Turun kirjamessut 2017 – messuhulinaa ja hiljentymisiä, runoutta ja cosplayta
Olimme ensimmäistä kertaa Turun Kirjamessuilla kolme vuotta sitten ja ihastuimme suuresti. Silloin puhuttiin messuista joilla on sydän, ja me olimme vahvasti samaa mieltä. Ohjelmajohtaja Jenni Haukio tuli vastaan kaikissa käänteissä ja hallittavalla alueella tuntui tapahtuvan joka kulmalla. Ja niin me olemme palanneet joka vuosi, tällä kertaa kuuden Kirsin Book Clubin naisen voimalla.
Tänä vuonna ohjelmavastuussa oli kirjailijatroikka. Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu ovat tuoneet teemaksi #montaääntä joita 100-vuotiaalla Suomella on. Tämä tarkoitti keskittymistä suomalaisiin kirjailijoihin ja keskustelijoihin.
Tekstiretriitti
Turun kirjamessut ovat ihmisen kokoiset ja kotoiset messut eli väkeä, lavakeskusteluja, puheensorinaa, tapaamisia, ostoksia, vaikeutta valita, mihin seuraavaksi. Messutouhun vastapainona hengähdystauko tekstiretriitissä teki hyvää sielulle ja jaloille. Airi istahti lauantaina tunniksi kuuntelemaan kirjailijoiden 15-minuuttisia lukutuokioita huoneessa, jota valaisi vain lukijalle varatun nojatuolin vieressä oleva jalkalamppu. Kuulijoiden määrä vaihteli, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Airi kuunteli Olavi Koistista, joka luki kirjaansa Mies joka laski miljardiin, Leena Lehtolaista ja hänen kirjaansa Viattomuuden loppu, Leena Parkkista lukemassa lastenkirjaansa Pikkuveli ja mainio harharetki ja Eppu Nuotiota, joka oli valinnut luettavaksi ”Turku-kirjansa”, kuten hän esitteli Myrkkykeison. Tekstitretriitti pyöri koko messujen ajan, ja laskimme että lukijoina ehti olla 75 kirjailijaa ja runoilijaa.
Lukutilaisuudet, joissa kirjailijat lukevat tekstejään ovat monissa maissa yleisiä. Toki niitä on Suomessakin järjestetty, mutta nyt tuntuu, että malli alkaa vihdoin vakiintua meilläkin. Oikein hyvä, sillä keskittynyt kuunteleminen on nautinnollista ja moni kirjailija on hyvä, suorastaan paras lukemaan omaa tekstiään. Kuulimme, että Turun Pienessä Kirjapuodissa järjestetään kuukausittain myös Kirjakaraoke, joka on osoittautunut suosituksi!
Lukuilta Tuomiokirkossa
Kaunis oli myös ensimmäisen messupäivän päättänyt lukuilta Sanaa kuulemassa Turun tuomiokirkossa: Bachia ja tekstejä toivosta, kauniisti valaistu kirkko ja ilahduttavan paljon kuulijoita. Kirsin Bookin Clubilla oli vahva edustus, sillä kuusi lukupiiriläistämme osallistui sekä illan ohjelmaan että messuille: Kirsi, Marja, Minna, Piia, Päivi ja Airi. Valitsemiaan tekstejä lukivat arkkipiispa Kari Mäkinen, Kjell Westö, Anna-Riikka Carlson, Ville Hytönen, Timo Niitemaa ja Sirpa Kähkönen. Illan juonsi ja Albert Camus’n tekstin luki Turun kirjamessujen ensimmäinen ohjelmapäällikkö ja ideoija Kari J. Kettula ja musiikista vastasi cembalisti Jussi Laukola.
Runousaamiainen
Kun ilta oli päättynyt erilaisten tekstien kuunteluun, lauantaiaamu oli hyvä aloittaa runousaamiaisella. Helsingissä Anna-Riikka Carlsonin aloitteesta viime keväänä käynnistyneet runoaamiaiset olivat tulleet Turkuunkin, ja viihtyisä Pieni Kirjapuoti tarjosi lauantai- ja sunnuntaiaamuna klo 8.30 lämpimiä croissantteja, hyvää kahvia ja nautinnollisia runoja. Lauantain runoilijoina esiintyivät Maria Matinmikko, Kalle Talonen, Johanna Venho, Esa Hirvonen, Sinikka Vuola ja Jussi Sutinen.
Katso pohjoista taivasta
Runous veti myös messujen suurimman yleisön. Iso auditorio oli täynnä, kun runoilija Jenni Haukio, kustannustoimittaja, runoilija Anja Salokannel ja runoilija Tapani Kinnunen keskustelivat Anna Kortelaisen johdolla Katso pohjoista taivasta -runoantolgiasta. Jenni kertoi, että hän kävi läpi 900 runokirjaa ja työskenteli intensiivisesti kirjan parissa 2,5 vuotta. Runot olivat valloittaneet pöydät ja myös olohuoneen lattian. Hän ei täsmentänyt, oliko tämä Mäntyniemessä vai heidän omassa kodissaan. Mainittakoon, että Jenni nosti esiin suomalaisen rap-musiikin, kuinka hienosti ja ylpeästi lyriikoissa käytetään suomen kieltä.
Anja painotti, että kirjassa on vahva Jennin luoma tarina. Anja on jo eläkkeellä, mutta oli onnellinen, että oli kutsuttu tähän hienoon projektiin mukaan. Runolaput olivat täyttäneet hänenkin pöytänsä.
Puolet kirjan runoista on yhä elävien runoilijoiden runoja. Kukin luki suosikkinsa, Jenni nosti Jarkko Laineen runon Siunaa Jumala Suomea. Laine oli aikoinaan toimittanut Jennin ensimmäisen runokokoelman Paitasi on pujahtanut ylleni (1999).
Kirjailijoita
Messujen kiinnostavimpiin kirjaesittelyihin kuului Hanna-Reetta Schreckin Ellen Thesleff -elämäkerta. Hienoa kuulla, että hän kuratoi Ellenin 150-vuotisjuhlan kunniaksi näyttelyn HAM:iin kevääksi 2019. Harmi vaan, että signeerausjonoon liittyessämme saimme kuulla, että kirja oli jo messuilta loppuunmyyty!” totesivat Marja ja Piia.
Minä ostin useita kirjoja messuilta. Antti Heikkisen Mummo lähti mukaan kirjailijan esiintymisen jälkeen, Rosa Liksomin Everstinna lukupiirin jälkeen, kun ständillä vielä keskustelimme hänen kanssaan. Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan olin jo lukenut suomeksi, mutta lukupiirissä totesin, että se on luettava myös ruotsiksi. Olin suunnitellut ostavani myös Toisen tuntemattoman, mutta sepäs ei tullutkaan missään vastaan ja aivan unohdin! Vahvan ja koskettavan muistijäljen messuilla jätti myös Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -tekstiretriitti”, totesi Päivi.
Pidempien keskustelujen kaipuu ja lukupiirien ylistys
Kirsin Book Clubin trio oli juuri ollut Göteborgin Kirjamessuilla, jotka ovat Pohjoismaiden suurimmat alan messut. Katselimme siis Turkua nyt hieman erilaisten silmälasien läpi. Ei se koko, vaan muoto. Göteborgin nautittavinta antia olivat 45 minuutin seminaarit, joissa erinomaiset haastattelijat ja keskustelujen moderaattorit johdattivat kirjan tai muun teeman äärelle. Näitä antoisia keskusteluja kuunneltiin saleissa, messuhälyn ulkopuolella. Niinpä kokemuksessamme Turussa korostui, että lyhyet lavaohjelmat, joissa on monta osallistujaa, jäävät pinnallisiksi raapaisuiksi. Esimerkkinä vaikkapa lauantain dekkarikeskustelu, jossa haastattelijan lisäksi lavalla oli peräti viisi kirjailijaa. Kaikki symppiksiä ja sanavalmiita, ja vastasivat kysymyksiin sopuisasti vuorotellen, mutta ei siinä formaatissa synny keskustelua, sitä diskuteerausta johon niin kovasti ihastuimme Göteborgissa.
Lähimmäksi tätä kokemusta päästiin lukupiireissä. Lauantaina Otavan lukupiirissä keskusteltiin Everstinnasta, Rosa Liksomin uutuudesta, joka on muhinut hänen mielessään viimeiset kymmenen vuotta. Rosa kertoi kiehtovasti kirjan maailmasta, omasta taustastaan ja siitä, kuinka vaikeaa oli erkaantua kirjan natsimaailmasta, kun päivittäinen kirjoittamisurakka oli valmis. Hänen ollessaan syvimmissä syövereissä, oma aviomieskin oli alkanut saada sadistieverstin piirteitä! ”Tätä kirjaa en olisi voinut kirjoittaa alle viisikymppisenä”, sanoi Rosa.
Sunnuntain lukupiiri oli täyttä timanttia. Kirsin Book Club on ollut monasti itse keskustelemassa sekä osallistunut katsomon puolelta, ja siksi onkin perspektiiviä todeta, että Otavan kirjallisen johtajan Minna Castrénin vetämä keskustelu oli huippua. Kjell Westö on hurmaava lavalla kuin lavalla, mutta Minnan ja ulkomaisista kääntäjänaisista koostuneen lukupiirin kysymyksien kautta yleisökin pääsi vielä syvemmälle Rikinkeltaiseen taivaaseen. Kerromme keskustelusta enemmän tulevassa kirjan blogiarviossamme, mutta mainittakoon, että meistä kolme, jotka ovat jo lukeneet kirjan suomeksi, kävi ostamassa vielä suomenruotsalaisen eli alkuperäisen version. ”Tämän lähemmäksi puhdasta rakkausromaania en tule ikinä pääsemään”, sanoi Kjell.
Ylen 101 kirjaa – upea projekti
Suuren vaikutuksen meihin teki Seppo Puttosen ja Niina Revon keskustelu Agricola-lavalla Ylen 101 kirjaa -projektin tiimoilta. Sen lisäksi että Seppo on yhdessä Nadja Nowakin kanssa tehnyt aivan valtavan ja ansiokkaan työn kirjojen valitsemiseksi itsenäisyytemme jokaiselta vuodelta, hän myös nosti esiin muutamia teoksia ja taustoitti niiden yhteyksiä aikaansa ja aikansa ilmiöihin. Omaksi suosikikseen Seppo nimesi 1936 ilmestyneen Katriinan. Sen kirjoittaja Sally Salminen oli kotoisin samalta kylältä kuin Myrskyluodon Maijan kirjoittaja Anni Blomqvist, mutta kirjoitti teoksen Yhdysvalloissa. Katriina oli oman aikansa menestysteos, se on käännetty yli 20 kielelle ja palkittu sekä Suomessa että Ruotsissa. Digitoidut 101 kirjaa -valinnat ovat verkossa luettavissa tämän vuoden loppuun. Vahva suositus!
Kääntämisen taito
Minnan sunnuntaiaamun sateen kirkasti Kjell Westön ja hänen Rikinkeltaisen taivaansa suomentaneen Laura Beckin keskustelu. Kjellillä on – ainakin omien sanojensa mukaan – ollut ”kauhean käännettävän maine”. Hän tunnustaa nuorempana langenneensa samaan ansaan kuin niin moni muukin suomenruotsalainen, luullut osaavansa suomea paremmin kuin osaakaan. Toisaalta hänellä on paras tieto siitä, mitä sävyjä alkutekstillä tavoitellaan, joten Laura kääntäjänä kertoi ilomielin hyväksyvänsä kirjailijan esittämän muotoilun ”jos suomenkielinen sitä vastaavassa tilanteessa voisi käyttää”. Ihana muistutus siitä elämässä laajemminkin pätevästä totuudesta, että on monta tapaa tehdä oikein!
Tietoa tarjolla
Sunnuntaiaamun yleissivistävän helmen tarjosi emeritusprofessori Paavo Castrén, joka osaa kiehtovasti herättää kuulijan. Hän oli huolissaan historian tuntemuksen heikentyvästä tasosta. Jos meillä ei tunneta omaa historiaa, joku muu varmasti esittää siitä oman versionsa. Kun Paavo kertoi Antiikin myytit -kirjansa tarinoita, niitä olisi kuunnellut koko loppupäivän! Tiedätkö todella, mitä tarkoittaa Oidipus-kompleksi, mentorointi tai kuka oli Prometheus, joka mukaan rippileirien vaihtoehto on nimetty?
Missä kansainvälinen ääni Suomesta?
Turun kirjamessujen teemana tänä vuonna oli Yksi maa, monta ääntä. Messujen ohjelma olikin riittoisa, meiltä löytyy – edelleen messuohjelmaa lainaten – satoja kertojia ja tuhansia tarinoita. Jäin kuitenkin kaipaamaan hieman laajempaa kontaktipintaa ulkomaiseen kirjallisuuteen, erityisesti kun en onnistunut löytämään yhteyksiä tai linjaa muutaman messuilla esiintyneen ulkomaisen esiintyjän teemoille. Vai oliko se kuitenkin itäinen naapurimme? Taisteleehan sankari ruotsalaisen dekkaristi Martin Österdahlin esikoisteoksessa Armoton todellisuus itäisiä voimia vastaan, ja virolainen Ilmar Taskar oli kertomassa neuvostoaikaan sijoittuvasta romaanistaan Pobeda 1946”, pohti Minna.
Vaikkei messujen ohjelma ensikatsomalta herättänyt montakaan ”Tämä täytyy nähdä!” -huokausta, oli kiinnostavaa ohjelmaa valinnan vaikeuteen asti. Messuilla on myös mukavaa, kun jää hetki aikaa vaellella ja tarttua reitille sattuvaan tilaisuuteen. Minnan löytö oli tekstiretriitissä uusinta teostaan 50/50 lukenut Lauri Mäkinen, jonka esikoinen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset palkittiin Vuoden esikoisdekkari 2016 -kunniakirjalla. Myös uutuus 50/50 lupaa taitavasti rakennettua jännitystä.
Cosplay toi väriä
Airi ja kumppanit palkittiin !
Kirsin Book Club onnittelee Helsingin Kumpulan kaupunginosalehteä Kumpostia messuilla jaetusta Vuoden kotiseutulehti -palkinnosta ja on etenkin ylpeä sen päätoimittajasta Airista, joka on tämänkin blogin kantava voima. Onnea!
Kiitos Turku! Ensi vuonna messuilla on jälleen ulkomaista väriä, sillä teemamaana on Viro. Toivottavasti silloin on tarjolla useita suomeksi käännettyjä nyky-Viroa kuvaavia kirjoja. Teretulemast!
Perinne
Vielä loppuun Kirsin henkilökohtainen messuperinne eli selfie Jenni Haukion kanssa:
Jutun ovat työstäneet Kirsin Book Clubin Airi, Piia, Marja, Minna, Päivi ja Kirsi, jotka kaikki olivat ainakin kaksi päivää messuilla. Ensi vuodeksi muistettavaa: Turun keskustan ravintoloihin pitää varata pöytä etukäteen!
Hauska oli nähdä messuilla ja hyvän kattauksen olette saaneet.
Nuo keskustelujen pituudet olivat vähän hankalia, joskus 20 minuuttia ei riitä kunnolla edes yhden kirjailijan/kirjan esittelyyn ja laajemmissa keskusteluissa 40 minuutista tuntiin on tosiaan jo välttämätön. Mutta kyllä tällaisia joitain kuulinkin.
Oikeassa olet, messuilla oli myös pidempiä keskusteluja, mutta täytyy olla tarkkana ohjelman kanssa, eikä vain istahtää Agricolan lavan katsomoon. On myös totta, että monelle riittää pikakatsaus kirjasta. Oma nälkä vain kasvaa ja haluaa löytää syvällisempää tietoa ja käsittelyä, jotain sellaista, mikä pistää ajattelemaan tai herättää tunteita.
Jotain jäi myös kokematta, sillä en löytänyt niitä heinäsirkkoja syötäväksi!
Olipa kiva lukea laaja katsauksenne messukuulumisista ja aktiivisesta osallistumisestanne eri tapahtumiin. Toivottavasti pääsen taas ensi vuonna mukaan, koska Turun kirjamessuilla on rento tunnelma ja messualue on helposti hallittavissa.