu. ”Yhdessä” lukeminen on kuitenkin mukavaa, yksinäisestä tulee yhteisöllistä.” Airi

Sopi hyvin lentomatkan ajanvietteeksi. Tässä tapauksessa lento olisi voinut olla pitempi, jolloin sivumäärä tullut suuremmaksi ?. Harvoin on päiviä, jolloin ehtisi lukea enemmän.” Päivi

• Blogistanian koonnin voi lukea Kirjan jos toisenkin -blogista.
• Lue Kirsin Book Clubin viime vuoden lukumaratonkooste tästä.