Tammikuun taikaa – ajankohtaisia kirjoja ja näytelmiä

Hei ystävä!

Oletko tilannut Kirsin Book Clubin tuoreimmat jutut suoraan sähköpostiisi? Jos olet, niin saatat olla ihmetellyt, miksi saat vain osan jutuista ja nimenomaan kirja-arviot jäävät tulematta. Se valitettavasti johtuu blogin rakenteesta, sillä KIRJAT-kategoria on tehty kirjablogeille tarkoitetulla lisäosalla ja siinä ei yllätykseksemme ollutkaan tätä tilausominaisuutta.

Mutta ei huolta. Teemme aina sopivin väliajoin sinulle tällaisen koonnin kirja-arvioista, jonka saat muiden juttujen tavoin sähköpostiisi, jos olet meiltä uudet jutut tilannut. Kannattaa seurata Kirsin Book Clubia myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, joissa postaamme lähes joka päivä jotain kirjoihin, lukemiseen, teatteriin, leffoihin, kulttuuriin tai ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvä. Kaikissa kanavista löydät meidät Kirsin Book Clubin nimellä. Ilahdumme suuresti jokaisesta uudesta ystävästä, peukutuksesta, retweettauksesta ja ennen kaikkea kommentista!

Tässä kooste tammikuun 2018 ajankohtaisista kirjoista, teatterista ja muista teemoista.

Tipaton tammikuu

Nyt on tunne, että on syytä viettää ainakin kirjallista tipatonta tammikuuta, sillä viina on virrannut useassa teoksessa. Alkoholismi on karmea sairaus ja raitistunut alkoholisti, kirjailija Kalle Lähde on raadollisen realistisesti avannut alkoholistin sielun ja suoliston elämää kahdessa teoksessaan, jotka kannattaa lukea yhdessä. Kaksi vuotta sitten ilmestyi Happotesti ja nyt Loppuluisu, joka nimensä mukaisesti kertoo, miten kirjan alkoholistille käy. Erittäin tärkeät teokset, jotka toimivat melkoisina silmien avaajina.

Jos kestää lisää viinaa, niin voi tarttua Finlandia-ehdokkaana olleeseen Tommi Liimatan Autarktikseen. Siinäkin viina vie miestä, pakoon painajaisia, melko suoraan vankilaan ja epätoivoon.

Alkoholismin kärsijöinä ovat myös alkoholistin läheiset. Ruotsalainen mediapersoona Alex Schulman on kirjoittanut Unohda minut rakkauskertomuksen äidistään, joka katosi alkoholiin. Pari vuotta sitten Antti Ritvanen tarttui fiktiivisesti samaan aiheeseen kirjassaan Miten muistat minut, jonka luimme lukupiirissämmekin.

1918 – sata vuotta Suomen sisällisodasta

Suomen itsenäisyysjulistuksesta ei ollut mennyt kahtakaan kuukautta, kun sisällissota syttyi tammikuussa 1918. Jo viime vuonna ilmestyi useita aikakauteen liittyviä teoksia ja lisää on luvassa. Ehdoton perusteos vuoden 1918 tapahtumista on Väino Linnan Täällä Pohjantähden alla, etenkin osa kaksi, jossa pentinkulmalaiset jakautuvat punaisiin ja valkoisiin. Tarkemmat arviot voit lukea klikkaamalla: osa 1 ja osat 2-3.

Anneli Kanto kuvaa kolmen ilmajokelaisen nuoren miehen tietä sotaan kirjassaan Lahtarit. ”Täs ei olla enää ajamas ryssiä maasta ulos, nyt tapellahan, kumpi täs maas ottaa komennon, punaaset vai isänmaalliset. Me vai nuo. Lahtarit vai punikit.” Kirja antaa erinomaisen kuvan kuvitelmista ja todellisuudesta. Vahva lukusuositus!

Heidi Köngäksen Sandra puolestaan kuvaa sisällissodan aikaa nuoren vaimon ja äidin näkövinkkelistä. Mies napataan punakaartiin ja Sandran on selvittävä viiden pienen lapsen kanssa käsittämättömässä köyhyydessä. Kun ei ole antaa lapsille ruokaa, kun pitää kannatella yksinään kaikkea, vaikka voimia ei enää ole.

Menovinkkinä suosittelen lauantaina 27.1. Suomen sisällissota 1918 -tapahtumaa Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa. Aiheesta kirjoittaneet kirjailijat ovat haastatteluissa klo 11:30-13:30, mukana Anneli Kanto, Antti Tuuri, Lasse Lehtinen, Risto Volanen ja Mike Pohjola.

Muita uusia blogijuttuja

Aiheet eivät ole olleet kovin ilakoivia muissakaan tuoreissa blogijutuissamme. Melkoisen suosion saanut kirjajärkäle Hanya Yanagiharan Pieni elämä osoittautui loistavaksi. Neljän miehen ystävyydestä kertova rankka teos valvottaa öitä, eikä lähde mielestä, vaikka viimeinen sivu on käännetty. Tarina etenee verkkaisesti, mutta pitää sisällään niin moninaisia nyansseja ilosta , surusta, vihasta ja ihmismielestä, että se aivan pakahduttaa lukijan.

Ensimmäinen kirjallisuuspalkintokin on jo ehditty jakaa. Savonia-palkinnon sai Asko Sahlbergin Amandan maailmat, ja juttumme julkaistiin sopivasti samanaikaisesti. Kirja kertoo ikääntyneestä Amandasta, joka kohtaa pakolaispojan. Teos on monikerroksinen puheenvuoro pienen ihmisen puolesta.

Vuoden ensimmäinen esikoiskirja on Anna-Liisa Ahokummun Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa. Tarina on niin mielenkiintoinen ja Anna-Liisa kirjoitustyyli niin viehättävää, että kirja olisi saanut olla runsaampi. Kirjassa Max etsii isäänsä, saksalaista sotilasta, joka on julistettu kuolleeksi, mutta ruumista ei ole löydetty. Mahtaakohan isä elää, ja mahtaakohan kuolleen äidin peilipöydältä löydetty perhonen olla aivan uusi laji?

Synkkäsävyisten kirjojen rinnalla vuorossa on värikkäämpääkin, vaikka surusävyistä tarinaa tämäkin. Zadie Jonesin Swing Time  johdattaa 1980-luvun Lontoosta melkein tähän päivään saakka.  Kahden tanssia intohimoisesti rakastavan ystävän tiet viet eri suuntiin, toisen poptähden avustajaksi ja Afrikkaan. Kirjaa lukee ahmien, sen teksti on älykästä ja sujuvaa, värikästä ja monikulttuurista.

Myös Elena Ferranten suositussa Napoli-sarjassa seurataan kahta ystävätärtä. Upeat Loistava ystäväni sekä Uuden nimen tarina saivat jatkoa myös suomeksi, kun Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ilmestyi nyt tammikuussa. Kirja menee ilman muuta monen kirsinbookclubilaisen lukulistalle!

Vuoden eka dekkari on kylmäävästi nimeltään Leski. Oliko edesmennyt aviomies ihana vai kenties syyllinen naapurin pikkutytön katoamiseen. Fiona Bartonilla on rikostoimittajatausta, joten aidon tuntuisessa maailmassa liikutaan.

Tammikuun lukupiiri

Kirsin Book Clubin tammikuun lukupiirikirjaksi valikoitui viime vuoden Nobel-voittaja Kazuo Ishiguro, jonka tuotanto oli monelle lukupiiriläiselle toistaiseksi tuntematonta. Äänestimme ja päädyimme Ishiguron tunnetuimpaan eli Pitkän päivän iltaan. Lueskellessani kirjaa starttasin perinteisen Runebergin torttu -testin. Luottomaistajamme Julle ilmoitti jo viikolla, että Picnicin torttu oli ollut rutikuiva. Fazerin torttu oli ihan hyvä, mutta sekin jäi kuivahkon puolelle. Olisikohan Fazerin latvialaisessa leipomossa lisätty reseptiin myös hieman aiempaa enemmän sokeria, sillä taikina tuntui hieman liian makealta. Mutta hei, nämä ovat makuasioita!

Teatteritärpit

Teatterikausi on pyörähtänyt käyntiin. Helsingin Kaupunginteatterissa jatkaa erinomainen Kari Heiskasen ohjaama Mannerheim ja saksalainen suudelma, vahva suositus! Ensi-iltaan on tulossa ennakkoon kiinnostavimpina Rakastunut Shakespeare ja vahvan miehityksen saanut Arthur Millerin Hinta.

Kansallisteatterissa jatkavat lukupiirin erityisesti ihastuttaneet Richard III, Kangastus 38 ja Mestari ja Margarita. Ohjelmistossa jatkavat myös Koivu ja tähti, Juurihoito ja Vanhat mestarit. Ensi-illoista odotamme Jussi Nikkilän ohjaamaa Julia ja Romeota sekä Finlandia-palkinnon voittaneen Juha Hurmeen Lemminkäistä, jossa on käsittääksemme paljon samaa kuin palkitussa Niemi-kirjassa.

Tampereen Teatterissa jatkaa vavahduttavan upea Huojuva talo ja Lahden Kaupunginteatterissa Täällä Pohjantähden alla, joka on jaettu kahteen osaan. Espoon Kaupunginteatterin odotettu ensi-ilta on Syyssonaatti.

Luimme Shakespearen Richard III:n ensin lukupiirissä ja kävimme katsomassa kahdessa erässä Jussi Nikkilän ohjaaman Richardin Kansallisteatterissa. Pääroolissa huikea Kristo Salminen.

Helmikuun lukupiirikirja

Helmikuukin on kohta käsillä. Silloin luemme lukupiirissä Hanna-Reetta Schreckin kirjoittaman Minä maalaan kuin jumala, joka on elämäkerta Ellen Thesleffistä. Kirjailija on luvannut osallistua lukupiiri-iltaamme, joten jos sinulla on kysyttävää Ellen Thesleffistä, niin kirjaa kysymyksesi kommenttikenttään ja me lupaamme välittää ne Hanna-Reetalle!

Hanna-Riitta Schreck ja perusteellinen Ellen Thesleff -elämäkerta Minä maalaan kuin jumala.

Nautitaan lisääntyvästä valosta, mutta myös vielä siitä, että tammikuussa illat ovat pimeitä ja voi polttaa kynttilöitä, vetää villasukat jalkaan ja lukea kirjoja! Ja tämänpäiväisellä kauppareissulla löytyi lämmittävää vaatetusta myös pakkaspäivien äänikirjalenkeille  aivan Kirsin Book Clubin väreissä.

Kommentit
  1. Risto Volanen
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *