Runebergin päivä – kirjapalkintoehdokkaat ja vuoden parhaat tortut

Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta. Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) oli tunnettu ja arvostettu kirjailija jo eläessään. Porvoon kodissa kävi sankoin joukoin vieraita, joita kirjailijavaimo Fredrika kestitsi. Runebergin päivänä julkaistaan myös Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja ja kuinkas muuten, tilaisuus järjestetään Runebergin kodissa, joka on erinomainen museokohde ympäri vuoden. Tässä koonnissa on maisteltu jälleen torttuja, muisteltu Runebergin luomaa Saarijärven Paavoa ja lopussa vielä kirjallisuuspalkintoehdokkaat.

Fredrikat ja muut Runebergin tortut

Kirsin Book Club on parina vuonna maistellut Runebergin torttuja ja poiminut omat suosikkinsa. Nämähän ovat makuasioita, mutta omasta mielestäni yksi torttu maistui vuonna 2018 paremmalta kuin muut ja – tadaa – se oli Ekbergin kahvilan mini-Fredrika. Ihanan kostea, josta ei erotu yksittäiset raaka-aineet, vaan ainoastaan täyteläinen maku.

Lautasellinen ihanan kosteita mini-Fredrikoita!

Maistelin myös samalla reseptillä tehtyjä, normaalin kokoisia Fredrikoita ja täyteläistä torttua oli mielestäni yksinkertaisesti kerralla syötäväksi liikaa, ja mineissä taitaa olla hilloa ja kreemiä suhteessa enemmän.

Ekbergin isommat Fredrikat. Kuva hieman hämää, sillä lusikat ovat myös isompia jälkiruokalusikoita, ei teelusikoita.

Aiempina vuosina olemme olleet sitä mieltä, että Fazerin tortut ovat kärjessä.  Resepti on kuulemma ollut sama vuodesta 1975, mutta nykyään tortut leivotaan Latviassa.  En pystynyt erottamaan, mikä minua tämänvuotisissa Fazerin tortuissa tökki, aivan kuin taikinaan olisi lipsahtanut liikaa leivinjauhetta tai jotain muuta, joka ei hyvään torttuun kuulu. Torttu oli myös kuivanpuoleinen.

Fazerin tortut eivät tänä vuonna maistuneet entisenlaisilta.

Mukana maistelussa olivat vielä Leipomo Elosen torttu, sekä Hakaniemen hallista ostettu torttu, joka tuli lähimpää Runebergin kotikaupunkia Porvoota. Elosen torttu oli ihan kelvollinen, hyvä kosteus ja suutuntuma, mutta mini-Fredrika oli jo maisteltu ja Elonen ei sitä kyllä voittanut. Sitä paitsi minua ärsytti pakkauksessa ollut markkinointilause ”Kukaan ei osaa tehdä liian hyvää, mutta me yritetään”, sillä miten mikään voisi olla liian hyvää. Tämä toki ei vaikuttanut tortun makuun!

Elosen tortusta ehdin syödä jo puolet ennen kuin muistin kuvata!

Vielä kokeilin torttuja. Hakaniemen hallista kerrottiin, että Luhtikylän leipomo sijaitsee Porvoon tuntumassa ja sillä perusteella ajattelin, josko joku salaisuus Fredrika Runebergilta olisi siirtynyt torttuihin. Taas pitää sanoa, että ihan ok, mutta eivät erottuvia. Torttu maistui eniten raa’alta taikinalta. Kosteus kohdallaan, mutta makeutta todella paljon. Hilloa hitusen, mutta sokerikuorrutusta runsaasti.

Luhtimaan leipomon tortussa oli hilloa suhteessa liian vähän. Sokerikuorrutetta tosin runsaasti.

Viimeisenä maistatukseen pääsi Stockmannin minitortut, joista olin kuullut kehua. Mutta eivät olleet minun makuuni. Mini on hyvä koko, kosteus oli kohdallaan, mutta tortuissa maistui vain kardemumma. Maistoin muutaman, ihan varuiksi, jos kaikki eivät vaikka olisi samasta taikinasta, mutta sama überkardemummamainen maku vallitsi. Ei jatkoon!

Stockmannin minitorttujen taikinaan oli lorahtanut valtavasti kardemummaa, jonka alta ei erottanut muita makuja.

Jos olet löytänyt erinomaisia torttuja jostain muualta, niin kerro ihmeessä vinkkisi tämän jutun kommenttikentässä!

Aiempia makutestejä ja Runebergin torttujen salainen resepti

Aiemmin useampi kirsinbookclubilainen on osallistunut maisteluun. Aikakin Titti ja Varpu ovat leiponeet torttuja myös itse. Lue arviomme ja poimi resepti vuodelta 2016 tästä. Jutussa on myös tarinaa käynnistä Runeberg-museossa Porvoossa.

Runebergin työhuonetta koristavat ketuntaljat

Runebergin tuotantoa ja ulkolukua

Högt bland Saarijärvis moar bodde
bonden Paavo på ett frostigt hemman,
skötande dess jord med trägna armar;
men av Herren väntade han växten.

Lue lisää Airin muisteloista (KLIK), mitä Runebergiä hänen piti koulussa opiskella ja miten siihen liittyy M.A. Numminen!

Airin Runeberg-jutun kuvitusta

Runeberg-palkinto

Ja päivän tärkeimpänä on kuitenkin Runebergin kirjallisuuspalkinto. Tämän vuoden ehdokkaat on kolmehenkinen raati poiminut 200 ehdokkaasta:

• Johanna Holmström: Själarnas ö, Sielujen saari

Johanna Holmström sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin. Kuva Marja Castrén.

• Anu Kaaja: Leda
• Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin
• Juha Kulmala: Ränttätänttä
• Rosa Liksom: Everstinna 

Kirsin Book Clubin yrityslukupiirissä luettiin tammikuussa Everstinna ja kaikki saivat Rosan signeeraamat kirjat.

• Miki Liukkonen: O

Miki Liukkonen peitti kasvonsa kohdatessaan kruunupäisen Kirsin. Kyseessä oli Kirja vieköön -tilaisuus, joka sattui juuri Kirsin Book Clubin synttäripäivälle.

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Runeberg-palkinto on 10.000 euroa. Runebergin päivänä selviää myös Blogistanian kirjallisuuspalkinnot eli ne kirjat jotka Suomen bloggariyhteisö on äänestänyt parhaimmiksi. Siinä kisassa ei ole rahapalkintoa, mutta paljon kunniaa!

P.S. Katso tästä, mitkä olivat Kirsin Book Clubin ehdokkaat viime vuoden Blogistanian parhaiksi kirjoiksi.