Kirsin Book Clubin dekkarivinkit lomalukemiseksi – nauti ja jännitä!

Tiffany vahtii Kirsi-emännän lukurauhaa.

Kesälomalla on oivallisia hetkiä tarttua dekkariin. Hurjatkaan tapahtumat eivät valoisana kesäyönä tunnu niin kaameilta ja lomalla olevat aivonystyrät saavat virkistävää puuhaa rikoksia ratkoessa.

Tässä muutamia ehdotuksia eri teemoihin:

Kotimaisia dekkareita / trillereitä
  • Tutustuin vasta viime syksynä suomalaiseen, kansainvälisen tason trilleristiin Max Seeckiin. Hänen Hammurabin enkelit (vuoden esikoisdekkari 2016) oli mennyt minulta ohi, mutta hyvin pääsin kärryille luettuani sujuvan ja tyylikkään Mefiston kosketuksen (2017). Jatkoa seuraa!

Sinisissä julkkareissa yökerho Maxinessa, vasemmalta Kirsin Book Clubin Kirsi, Max Seeck ja Kirsin kirjanurkan Kirsi.

  • Kati Hiekkapellon dekkarit sijoittuvat jonnekin Oulun tienoille ja niissä paikallisia murhia ratkoo maahanmuuttajataustainen naispoliisi Anna Fekete. Kolme osaa: Kolibri (2013), Suojattomat (2014), Tumma (2016) ja Hiillos (2018). Katin kirjat ovat löytäneet myös kansainväliset lukijat.

Kati Hiekkapellon kirja Suojattomat löytyi Edinburghin Waterstonesin dekkarihyllystä.

  • Ihan paras kotimainen trilleri minun makuuni on ollut Pauliina Suden Vuoden johtolanka -palkinnon saanut Takaikkuna (2015) Siinä on kovin tutunoloinen kansanedustaja jytkypuolueesta, joka joutuu vaikeuksiin seikkailtuaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Tarinan päähenkilöt Leia Laine ja Land-o jatkavat seikkailuja Välimeren risteilyllä teoksessa Seireeni (2017). Kirjan lukeminen saattaa kyllä peruuttaa mahdolliset risteilysuunnitelmasi!

Pauliina Susi luki uutta trilleriään tekstiretriitissä Turun Kirjamessuilla 2017 ja Kirsi oli heti koukussa, Seireeni oli saatava!

  • Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja kuvaa vanhustentalon 90-vuotiaita päähenkilöitä viisaasti ja koskettavasti. Ikä korjaa sarjan henkilöitä, mutta asioihin liittyy myös mysteereitä ja siksi ne luokitellaan dekkareiksi. Aivan must kaikille, joilla on vanhempia tai tuttuja hoivakodissa. Kolme osaa:  Kuolema Ehtoolehdossa (2013), Ehtoolehdon pakolaiset (2014) ja Ehtoolehdon tuho (2015). Tähän sarjaan perustuu kesän 2018 Pyynikin kesäteatterin näytelmä Ehtoolehdon sankarit.

Ehtoolehdon sankarit Pyynikin Kesäteatterissa: Tuija Piepponen, Pirkko Hämäläinen, Eija Vilpas, Mari Turunen. Kuva: Harri Hinkka

  • Antti Tuomaisen  Mies joka kuoli (2016) käsitteli kuolemaa, petosta ja rakkautta. Päähenkilö sai lääkäriltään huonoja uutisia ja tilanne vain huononi. Asetelma oli siis niin synkkä, ettei siitä ilman hauskuutta selvitty. Antin uudempi teos Palm Beach Finland (2017) kertoo totuuden suomalaisesta kesästä ja sen verran siinäkin on kömmähdyksiä, että poliisien on tultava paikalle tutkimaan, mitä on tapahtunut.

Julkkareilla oli hymy herkässä niin urakan valmiiksi saaneella kirjailijalla kuin lukukokemusta odottavilla Kirsillä ja Minnalla.

  • Samuel Davidkinilta on ilmestynyt nopeassa tahdissa kaksi dekkaria, joiden rikoksien ratkonnan lomassa oppii paljon myös juutalaisuudesta, sekä Suomessa että maailmalla: Esikoisten lunastus (2016) ja Sodomasta pohjoiseen (2017).
  • Islamilaisen maailman oppitunnin puolestaan saa Markus Falkin kirjoittajanimen taakse kätkeytyvien Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan teoksesta Profeetan soturit (2018). Vauhdikas tarina kattaa historiaa satojen vuosien ajalta ja kirjan lataus enteilee, että tutkijapari Tuomas Pyy ja Carla Conti seikkailevat jatkossakin historiaan liittyvien mysteerien parissa.

  • Kirjailijakaksikko Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen ovat kirjoittaneet kaksi taidedekkaria, joissa päähenkilönä on tulisieluinen dokumenttiohjaaja Salome Virta. Nainen parvekkeella (2016) selvitti Albert Edelfeltin teoksen syntyä, vaiheita ja Virginien kohtaloa. Uusi Sakset tyynyllä (2018) puolestaan punoo juonen murhan ja sodanaikaisen Elwellin kiehtovan maalauksen ympärille.

  • Karin Erlandsson kirjoittaa dekkareita, jotka sijoittuvat kovasti Uusikaarlepyyn kaltaiseen pikkukaupunkiin. Kuolonkielot (2017) ja Saarretut (2018) kertovat rikoksista ja elämästä monen henkilön kannalta.
  • Jossain on luokiteltu myös Annina Tarasovin esikoiskirja Venäläiset tilikirjani dekkariksi. Totta, siinä on ruumis ja rikoksia, mutta luokittelisin tämän suositeltavan kirjan ennemmin businessviihteeksi.

Dekkarin siivellä kaukomatkalle
  • Intialaisen poliisi Vish Purin kanssa ratkotaan rikoksia, jotka liippaavat intialaisen yhteiskunnan erikoisuuksia. Ellei sitten pysähdytä maistelemaan intialaisia herkkuja, joille Tarquin Hallin luoma poliisihahmo on kovin perso. Hyvän mielen dekkariviihdettä, joka opettaa samalla intialaisesta kulttuurista. Lisää jutussa Vish Puri & Lemmenkommandojen tapaus.

Vish Puri -sarjan neljän dekkarin jatkoksi on heinäkuussa 2017 ilmestymässä (englanniksi) The Delhi Detective’s Handbook.

  • Suyata Masseyn Rei Shimura -dekkareissa seikkaillaan pääsääntöisesti Tokiossa, jossa amerikkalais-japanilainen Rei opettelee antiikkia, rakastuu ja joutuu kaikenlaisiin vaikeuksiin. Sarjassa on peräti kymmenen osaa, joista voi suositella etenkin alkupään dekkareita kaikille japanilaisuuden ystäville. Juttu tuoreimmasta eli Rei Shimura menetysten rannikolla.
Murhia Euroopan mantereella
  • Ranskalainen Fred Vargasin luoma komisario Adamsberg on monen suosikki. Hän on hieman sulkeutunut, erittäin älykäs ja kulkee intuitioidensa perässä. Adamsbergin tapaukset ovat kummallisia, kirjojen hahmotkin ovat kummallisia, usein kuitenkin oman alansa asiantuntijoita tai muuten vain älykkäitä ihmisiä, joilla on erilaisia omituisuuksia tai ongelmia. Lue jutut: Painu tiehesi ja pysy poissa (2016) ja Hyisiä aikoja (2016), joka sai Sasulta peräti viisi tähteä! Näiden jälkeen on ilmestynyt vielä osat Ikimetsän sydän (2017), Neptunuksen sauva (2017), Jalattomat, elottomat (2017) ja Kalmankuoriaiset (2018).

  • Saksalaisen dekkarikuningattaren Nele Neuhausin tuotannosta on suomeksi käännetty jo kolme kirjaa: Lumikin on kuoltava (2016), Joka tuuleen kylvää (2017)  ja Susihukka (2018) Etsiväkaksikko Pia Kirchhoff ja Oliver von Bodenstein eivät tutkimuksissaan kaunistele saksalaista todellisuutta. Jos osaat lukea saksaksi, niin lue myös sarjan kolme aiempaa osaa.

Nele Neuhaus vieraili Suomessa miehensä Matthias Knößin kanssa vuonna 2016, kuva Akateemisesta kirjakaupasta.

Nordic Noir
  • Stieg Larssonin Millenium-trilogia on aivan huippu. Älä edes harkitse tarttuvasi David Lagercrantzin jo ilmestyneisiin jatko-osiin Se mikä ei tapa (2015) ja Tyttö joka etsi varjoaan (2017) ennen kuin olet lukenut alkuperäisen tarinan ja tutustunut journalisti Mikael Blomkvistiin ja hakkerinero Lisbeth Salanderiin. Lagercrantz kirjoittaa vielä yhden osan, M6, jossa Lisbeth selvittää välejään siskonsa kanssa.

David Lagercrantz signeeraa Göteborgin Kirjamessuilla. Ruotsalaisen kirjan kansi on kovin erilainen kuin suomalaisen version.

  • Camilla Greben Kun jää pettää alta (2017) alkaa tilanteesta, jossa eteisestä löytyy päätön nainen. Sopivan jännittävä tarina etenee yllättävään loppuratkaisuun. Greben uusin on nimeltään Lemmikki ja ilmestyy suomeksi heinäkuussa 2018.

  • Onneksi kaikissa dekkareiksi luokitelluissa kirjoissa ei ole raakaa väkivaltaa. Matthias Edvardssonin Melkein tositarina (2017) on leppeää lomalukemista, jossa on paljon juttua kirjoittamisesta.

  • Lina Bengtsdotter vie lukijan ruotsalaiseen pikkukaupunkiin ratkaisemaan nuoren naisen katoamistapausta dekkarissaan Annabelle. Rikostutkija Charlie on kuin jo niin monessa dekkarissa esitelty päähahmo, mutta tällä kertaa naispuolinen.
  • Norjalainen Jo Nesbø on pohjoismaiden dekkarikuningas. Hänen Harry Hole -sarjansa ensimmäinen osa ilmestyi jo 1996, mutta minä luin sen vasta nyt Dekkariviikon kunniaksi. Sydneyn kortteleihin sijoittuvat Lepakkomies oli kiinnostava, mutta en ole aivan vakuuttunut, että haluan lukea lisää raakuuksia minkään kaupungin alamaailmasta, vaikka olen saanut runsaasti kannustavia viestejä lukea lisää Jo Nesbøta. Harry Hole -sarjaa on ilmestynyt jo 11 osaa.

Fladdermus, Lepakkomies, on Harry Hole -sarjan ensimmäinen dekkari.

  • Joukkoon mahtuu myös islantilaisen Yrsa Sigurðardóttir teos Perimä (2017)aloittaa uuden sarjan, jossa Reykjavikin poliisi ja lastensuojelu yhdistävät voimansa selvittääkseen hyytäviä rikoksia. Siitäkin on jo ilmestynyt jatko-osa nimeltään Pyörre (2018).
”The Little Grey Cells”
  • Englantilaisen dekkarimaailman kuningatar on tietenkin Agatha Christie. Lue Pirjon juttu, mikä Agathan tarinoissa kiehtoo sekä juttu Sarah Hannahin Nimikirjainmurhista, jossa yritetään herättää Hercule Poirotia henkiin.
  • Englannissa pyyhkii oikea naistrilleristien aalto. Yksi menestyneistä on Renée Knight, jonka Kenenkään ei pitänyt tietää vie elämän peruskysymysten äärelle. Mitä tekee katkeruus, entä sokea rakkaus? Mustista sävyistään huolimatta kirja lupaa eloonjääneille paremman tulevaisuuden.
  • Paula Hawkings iski kultasuoneen esikoistrillerillään Nainen junassa (2015) josta tehtiin heti myös elokuva. Hänen uutuutensa on nimeltään Tummiin vesiin(2017)jossa hämmästyttävä määrä pikkukaupungin naisia on vuosien varrella löytynyt kuolleena kaupungin läpi virtaavasta joesta. Älä lue, jos aiot uida tänä kesänä!
  • Shari Lapena kirjoittaa jokaisen vanhemman painajaisesta kirjassaan Hyvä naapuri (2017). Vauva on kadonnut pinnasängystään sillä aikaa kun vanhemmat ovat pistäytyneet naapurissa. Lapsiin kohdistuneet rikokset tuntuvat olevan kovin muotia, etenkin kun kalastellaan naislukijoita.

  • Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä (2017) on ollut kevään myyntilistojen kärjessä. Dekkarin rikos on pienen pojan kuolettava yliajo ja onnettomuuspaikalta pakeneminen. Rikosta selvittää rikoskomisario Ray Stevens ja hänen ryhmänsä. Siis jälleen lapsiuhri, mutta nyt on mukana myös kirjallisia ansioita. Claren seuraava dekkari meni suoraan brittilistan ykköseksi
  • Fiona Bartonin Leski on palkitun journalistin esikoisdekkari. Asetelma on kutkuttava, miestä epäillään pedofiiliksi ja murhaajaksi, mutta mitä uskoo ja tietää hänen vaimonsa. Pikkutytön katoamistapausta yrittävät vaimon lisäksi ratkaista mm. poliisi ja journalisti. Fionan kakkosdekkari The Child on myös ilmestymässä suomeksi.

Sain haastatella Fiona Bartonia Bazar-kustantamon Rikollisessa illassa.

  • Viime aikojen rajuimmaksi dekkariksi valitsimme J.S. Monroen Löydä minut. Railan kehotuksesta emme suosittele sitä hentomielisille!
  • Eniten suitsutusta tänä keväänä on saanut A.J.Finnin Nainen ikkunassa. Kirjailijanimen takaa löytyy nuorehko mies, vaikka tekstin perusteella olisi voinut vannoa, että kirjoittaja on nainen. ”Nainen ikkunassa lunasti lupaukset. Se on tiivistä ja hienovireistä kerrontaa, joka ei sorru aliarvioimaan lukijaa. Jännitystä on sopivasti ja hallitusti rakennettuna eikä siten roiskittuna, että juonenpätkiä jäisi ympäriinsä lojumaan”, kirjoitti Minna.

Kirsin Book Clubissa on useita, jotka lukevat paljon dekkareita. Heli kertoo jutussaan, miksi pitää pohjoismaisista dekkareista ja Sasu vannoo Vargasin nimeen. Minä luen dekkareita aika harvakseltaan, enkä koskaan kahta peräkkäin. Mutta kyllä minunkin kesälomalukupinossani on yksi käännösdekkarin ennakkokappale odottamassa, mutta hyshys, sillä se ilmestyy vasta elokuussa. Vaikuttaa siltä, että uusia dekkareita on taas luvassa syyskaudeksi!

Muita lukuvinkkejä löydät Kirjat-otsikon alta! Ihanaa kesää ja koskettavia lukukokemuksia!

Kumpi nukahti ensin, lukukoira Alexa vai Heli?

Kommentit
  1. Reijo Moilanen
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Reijo Moilanen
  3. Tea
    • Avatar photo Kirsi Ranin
      • Tea
        • Avatar photo Kirsi Ranin
          • Tea
          • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Ritva
  5. Reijo Moilanen
  6. Tea
    • Reijo Moilanen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *