Toinen tuntematon – vuorossa naisten tarinat

Julkistusjuhlassa oli Toisen tuntemattoman kirjailijoista kuusi paikalla: vasemmalta Petri Tamminen, Inka Nousiainen, Laura Gustafsson, Tuula-Liina Varis, Joel Haahtela ja Mooses Mentula.
Toinen tuntematon kertoo tuntemattomien naisten tarinan, ja kaikilla kirjan naisilla on jokin yhteys Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan miehiin.
Toinen tuntematon on juuri ilmestynyt novellikokoelma, jonka kirjoittajien nimilista on pitkä ja vaikuttava: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, J-P Koskinen, Sirpa Kähkönen, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. 22 kirjailijaa ja 22 novellia.
Kirjan idea sai alkunsa Ellun Kanat -viestintätoimistossa, jossa Kirsi Piha kollegoineen istui Rokka-nimisessä neukkarissa, kun joku viitaten Aku Louhimiehen uuteen elokuvasovitukseen Tuntemattomasta totesi, että miksei niistä naisista tehdä elokuvaa. Koska ei ollut kirjaa eikä käsikirjoitusta tuntemattomien naisten tarinasta, Kirsi päätti Suomi 100 -hengessä ryhtyä toimeen ja otti yhteyttä WSOY:hyn, missä innostuttiin heti asiasta.
Eri vaihtoehtoja palloteltiin, tehdäänkö ihan koko romaani vai mikä olisi muoto. Päädyttiin novellikokoelmaan, jossa on kaikkiaan 22 novellia naisista, joista on jokin häivähdys Tuntemattomassa sotilaassa tai heidät on luotu jonkun Linnan kuvaaman sotilaan maailmaan. On vaimoja, tyttöystäviä, äitejä ja siskoja, jotka pyörittävät kotirintaman toimintaa. ”Toinen tuntematon ei kuitenkaan ole vain naisten tarina, se on Suomen tarina”, Kirsi Piha korosti. ”Se näyttää, miten naiset ja miehet pystyvät yhdessä tekemään, miehet rintamalla, naiset riuskasti kotona töihin tarttuen.”
Kaikki novellit ovat eri kirjailijoiden kirjoittamia. Heitä varten novellikokoelman toimittajat Johanna Catani ja Lari Mäkelä lukivat Tuntemattoman sotilaan huolella ja poimivat kaikki ne kohdat, joissa esiintyy joku nainen. Kohtia ei kovin paljon ollut, yhteensä vain kolmisen sivua. Johanna ja Lari antoivat hieman johtolankoja ja täkyjä, mutta muutoin kirjailijat saivat antaa mielikuvituksensa lentää. Kirjailijoiden toivottiin olevan myös yhteydessä toisiinsa, joten tarinoissa on myös yhteneviä elementtejä, Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen tarinoissa kaneliässät tai Mentulan ja Kinnusen novelleissa sama haavoittunut jänis.
Kirjailijat saivat itse toivoa, kenestä kirjoittavat. Yllättäen toivomuskirjo oli niin laaja, että palaset loksahtivat helposti kohdilleen. Kun Laura Gustafsson toivoi, ettei ainakaan Korsumäestä tarvitse kirjoittaa, Mooses Mentula innostuikin juuri Korsumäen villasukista. Yksikään pyydetty kirjailija ei kieltäytynyt periaatteellisista syistä, mutta muutaman kiireiset aikataulut estivät osallistumisen.
Mutta kangistiko vai vapauttiko, kun oman novellinsa lähtökohdaksi saa Tuntemattoman sotilaan kaltaisen klassikon? ”Mitä kohtuuttomampi on lähtökohta, sen rennommin siihen suhtautuu”, Petri Tamminen totesi. Samoilla linjoilla oli Joel Haahtelakin: ”Ensin iski kauhu, kun tajusin mihin olin suostunut. Helpotti, kun tajusin että saan käyttää mielikuvitustani aivan vapaasti.” ”Kun on sovitut raamit, se vain ruokkii mielikuvitusta”, ajatteli myös Mooses Mentula. Laura Gustafssonkin piti siitä, että tekstille oli jokin konteksti, mutta tärkeää oli kuitenkin saada tekstiin oma kielensä ja kerrontansa.

Laura Gustafsson ihailee Katja Kettua ja niinpä hänen tarinansa Vassa ihailee Veeruskaa, josta Katja Kettu kirjoitti.
Petri Tamminen valitsi lähtökohdakseen Riitaojan, koska hän on oikeastaan ainoa Linnan henkilöistä, joiden yhteydessä mainitaan pelko. Sodassa pelko on koko ajan läsnä, mutta Linna ei siitä kirjoita, koska se olisi vain hidastava elementti. ”Vähän niin kuin vessassa asiointi”, kuului tammismainen vertaus.

Tuula-Liina Varis luki Linnan Tuntemattoman sotilaan jo sen ilmestymisvuonna, 13-vuotiaana. ja sen jälkeen monta kertaa. Kuvassa taustalla vas. Petri Tamminen, Inka Nousiainen ja Joel Haahtela.
Tuula-Liina Variksen tarina kytkeytyy Hietaseen hänelle tutun murteen takia, mutta myös siksi että hän halusi kuvata pientilallisten ja naisten arkea. Heille jäivät vastuu ja työt miesten ollessa sodassa. Samalla naisten itsetunto kasvoi, kun he pystyivät selviytymään raskaistakin töistä. Myös Inka Nousiainen korosti naisten tarinoiden ja kotirintaman arjen merkitystä. Hän oli edellistä kirjaansa varten lukenut paljonkin sota-ajan elämästä ja nyt siihen oli helppo palata.
Tekstejä toimittanut Johanna Catani kertoi, miten sotaväen käyneen 21-vuotiaan pojan äitinä Toisen tuntemattoman tekstejä olikin yllättävän vaikea lukea. Niissä sotaa katsotaan usein äidin kannalta ja tekstit tulivat lähemmäksi kuin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Naisten tunnot nousevat novelleissa usein esiin kirjeissä. Näin kirjoittaa Riikka Pulkkinen Kariluodon vaimona:
Voi rakkaani. Ottaisin sinut mieluummin typeränä ja elävänä kotiin kuin viestin sinusta sankarivainajana ja nimesi kirjoitettuna vanhan koulusi seinälle.
Katso myös video, jossa Kirsi Piha kertoo novellikokoelman synnystä: (klik)

Idea toisenlaisesta, naisten tarinoista koostuvat sotaromaanista syntyi Ellun kanat -viestintätoimistossa, jonka perustaja Kirsi Piha on.
Tätä novellikirjaa olen odottanut niin kauan kuin tiesin sen ilmestyvän :) Sota ei ole vain miesten juttu, sitä ei voi erottaa yhteiskunnasta ja muista sen ihmisistä.
Kiitos tästä hienosta muistutuksesta! Luultavasti tässä käy niin, että luen Toisen tuntemattoman ennen alkuperäisteosta. Nimimerkki kulttuurimme keskeisiä ikoneita vastaan kapinoinut. PS: En ole täysi moukka, Pohjantähdestä luettu 2/3 ?
Luulen, että kannattaisi lukea se ensimmäinen Tuntematon ensiksi, jotta tarinoihin pääsee paremmin käsiksi. Tai vaikka katsoa Edwin Laineen leffa. Toisaalta Toisessa tuntemattomassa on naisten näkemys, joten voi olla mielenkiintoistakin lukea heidän elämästään ilman että sitä määrittää se mies. Joka tapauksessa kirja kannattaa lukea!
Kiitos taustoituksesta, joka mainosti sopi näin kirjan lukemisen jälkitunelmiin. Novellikokoelma on minusta kiinnostava monesta syystä. Etenkin se on nykynovellityylikatsaus, suomalaisen lyhytproosan näyteikkuna. Toisekseen sen tapa käsitellä klassikkoa on kirjava – niin kuin pitääkin olla. Kiinnostava kirja, joka myös koskettaa!
Kyllä. Miten ihmeessä vasta nyt, mietin, mutta olen tyytyväinen, että edes nyt.
Luen tämän varmaan vasta sen jälkeen, kun kaikki Suomi 100-hössötys on ohi. Ihan uskomatonta, kun tilasin äsken koulukuvia, niin luokkakuva oli saatavissa myös Suomi 100 -kehyksissä. Että ihan vähän alkaa nyt olla liikaa tätä Suomi 100 -teemailua. Noin muutoinhan tämä toki on kiinnostava.
Minä edelleen nautin näistä Suomi 100 -jutuista ja etenkin siitä, että teeman alle on mahtunut hyvin monenlaisia juhlavuoden ääniä. Historia on kiinnostavaa ja siinä on ikuisesti aukkoja paikattavaksi, mutta ehkäpä voidaan kohta lähteä vauhdilla katsomaan tulevaisuuteen ja miettiä, mikä on Suomi 200 v.
Mielenkiintoinen syntytarina kirjalla ja nimikin on osuva. Aihepiiri ei ainakaan nyt jaksa innostaa etenkin kun pitäisi se ”ensimmäinen” Tuntematon (sotilas) lukea ensin. Ehkä joskus kiikkustuolissa sitten. :)
Minä olen luullut, että kaikki aikuiset ihmiset ovat Tuntemattomansa lukeneet, mutta olen viime aikoina saanut huomata, että se ei päde edes omanikäisiini, yli viiskymppisiin, saati sitten nuorempiin ikäluokkiin.
Suosittelen alkuperäistä Tuntematonta jo siitä syystä, että se on loistava kirja! Tämä Toinen kannattaa lukea vasta toisena.
Tämä täytyy lukea! Kävin viimeksi eilen keskustelua siitä, miten naiset kuvataan sotaromaaneissa ja elokuvissa: eteerisinö haavekuvina, jotka ovat olemassa vain saatellessaan miehiä sotaan tai kun miehet palasivat sodasta.
Oma mummoni joutui emännöimään suurta maataloa itsekseen sodan aikana ja olen pienen ikäni kuullut niitä tarinoita. Mitenkään väheksymättä sotaveteraaneja, kotirintama piti pyörät pyörimässä ja maan pystyssä sodan aikana ja myös sen jälkeen. On hienoa, että myös tähän, tavallisten naisten työpanokseen, on alettu kiinnittää huomiota.
Hyvä Mummo ja kaikki muut mummot, omani mukaan lukien, jotka olivat maaseudulla sotaa paossa lapsineen.
Kiinnostava kirjaidea, ja on hienoa, että noin nimekäs tekijäjoukko on lähtenyt mukaan. Riikka Pulkkisen novelli kiinnostaa minua erityisen paljon, joten ainakin sen aion käydä vaikka kirjastossa lukemassa. :)
Minäkin luin Riikka Pulkkisen novellin ensimmäisenä johtuen siitä, että hän on Kariluodon morsian. Appiukkoni näytteli Kariluotoa Tuntemattoman ensimmäisessä leffaversiossa.
Tämä on kiinnostava lisä tähän Suomi100-hupsutteluun, jotenkin rinnastan tämän samanlaiseksi ponnistukseksi kuin Gummeruksen Jatkuu!-novellikokoelman. Tuntematon on minulla sen verran huonossa muistissa että vähän jännittää muistanko näitä naisia, mutta kokeilla aion. BookBeatiin tämä oli tullut äänikirjana, ajattelin kokeilla siinä muodossa.
Et sinä näitä naisia muista, kun heistä suurimmasta osasta ei ole edes mainintaa Tuntemattomassa. Mutta lukukokemusta auttaa, jos muistaa heidän miehensä.
Tämäkin on mielenkiintoinen. Näin Suomen juhlavuotena tuntuu ilmestyvän useampiakin kokoelmia, jotka tuovat uutta kulmaa klassikoihin (tai klassikkoon). Gummeruksen Jatkuu! oli mielenkiintoinen lukukokemus ja kaipa tämäkin pitää käsiini jostain hankkia :-)
Gummerukselta tuli myös Matti Röngän Yyteet, joissa seikkailevat Tuntemattoman miehet. Toinen tuntematon menee kyllä heittämällä sen ohitse.