Göteborgin Kirjamessut – päivä 2 – debatit sen kun paranee!
Toinen kirjamessupäivä ja enää emme olleet ummikoita, vaan tiesimme, missä olivat seminaarit, kuppilat ja pressitoimisto. Löysimme jopa Nya tider -äärioikeistolehden pienen osaston, jonka olemassaolo messuilla on aiheuttanut monen kirjailijan messuboikotin. Ohikulkiessamme osastolla ei tapahtunut mitään, roteva kaveri seisoskeli yksinään tiskin takana ja noin viiden metrin päässä oli yhtä roteva messujen turvamies.
Päivään mahtui jälleen paljon, joten nostamme tähän tiivistetysti päivän kohokohtia.
Meidän mielissämme ykköstähti oli indonesialainen, Man Booker International -palkintoehdokkaana ollut Eka Kurniawan. Hänen ainoa suomeksi käännetty kirjansa, Kauneus on kirous, on Kirsillä matkalukemisena, joten siitä tulee erillinen juttu ensi viikolla. Kirja on jo ensimmäisen sadan sivun perusteella niin hurja ja hieno, että Ekan kertomat taustat auttavat ymmärtämään monipolvisen tarinan koukeroita. Ekan tavoitteena oli kirjoittaa indonesialaisen kansanperinteen mukainen kummitustarina, jossa on vahvana mukana aasialaisille kulttuureille tyypillinen taikausko. Kuolleet nousevat haudoista ja eräät lentävät suoraan taivaaseen.
Ekan ja taitavan haastattelijan Yukiko Duken keskustelu kesti 45 minuuttia, rauhallisessa auditoriossa. Mikä nautinto! Eikö tätä keskustelumuotoa voisi saada myös Helsingin ja Turun messuille?
Hyppäsimme jälleen historian pyörteisiin ja Catherinen Merridalen matkassa Leninin sinetöityyn junaan, joka matkasi Sveitsistä Saksan, Ruotsin ja Suomen kautta Pietarin asemalle vuonna 1917. Catherine on historioitsija, joka on erikoistunut Venäjään. Hänen tapansa kertoa oli ihanasti brittiläisen kuivakasta, ja sai kovasti haluamaan lukea kirjan joko ruotsiksi Lenins resa tai englanniksi Lenin on the Train.
”Vuosi 1968 alkoi kesällä 1965 ja päättyi 1.5.1975”, näin Jan Guillou mittasi yhden aikakauden pituuden. Ruotsissa se alkoi Vietnam-mielenosoituksista ja päättyi Vietnamin voiton juhlintaa 10 vuoden päästä. Guilloun sukusaagan uusimman osan nimi on yksinkertaisesti 1968. Like julkaisee sarjan edellisen osan Made in America lokakuussa suomeksi. Kolme osaa on vielä luvassa 1968 jälkeen. Tietokirjailija Klas Gustafson tarkastelee 60-lukua Vilgot Sjömanin Olen utelias –elokuvien kautta. Niiden päätähtenä oli Lena Nyman, ja kirja on sekin nimetty yksinkertaisesti Nyfikna. Jag är nyfiken gul valmistui vuonna 1967, sai pelkästään Ruotsissa 1,5 miljoonaa katsojaa, ja seuraava eli sininen 1968. Ranskan uuden aallon vaikutteet Ruotsiin tuoneet elokuvat herättivät kohua ja kiinnostusta vapaalla muodollaan ja seksuaalisuuden käsittelyllä. Rehevän Guilloun ja pidättyvän Gustafsonin keskustelu oli kiinnostava, ja joku Guilloun kirjat tunteva kuulija summasi poistuessaan: ”Puhuu yhtä hyvin kuin kirjoittaa:”
Välillä oli aika kurkistaa myös messurakennuksen ulkopuolelle ja vierailla yhdellä varjofestivaalilla, joka on saanut nimekseen Scener och samtalar ja joka järjestetään Göteborgin Litteraturhusissa sekä lähellä messukeskusta sijaitsevassa Världskulturmuseumissa. Perjantain puolenpäivän aikaan Kirjallisuustalon pieni sali oli melkein täynnä, mutta voi arvata että lauantaina esim. Arundhati Royn esiintyminen varjofestareilla vetää museon ison salin täyteen. Osana Götenborgin kirjamessujen boikotointia järjestetyn tapahtuman taustavoimissa on kirjailijoita, toimittajia, kirjastoväkeä, lukijoita. Airi seurasi keskustelua valeuutisista ja lähdekritiikin merkityksestä.
Keskusteluista ei ole puutetta varsinaisillakaan kirjamessuilla, eikä vain keskusteluista vaan myös tiukoista debateista. Äärioikeistolaisen Nya Tider -lehden messuille osallistuminen synnytti boikotin ja messujen päätös hyväksyä lehti vastustuksesta huolimatta toista vuotta peräkkäin messuille herätti kiivaan sananvaihdon messujen debateille varatulla näyttämöllä. Jo kolumnissaan demokratian pelisäännöistä kirjoittanut Lena Andersson muistutti taas, että sananavapaus ei tarkoita vain joidenkin vapautta vaan kaikkien, ellei puheilla ja teoilla rikota lakia.
Irlanti on näkyvästi esillä messuilla, eikä syyttä. Messuilla mukana olevat kertoivat kiehtovasti kirjoittamisestaan ja oman työskentelytapansa suhteesta yhteiskunnalliseen kehitykseen. He tunnustautuivat suurten mestareiden Joycen, Beckettin ja Flannin perillisiksi. Samaan aikaan he murtavat tabuja ja luovat uusia uria. Eimear McBriden sanoin: ”Elämässä on alueita, joista ei voi kirjoittaa pitäytymällä tiukasti vanhoihin perinteisiin ja sääntöihin.”
Mukava on nähdä suomalaisia kirjailijoita messuilla. Sirpa Kähkösellä oli todella kiireinen esiintymisohjelma ja oli hienoa kuulla hänen täydellisellä ruotsilla kerrottuja tarinoita Graniittimiehen maailmasta. Teos on juuri ilmestynyt Ruotsissa nimellä Granitmannen.
Kjell Westö on hyvin tunnettu Ruotsissa ja myös hän pääsee ahertamaan moneen kertaan eri esiintymislavoilla. Rikinkeltainen taivas on ilmestynyt jo myös Ruotsissa ja signeerausjono oli esiintymisen jälkeen pitkä. Ei ihme, mekin olisimme kuunnelleet Kjelliä vaikka koko illan.
Eroavatko ruotsalaisten ja suomalaisten kirjamessujen yleisöt toisistaan? No, ainakin tässä: Ainakin vähän vanhempien suomalaisten tuntema historioitsija ja suosittujen Hermans historia -tv-sarjojen juontaja Herman Lindqvist on kirjoittanut kirjan Mannerheimista (Mannerheim, marsken – mannen – masken). Lindquist kertoi hauskaan tapaansa tarinoita Mannerheimin ominaisuuksista ja vaiheista, myös naismaailmassa, ja mitä ihmettä, yleisö nauroi. Suomalaisten sankarille. Miten virkistävää!
Päivän iloinen uutinen, myös suomenkielisten lukijoiden kannalta, oli Årets Bok -palkinnon saajan julkistaminen. Lukijat valitsivat Vuoden kirjaksi Alex Schulmanin Glöm mig –kirjan, joka on juuri ilmestynyt myös suomeksi (Unohda minut). Kirjailija vierailee ensi viikolla Suomessa ja juttu kirjasta ja kirjailijasta on tulossa blogiimme.
Loppuun vielä muutama kuva päivän muusta annista:
P.S. Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto on tukenut matkaamme matka-apurahalla.
Lue myös muut Göteborgin päiväraportit: